Lue keskustelun säännöt.
Ihana pieni tyttö oli tänään apteekissa :)
10.03.2014 |
Odotti kiltisti, kun vanhempansa hoiti kassalla reseptiasioita. Oma lapseni vähän villiintyi siinä odotellessa ja alkoi huutelemaan. Ennen kuin ehdin omaa lastani komentaa, niin tämä pieni tyttö tuli lapseni luokse sormi suun edessä hyssytellen ja sanoi: "hyss hyss, täytyy olla hiljaa. Ollaan apteekissa" :D
Tyttö oli arviolta 3-4v. Aivan ihana <3
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:09"]
Uusimpien tutkimusten mukaanhan tosi pienetkin lapset oppii empatiaa. Tässä varmasti hyvä esimerkki. Lapselle varmaankin opetettu, että "apteekissa ei saa huutaa, koska siellä voi olla sairaita ihmisiä jonottamassa lääkkeitään ja heille tulee turhasta melusta huono olo" ja hän on tämän sisäistänyt. Yleensä empatian oppivat helpoiten ne, jotka sitä eniten itsekin saavat osakseen. Jotkut ajattelevat, että hyvin käyttäytyvät lapset ovat jotenkin alistettuja, vaikka tutkimusten mukaan tilanne on usein päinvastainen
Itsekin pidän tärkeänä sitä, että lasta ei vaan komenneta, vaan hänelle kerrotaan, miksi jotain asiaa ei saa tai saa tehdä.
[/quote]
Nimenomaan näin, lapsi ei ole tyhmä ja kyllä tajuaa muutakin kuin sen mamman jäkättävän EI sanan, eli onko niin kamala vaiva kertoa lapselle että täällä apteekissa ei saa huutaa koska täällä on sairaita ihmisiä ja jos niillä on vaikka korvatulehdus niin huuto sattuu niiden korviin yhtä paljon kuin sinun korviin silloin kun oli korvatulehdus. Siinä lapsi oppii vertaamaan tilanteita ja samaistumaan empatiantunteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:13"]
Jösses teidän joidenkin kanssa.
Ei oo tullut mieleen, ettei lasta välttämättä oo kasvatettu "pikkuaikuiseksi", vaan ehkä hän vain on rauhallinen luonnostaan? Ei lasten todellakaan kuulu riehua, kaivaa nenää, huutaa ja polkea maata koko ajan. Kiukkukohtaukset ja väsymys on asia erikseen, mutta itse olin lapsenakin hyvin rauhallinen kun tarvitsi ja nimenomaan juttelin normaalisti (myös hyvin paljon), en huutamalla. Jos siellä apteekissa ei ollut sillä hetkellä ketään kelle nätisti jutella, niin miksi pitäisi huutaa itsekseen vain siksi, että on lapsi? Jos äiti hoitaa juuri asioita, silloin annetaan hoitaa ne asiat ennen kuin puhutaan taas äidin kanssa ja sillä välin voi tosiaan olla vaikka hiljaa.
[/quote]
Niin...hyväksytään se, että on hiljaisia ja kova äänisiä lapsia. Eikä kaikkia lapsia ole kasvatettu kova äänisiksi vaikka sellaisia ovatkin.
Meidän perheessä on kaksi lasta ja toisella on todella kuuluva ääni, vaikka on saanut saman kasvatuksen kuin hiljaisempi ääninen.
[/quote]
Hyvä pointti. Minulla on kaksi pääosin ihan hyväkäytöksistä poikaa, mutta niillä on ihan helkutin kovat äänet. Sanon asiasta joka päivä useita kertoja, vuodesta toiseen, ja pikku hiljaa ovat oppineet säätämään ääntään esim. juuri kaupassa ja muissa julkisissa paikoissa. Enää en edes jaksa puuttua siihen, että huutavat toisilleen kahdestaan leikkiessään :( Muuten en oikeasti muuta ehtisi tehdäkään. Huvittavaa on vielä se, että muuten he eivät edes pidä kovista äänistä ja etenkin esikoista ärsyttää kuopuksen huutaminen, mutta ei tajua omaa äänentuottoaan.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:02"]
Olisin kyllä ojentanut tuota äitiä pitämään huolta ihan vaan oman lapsensa käytöskestä. Onko teistä muka asiallista lapsen ojentaa toista lasta, jos toisen perheen arvovalinnat on jotakin muuta kun tämän perheen.
Miksi apteekissa pitää olla hiljaa?
[/quote]
hohhoijaa tämänkin kirjoittajan argumentit. Ojentanut äitiä? Ehkäpä sana meni paremmin perille kun sen teki samanikäinen samanikäiselle. Outoa olisi, jos pikkutyttö olisi opastanut ap:ta. Arvovalinnat? Metelöinti julkisella paikalla ei ole arvokysymys vaan osoitus siitä, että tilannetaju ei ole kehittynyt.