Olikohan minulla sittenkin hyvä mies, pitäisikö palata yhteen...

Mene toki yhteen exäsin kanssa. Jos ainoa eron syy on tylsyys ja kyllästyminen, mutta arvot ja elämäntavat on olleet suunnilleen samat, niin kyllä yhteinen perhe teidät yhteen hitsaa. On kovin epätodennäköistä, että löydät jonkun vielä paremman, jonkun, joka haluaa samaa kuin sinä, ja vielä vuosienkin jälkeen haluaa sinut, vaikka suhde välillä olisinkin vähän väljähtänyt. Se kuuluu elämään.

Voi käydä niinkin, että suhteenne roihahtaa liekkeihin nyt, kun olette tajunneet ettei sitä parempaa ole olemassakaan, ja että nuoruuden ja nykyajan sokaisemana olette toisenne hylänneet silloin kun alkoi tuntua tylsältä. 

Sinuna ottaisin miehen, kenet tunnen ja keneen voi luottaa, ja kuka minut haluaa, enkä jotakuta uutta, keneen täytyisi vuosia tutustua, eikä siltikään voisi olla varma jättääkö se kun elämä koettelee esim. pikkulapsivaiheessa...

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:41"]

Jos haluat parisuhteen ja lapsia niin palatkaa yhteen.Täydellistä puolisoa ei ole, senhän jo olet huomannutkin. Ilmeisesti ei ole väkivaltainen, juoppo, pettäjä tms.(?) Joten yhteen vaan. Yksinelo ei ole mukavaa.

[/quote]

Ihana tää joidenkin suomalaisten ajattelutapa että mies on hyvä jos se ei hakkaa, juo tai petä. :D Haloo, noiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä eikä mitään saavutuksia.

[/quote]

Kokemus on osoittanut, että yhdessä nuo ryhmät muodostavat miehistä yli 50%. Lisäksi jäljelläolevissa on narsismia ja muuta luonnevikaa, kaikenlaisia fyysisiä puutteita kuten huonoa hygieniaa, aspergeria, työnarkomaniaa, mt-ongelmia.

Kolmekymppisenä pitää jo olla selvästi keskivertoa paremman näköinen nainen, jos haluaa saada jonkun niistä hyvistä miehistä.

Olisi mukava kuulla, mitä ap:lle kuuluu nykyään! Itse ajattelisin että jos molemmat ovat vapaita ja ovat valmiita sitoutumaan ja työskentelemään suhteen onnistumisen eteen, niin miksi ei voisi yrittää? Ei kannata miettiä mitä muut ajattelevat, vaan kuunnella sydäntään. Mennyttä tai tulevaa ei kannata liikaa miettiä, vaan elää tässä hetkessä. Aina voi antaa uuden mahdollisuuden.

Minä luottaisin intuiitioon. Jos palavaa tunnetta exääsi kohtaan ei ole, en suosittele lähtemään kokeilemaan. tekisitte ehkä lapsia ja olisitte onnellisia ystävinä, mutta jos sitä kipinää ei ole, olisi suhteessa raskasta olla. Sitten tulisi ero uudestaan ja sen jälkeen olisi jo lapsetkin erosta kärsimässä. Tai sitten sitkuttelisitte ystävinä loppuelämän koko ajan haaveillen jostain muusta.

Minä olen lähestulkoon tuon läpikäynyt, tosin sillä ero versiolla. Ei ollut kiva ratkaisu se. olen myöhemmin harmitellut, miksi en miestäni jättänyt heti alkuun, kun jo alussa oli niin vaikeaa. No nyt on kaksi ihanaa lasta, en toki heitä pois antais.

Silti olen ehdottoman sitä mietlä että vasta 30+ vuotiaana tietää tarpeeksi itsestään ja osaa löytää oikeanlaisen kumppanin. Sinulla on vielä aikaa, ei kannata nyt paniikissa ottaa vain jotakin kun ei haluaisi yksin olla. Ei se kumppani etsimällä välttämättä löydykään. Lopeta etsiminen, kyllä se sitten vastaan kävelee, joskus jopa yllättävissäkin tilanteissa ja kun sitä vähiten odottaa. Itselleni kävi eron jälkeen näin.

