Kertokaa hyvät ja huonot puolet kun lapsilla pieni ikäero (1-1½v.)ev

molemmat vaatisivat äitiä kybällä.

vaikeaahan se on, kun isompi ei ole vielä lainkaan omatoiminen. joudut miettimään, mitä vauva tekee kun hoidat isompaa ja päinvastoin. kylvetykset sun muut hankalia, paitsi jos olet niin onnekas että lasten isä osallistuu PALJON. puistoilu on yhtä temppuilua ja nukutustilanteet varsinkin.



myöhemmin ovat molemmat niin pieniä, etteivät tajua vielä sosiaalisesta käyttäytymisestä > tappeluita tiedossa.



hyvänä puolena sitten se, että sama ikä tuo yhteenkuuluvuutta. arki on kuitenkin kovaa.

saatat selviytyä järjissäsi siitä karusellista.





Jopa vauvan ja 2-vuotiaan hoitaminen on rankkaa (jos sopivasti sattuu). En voi kenellekään suositella alle 2-2½ vuoden ikäeroa.

Huonoja puolia en ole vielä keksinyt, meillä ikäeroa 1v3kk ja nyt lapset n. 3v. ja 1v9kk.

(sori, yritän kaapata ketjun ;)



Meille tulee toivottavasti Kiinasta n. 2-vuotias kuopus; esikoinen on silloin 3v4kk. Adoption erityispiirteistä lastensaantitapana nyt piittaamatta (niistä mä varmaan tiedän enemmän kuin te ;) - mitä pidätte hankalana tämänikäisten tai vanhempien sisarusten ollessa kyseessä? Tyttöjä ovat molemmat.

meillä ikäeroa on 5v. ja 3v. enkä olisi pienempää voinut kuvitella tuo 3v. kin tuntuu vähän liian pieneltä ikäerolta.

mielestäni on kamalaa kun esikoinen on vielä vauva ja tarvitsee todella paljon äitiä ja siihen tulee sitten uusi vauva!

Teidän tilanteessanne tuo lyhyt ikäero voi olla aivan mahtava juttu! Molemmat lapset ovat kuitenkin jo ylittäneet (minun mielestäni) (sen rankimman vaiheen, eli vauva-uhmaikäinen-yhdistelmän).



4

No " voi ei" :)



t. 6

Kyllä siitä selviää. Meillä lapsilla on ikäeroa 1v3kk päivälleen.



Ensimmäinen kesä kyllä meni ihan sumussa sen jälkeen kuin mies lähti töihin loman ja isyysloman jälkeen.



Sitten päätin ottaa käyttöön ihan selvät päivärytmit, aamupala, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, yms. Joka välissä vauvalle maitoa kun halusi.



Kantoliinan totesin todella ihanaksi kun sai pitää vauvaa lähellä ja sai otettua isommankin syliin sohvalle.



Peräkkäinistuttavat rattaat oli in! Vauva taakse nukkumaan ja esikoisen kanssa puistoon.



Hermoja ja pitkää pinnaa sekä hyvää miestä vaatii, mutta niillä pääsee jo pitkälle!



Jaksamista sinulle jos asia on ajankohtainen

Luulisin että teillä tytöille tulee aika hyvä ja " luonnollinen" ikäero!

Toki on mustasukkaisuutta odotettavissa (kuten varmaan odotettakin) mutta esikoisenne on kuitenkin niin " iso" että ymmärtää jo paljon kun puhutte hänelle tulevasta sisaresta :)

Meillä lapsilla melkein 5v. ikäeroa (esikoinen bio, toinen adoptoitu)

Ensinnäkin siihen menee vuosia että leikkivät yhdessä, jos edes leikkivät yhdessä. Joten sillä verukkeella ei muksuja noin peräjälkeen kande tehdä, lisäksi edes lekurit ja psykologit eivät suosittele alle 2-3vuoden ikäeroa. Tästä on ihan faktaa.

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 4kk (nyt ovat jo reilut 3 ja vajaat 2 v), eikä todellakaan ole ollut kauhean rankkaa. No, myönnän kyllä että esikoinen on ollut aina aika rauhallinen luonteeltaan ja kuopus oli ns. helppo vauva, eli meillä on ollut varmaan helpompaa kuin joillakin muilla.



Tuplarattailla liikuttiin pitkään, puistoon, kerhoihin ja sisarusmuskariin päästiin oikein hyvin, eikä nukuttamisten jne. kanssa ollut mitään ihmeempiä ongelmia. Meillä molemmat lapset nukkuivat pitkät päiväunet, joten sain päivällä ns. omaa aikaakin ihan hyvin. Muksut meillä nukkuneet myös samassa (lasten)huoneessa siitä asti kun kuopus oli n. 7 kk. Ovat todella läheisiä keskenään, melkein kuin kaksoset, ja leikkivät paljon yhdessä. Toki silloin kun vielä oli kaksi vaippaikäistä, elämä tuntui välillä yhdeltä vaipanvaihdolta jne., eli toki työtäkin tuossa on ollut. Silti joillain kavereillani on ollut paljon rankempaa, kun lapset 2- 3v. ikäerolla - hurjia mustasukkaisuusdraamoja jne., mitä meillä ei ole ollut.



