Kerro tämänhetkisestä elämästäsi?

Olen 26 ja tällä hetkellä elämääni hallinnoi ensimäinen raskaus, joka on alussa kaikkine ihanine oireineen. Olen vakityössä, valmistuin yliopistosta kaksi vuotta sitten. Pitkä parisuhde, pieni vuokrakämppä, tykätään matkustella paljon.

26 urbaani cityhippi unelmiensa kumppanin kanssa. Hyvin onnellinen.

21 vuotias naimisissa oleva neitokainen! Päätin että en murehdi enää turhia, vaan päivä kerrallaan elämässä eteenpäin. Olen onnellinen, minulla on luotettava ja maailman parhain aviomies! Tulen ja haluan näyttää kuinka hänestä välitän juuri sellaisena kuin on! Myös panostan omaan hyvinvointiini, enkä murehdi menneitä vaan keskityn tulevaan! :)

Olen ollut paljon elämäni aikana työttömänä, juuri tuli taas 500 päivää täyteen, sitä ennen olin 3 vuotta kaksosten kanssa kotona. Nyt viikon päästä saan tietää pääsenkö töihin, työ olisi jopa unelmatyötä minulle jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan. Esikoinen on valmistunut jo merkonomiksi ja nyt on kirjoitukset, kirjoitukset uhkaa mennä pilalle kun hän ei jaksa lukea ollenkaan, varmaan liikaa stressiä ja ehkä masennustakin, olen hyvin huolissani hänestä. Minulle on ihan sama saako ylioppilaslakkia päähänsä, mutta kun hän itse on ollut kunnianhimoinen ja helposti saanut aina hyviä numeroita koulussa, pelkään että hän katuu lopun ikäänsä jos nyt mokaa kirjoitukset.

Avioliitto on periaatteessa ihan ok, mutta tuntuu että ollaan etäännytty miehen kanssa tässä pikkulapsivaiheessa, miehen mielestä ei varmaan ole mitään vikaa.

Olen masentunut, mutta kuitenkin välillä ihan onnellinen kun on terveet lapset muuten ja oma koti ym. Kunhan saisi talouden tasapainoon, eli pääsisin töihin, ja esikoisen kirjoitukset kun on ensi viikolla ohi, niin ei tarvi sitäkään stressata. On sellainen olo että on umpikujassa, että jos joku asia ratkeisi johonkin suuntaan niin koko vyyhti purkaantuisi, ja uskon että ei tätä jumittamista loputtomiin jatku, olen elämässäni kokenut suuria muutoksia, ja koskaan ei voi tietää mistä itsensä seuraavaksi löytää, muutos tulee aina ennenmmin tai myöhemmin, positiivisen tai negatiivisen asian kautta.

Olen 39v.

Ja alanvaihtoa edessä! Sitä miettiessä, ja uutta harrastusta etsiessä! Ei lapsia, ja koiran hankkiminen ollut mielessä :) Odotan kesää innolla, siitä nauttien <3 jatkoa siis tuohon viestiin!

23 vuotta, yhteinen omistusasunto ihanan miehen kanssa. Samassa taloudessa asuu myös maailman suloisin vuoden vanha pikkukoira, joka tuo niin paljon iloa elämään. Meillä on miehen kanssa molemmilla vakiduunit, joten taloudellisesti ei tarvitse stressata. Muutaman vuoden päästä olisi tarkoitus katsella omakotitaloa ja itsellä töiden ohessa opiskella vielä toinen ammatti. Eli hyvin menee ja todella onnellinen olen.

26-vuotias "urbaani cityhippi" unelmiensa kumppanin kanssa täälläkin. Käyn stressaavassa työssä josta en pidä ja maksan asuntolainaa, mutta aion hankkiutua niistä eroon. Sen jälkeen suuntana Aasian reissu ja unelmien toteuttamista, lapsia toivottavasti muutaman vuoden päästä. Tähän asti olen elänyt lähinnä tätä valtion ja yhteiskunnan luomaa "unelmaa" opiskeluiden, vakituisen työn ja asuntolainani kanssa. Omat unelmat ovat hautauneet epävarmuuden ja pelkojen alle, nyt on aika päästää peloista irti :)

Työ- ja raha-asioita lukuunottamatta (tai niistä huolimatta) olen kyllä onnellinen.