-Nyt onneksi onnellinen-

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:42"]Olen 28-vuotias nainen. Olen seurustellut vakavasti vain kerran, olin mieheni kanssa 5 vuotta. Erosimme kolme vuotta sitten. Minä halusin erota, koska tuntui ettei mitään yhteistä enää ollut. Ei ollut puheenaiheita kotona, eikä missään muuallakaan. Yritimme piristää suhdetta matkoilla, ravintolaillallisilla, lenkkeilyllä ym., mutta yhtä hiljaista oli kaikkialla. Minun asiani eivät kiinnostaneet miestä, eikä miehen minua. Aloin hiljalleen inhota monia piirteitä hänessä. Ero oli nähdäkseni ainut vaihtoehto. Erosimme kuitenkin ystävinä, ja sitä olemme edelleen.

Olen nyt kolme vuotta deittaillut ja etsiskellyt uutta parisuhdetta. On kokeiltu netin deittisivustot, ja livenäkin olen tehnyt tuttavuutta ihmisten kanssa. Olen tutustunut kivoihin ihmisiin, mutta yhtään sellaista en ole tavannut joka tuntuisi hyvältä kumppanilta.

Alan pikkuhiljaa vähän masentua. Eron jälkeen ajattelin, että tästä se sinkkuelämä alkaa ja varmasti löydän jonkun jonka kanssa sovin hyvin yhteen. Deittailu ei vain johda mihinkään. Toiveeni kumppanin suhteen ovat aika realistiset, en välitä esim. ulkonäköseikoista tai rahasta, toivoisin vain mukavaa luonnetta ja samankaltaisia kiinnostuksenkohteita. Jos joku onkin tuntunut lupaavalta, niin sitten vastapuoli ei olekaan ollut kovin kiinnostunut. En arvannut että tämä olisi niin vaikeaa.

Ex ei ole myöskään löytänyt ketään. Olen alkanut ajattelemaan että pitäisikö yrittää hänen kanssaan uudelleen... Kuulostaa kamalalta todeta näin, mutta kun parempaakaan ei suoraan sanottuna tunnu olevan olemassa. Exässä oli tietenkin paljon hyvääkin, sellaisiakin ominaisuuksia mitä en myöhemmissä treffikumppaneissani ole nähnyt.

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Minkä ratkaisun teit?

[/quote]joku muu olisi ajatellut että seuuraava asia on lapsi, siinä vaiheessa kun sinä erosit. Anna miehen olla rauhassa, älä pilaa hänen tulevaisuuttaan uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:49"]

Miksi haluat 'tyytyä' johonkin? Eikö kannattaisi odottaa, kunnes vastaan tulee mies, joka kolahtaa kunnolla? Enkä tarkoita nyt mitään yli-inhimillistä prinssiä valkoisella ratsulla, vaan sellaista ihmistä, josta oikeasti olet tosissaan kiinnostunut. Odotellessasi voisit rauhassa opetella olemaan onnellinen myös yksin.

Minusta jonkun ihmisen 'kelpuuttaminen' on paitsi karhunpalvelus itsellesi, myös loukkaus sitä toista ihmistä kohtaan. Jos saisin kuulla, että joku on minun kanssani vain, koska ei parempaa löydy, niin en voisi sanoa olevani kauhean tyytyväinen. Voi tietysti olla, että olen vähän turhan idealisti..

[/quote]

Minäkin olin idealisti eromme jälkeen, mutta monta vuotta on jo kulunut, monia miehiä "kokeiltu" eikä sitä minulle sopivaa ole näkynyt lähimaillakaan. Olen kai vähän menettänyt uskoani asiaan. Olen nyt vasta tajunnut miten monen asian pitää loksahtaa kohdalleen jotta suhde voi onnistua. Olen kyllä onnellinen yksinkin, mutta olen jo siinä iässä että lapsia ym. pitäisi alkaa miettimään :/ Haluaisin nimittäin olla pitkässä parisuhteessa ennen naimisiin menoa ja lapsia. Ja lapsia siis ehdottomasti haluan.

Ap

[/quote]

Minusta olet 28-vuotiaana vielä nuori, eli ei sinun kannata hätäillä, että jäisit lapsettomaksi :) Aivan varmasti niitä lapsia ehdit saamaan! Tietty ymmärrän myös, mikäli toivoisit saavasi lapsia vielä ollessasi nuori..