Sanottakoon vielä sen verran, että meillä mieheni on aina osallistunut paljon lastenhoitoon ja kotitöihin muutenkin, mm. hoitanut pääosin lasten kylvetykset, ja laittanut paljon ruokia jne. En suosittelisi pientä ikäeroa, jos lastenhoito ja kotihommat ovat vain äidin vastuulla - sitten voisi olla liian rankkaa.

että edes suurin osa niitä negatiivisia asioita listanneista on oikeasti kokenut tuon pienen ikäeron. tällä palstalla on enemmän kuin tavallista listata negatiivisia asioita sellaisista jutuista, joista itsellä ei ole ainuttakaan oikeaa kokemusta, vain ennakkoluuloja.



no mutta asiaan: vuoden ikäero meillä.



- itse jaksoin tosi hyvin

- imetys sujui erittäin hyvin, usein imetin samaan aikaan syöttäessäni esikoista ruokapöydässä eli molemmat saivat palvelua samaan aikaan

- en todellakaan ollut pulassa esikoisen opetellessa liikkumista!! yhdestä äidistä riitti kyllä päivisin kahdelle ;) ja illalla oli sitten isä apuna

- yhteen syliin mahtuu kyllä kaksi pientä HYVIN

- ehdotonta plussaa se, että lapset ovat olleet kuin paita ja peppu pienestä, koska esikoinen ei ole koskaan oikein osannut ajatella, että pienempi olisi häiriöksi tai " liian pieni" , samat leikit suurin piirtein ovat kiinnostaneet molempia

- negatiivista voi olla se, että touhua kyllä riittää, minulle sekin sopi mutta voin uskoa, että se voi väsyttääkin, jos tykkää leppoisammasta tahdista

- nyt kun ovat leikki-iässä, meno on välillä kovaa :) mutta edelleen ovat kuin paita ja peppu, silti päivähoidossa pääsääntöisesti molemmilla " omat kaverit"



en kyllä keksi mitään erityisen negatiivista, se on niin ihmisestä kiinni! mulle ei olisi IKINÄ sopinut se tahti, että yksi kerrallaan vauvasta isoksi ja taas sama rumba alusta. onneksi me olemme nämä kaksi saaneet näin pienellä ikäerolla.

meillä lapset tosiaankin leikkivät yhdessä jo heti, kun kuopus osasi vähänkään seurustella!! se on fakta. vuotta ei siis todellakaan tarvinnut odotella.

Mutta heti kun kynnelle kykeni niin ovat olleet kuin paita ja peppu, tekevät paljon yhdessä, samat asiat kiinnostavat. En olis voinut kuvitellakaan, että saan vauvan sitten kun esikoinen on uhmaiässä :O Paljon parempi niin, että on kaksi pientä yhtäaikaa. Syliin mahtuu kaksi siinä kuin yksikin, isompi on oppinut empaattiseksi ja todella rakastaa pikkuveljeään.



Lisäksi on helpottanut se, ettei kummallakaan ole omia leluja vaan jakavat kaiken paitsi uninallet ;) Nyt meillä on kaksi ihanaa poikaa, molemmat syövät itse, ovat kuivia kokonaan, leikkivät pitkät ajat kahdestaan, ei mustasukkaisuutta, ei riitelyä.. Tämä on meille paras ratkaisu =)



t. se joka aiemminkin vastasi, pojat 3v ja 1v9kk

Mitenkähän ihmeessä ennen on hoidettu monilapsiset perheet, työläitten kotihommien (ilman modernia tekniikkaa) ohessa?! Kaikista lapsista tuli varmaan häiriintyneitä aikuisia, arvaan.. Voihan se tietty olla, että joillekin yksilöille kahden lapsen hoitaminen on liian rankka homma, mutta miettikääpä, että moni äiti myös vie jopa alle 1-vuotiaan 8-9 tunnin päiviksi meluisaan päiväkotiin. Kauheaa, kun äiti ei omista aikaansa ainokaiselleen, eikö ;-)

Eihän kuopuksellakaan ole täysi-oikeutta äitiin, koskaan!

Itselläni on useamman vuoden ikäero siskooni, ja meistä on tullut läheisiä vasta aikuisiällä. Miehelläni on taas pieni ikäero veljeensä, ja ovat todella läheisiä. Vastaavia esimerkkejä on lähipiirissä useita. Olen myös lukenut asiaan (sisarusten ikäeroon) liittyvää tutkimustietoa, eikä todellakaan ole mitään todistusaineistoa siitä, että pieni ikäero olisi haitaksi lapsille. Toki löytyy argumentteja puolesta ja vastaan (2-3 vuoden ikäeroa suositellaan pääosin naisen fysiologiaan liittyvistä syistä).

Ja myöhemmin tuskin leikkivät yhdessä, minä ainakaan en tiedä YHTÄÄN sisarusparia, jotka leikkivät yhdessä vaan ainaista riitelyä ja mustasukkaisuutta, tuo sa enemmän/parempaa kuin minä.. aivan eri asia jos on esim. koulu- ja leikki-ikäinen, molemmilla on eri lelut ym. Minä ainakin haluan nauttia vauvoista ja vauvaiästä mahdollisimman pitkään ja perheeseemme tulee (toivottavasti)vauvoja noin 4-5v. välein (nyt kolme lasta ja kaikki sujunut erinomasesti!)

Kieltämättä ekat 3kk meni ihan sumussa, mutta sen jälkeen ei tämä nyt niin hirveän kamalan kauhean rankkaa ole ollut. (Lapset 5kk ja 2v.) Ihan yhtä rankalta tuntui esikoisen synnyttyä yhden lapsen kanssa, kun silloin ei ollut aikaisempaa kokemusta mistään...