Tottakai voit yrittää vielä ex-miehesi kanssa uudestaan (mitäs me AV:lla loppujen lopuksi olemme sinua neuvomaan, kun emme teitä tunne), mutta jos mielipidettä kysyt, niin totta puhuen se vaihtoehto kuulostaa huonolta. Ei voi kuitenkaan koskaan tietää, milloin joku juuri sinulle sopiva mies tulee vastaan. Tsemppiä joka tapauksessa!

[/quote]28 nuori? Oikeasti on jo parisuhdemarkkinoilla vanha. Vielä ehtii, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Siksipä tuo vanhan uudelleen lämmittely on varmaan noussut mieleen.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 00:09"]Ihana tää joidenkin suomalaisten ajattelutapa että mies on hyvä jos se ei hakkaa, juo tai petä. :D Haloo, noiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä eikä mitään saavutuksia.[/quote]

Miksi niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, kun ne kerran eivät sitä oikeasti ole?

Eivät ne sitä ole naisillakaan. Monet naiset pettävät ja käyttävät väkivaltaa, jos eivät fyysistä niin henkistä.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:45"]

Olen samaa mieltä kuin 10/10, yhteen vain!

[/quote]

Missä missä on kirjoittaja 10/10, en mää vaan sellaista näe. Näen vain 10/25... joka sekin on hetken päästä jo 10/29, ja jälkimmäinen luku sen kuin kasvaa vaan...

Eli eikö osa tosiaan ymmärrä, että se jälkimmäinen luku merkitsee ketjun avanneiden henkilöiden määrää, eikä se yleensä pysy samana kauaa. Riittää ihan pelkkä 10, se ainakin pysyy samana, koska tuo kirjoittaja oli ketjun 10. vastaaja, ihan riippumatta siitä, moniko tämän ketjun avaa...

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:45"]

Olen samaa mieltä kuin 10/10, yhteen vain!

[/quote]

Missä missä on kirjoittaja 10/10, en mää vaan sellaista näe. Näen vain 10/25... joka sekin on hetken päästä jo 10/29, ja jälkimmäinen luku sen kuin kasvaa vaan...

Eli eikö osa tosiaan ymmärrä, että se jälkimmäinen luku merkitsee ketjun avanneiden henkilöiden määrää, eikä se yleensä pysy samana kauaa. Riittää ihan pelkkä 10, se ainakin pysyy samana, koska tuo kirjoittaja oli ketjun 10. vastaaja, ihan riippumatta siitä, moniko tämän ketjun avaa...

[/quote] Tarkoitti varmaan kirjoittajan olevan täysi kymppi. ;-)

Oliko erossanne kyse sinun oma kriisisi vai parisuhteen tila? Tähän kysymykseen voit vain sinä vastata.

Suurimmalla osalla ihmisistä on elämänsä aikana useita erilaisia henkilökohtaisia kriisejä, jotka voi olla todella vaikea erottaa parisuhdeongelmista tilanteen ollessa päällä. Lähes kaikki enemmän asioita pohtivat huomaavat joskus olevansa elämänvaiheessa, jossa miettivät mm. tätäkö se nyt on ja tuonko ihmisen kanssa minä olen loppuelämäni jne. Keski-iän kriisi on tyyppillinen esimerkki tälläisestä vaiheesta, mutta näiden ajatusten keskellä voi huomata olevansa missä iässä tahansa. Ei ole mitenkään harvinaista vaihtaa tuollaisessa tilanteessa parisuhdetta, ostaa urheiluautoja tai tehdä jotain muuta ravisuttavaa ja tajuta vasta myöhemmin (tai ei koskaan), että kyse oli enemmänkin itsestä kuin siitä puolisosta.

Jos sinä todella kyllästyit oikeasti siihen puolisoon ja parisuhteeseen ei yhteenpalaamisessa ole luultavasti mitään järkeä. Usein nuorempana ihminen miettii mitä haluaisi puolisolta, kun taas vanhemmiten alkaa ymmärtämään, että on oleellisempaa miettiä mitä haluaa parisuhteelta. Joku mies voi olla vaikka kuinka komea, ystävällinen ja huumorintajuinen, mutta jos ajatukset parisuhteesta ja elämästä eivät kohtaa ei niillä hyvilläkään piirteillä ole suurtakaan merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 22:45"]

Olen samaa mieltä kuin 10/10, yhteen vain!

[/quote]

Missä missä on kirjoittaja 10/10, en mää vaan sellaista näe. Näen vain 10/25... joka sekin on hetken päästä jo 10/29, ja jälkimmäinen luku sen kuin kasvaa vaan...

Eli eikö osa tosiaan ymmärrä, että se jälkimmäinen luku merkitsee ketjun avanneiden henkilöiden määrää, eikä se yleensä pysy samana kauaa. Riittää ihan pelkkä 10, se ainakin pysyy samana, koska tuo kirjoittaja oli ketjun 10. vastaaja, ihan riippumatta siitä, moniko tämän ketjun avaa...

[/quote] Tarkoitti varmaan kirjoittajan olevan täysi kymppi. ;-)

[/quote]

no ei tarkoita avanneiden määrää, vaan viestien kokonaismäärää, joka sekin voi kasvaa.

Voisit itse miettiä omaa asennettasi. Miksi et ollut kiinnostunut miehesi kuulumisista? Yrititkö edes? Annoitko hänen kiinnostuksilleen arvon?

Mielestäni hyvässä parisuhteessa pitää tehdä töitä. Olla kiinnostunut toisesta, ja kysyä hänen kuulumisiaan muutenkin kuin vaan tavoitteena päästä kertomaan itsestään.

Yhteisiä harrastuksia ei välttämättä tarvitse niin kovin paljon olla. On jopa hyvä, jos molemmilla on omat kiinnostuksen kohteet. Kun saa itse harrastaa ja tehdä jotain itseään todella kiinnostavaa, se jo itsessään palkitsee niin, että onni ei riipu siitä, onko puoliso kiinnostunut minun maalauskurssistani tai koirani näyttelystä. Toki jollain tapaa tottakai täytyy olla valmis kuuntelemaan ja osallistumaan toisen juttuihin, mutta tosiaan tehdä voi yksinkin.

entä jos vaan vaadit liikaa mieheltä ja parisuhteelta. Ei se aina sitä alkuhuumaa ole. Olemme olleet mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä, eikä puhumista tunnu riittävän joka hetki, mutta yhteinen arki ja lapsi riittää. Puolisoista kun tuppaa pitemmän päälle tulemaan ystäviä.

Niinhän se usein on että ensimmäinen suhde ei kestä kun kuvitellaan että "parempaa" olisi tarjolla, sitten huomataankin että kyllä se exä vain oli kuitenkin parempi. Itse tein juuri tuon virheen kun jätin mieheni ja useita kokeiluja myöhemmin totesin hänen olevan joka suhteessa minulle paras. Takaisin häntä en enää saa kun hän on jo uudessa onnellisessa suhteessa. :(

32 jatkaa. Meille se tavallinen, turvallinen arki riittää ja se on tärkeää koko perheelle.

Olitte yhdessä viisi vuotta, ettekä edes mitenkään ihan lapsina (vaikka toki nuorina). Viisi vuotta on pitkä aika olla suhteessa, varmaan asuittekin yhdessä.  Ei tuntunut tarpeeksi miltään, joten erositte, joka sekään ei tuntunut kovin suurelta jutulta, kun kavereiksi kuitenkin jäitte? Ja nyt kolmen vuoden jälkeen voisitte palata yhteen,  kun parempaakaan ei ole löytänyt. Kolme vuotta on myöskin aika pitkä aika.

Minä olen aika tasainen, tylsäkin tyyppi, joka en odota mitään suuria intohimon liekkejä suhteelta, mutta jos me nyt erottaisiin, niin ihan mahdoton ajatella, että pysyttäisiin kavereina ja katseltaisiin kun toinen kokeilee muita.

Anna sen miehen olla. Ehdit itsekin ihan hyvin löytää jonkun, jonka kanssa homma toimii. Vaikka uusi tyyppi ei olisi edes parempi kuin ex, niin olisi varmaa plussaa, ettei olisi tuollaista historiaa.

Palaa ihmeessä yhteen mutta ei kannata ehkä heti muuttaa yhteen, noin pitkän tauon jälkeen teillä voi hyvinkin olla hyvät tsäänssit.