Lue keskustelun säännöt.
Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?
Päihdeongelmaiset ovat usein uskomattoman itsekkäitä ja ilkeitä ja lypsävät yhteiskunnasta rahat (esim. toistuvilla tehottomilla katkoilla) jotka mielestäni voisi ennemmin sijoittaa lasten ja vanhusten hyvinvointiin. Sosionomi
Kommentit (3246)
Aivan liian pieni liksa työmäärään nähden, sekä irtisanotut työkaverit ovat kohta lähteneet, jolloin työtaakka meillä kasvaa, mutta palkka on tosi surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-
- Yli 50-vuotiailla on aivan järkyttäviä haasteita ottaa uusia työkaluja käyttöön. Ei vaan onnistu. Nuorilta onnistuu mukautuminen aivan hetkessä, ja tätä ihailen suuresti. Kuulun itse välimalliin, jolloin opin kyllä mutta hetki menee. En ihmettele lainkaan että yritykset suosivat nuoria tiettyihin tehtäviin. Tätä ei tietenkään voi sanoa ääneen, koska se on syrjivää....
Terveisin: Inssitoimiston Inssi.
Juu, ei ole - älä siis yleistä!
Terv. Insinööri, 54 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni on tärkeää, mutta koska kukaan ei sitä juuri arvosta, ja monet sen käytöksellään myös tekevät hyvin selväksi, on mun itsenikin hiukan vaikea arvostaa sitä. Tätä en missään nimessä voi sanoa ääneen, ja mietin koko ajan alanvaihtoa. Työni teen kuitenkin hyvin koska tiedän, että mulla on mikrobien leviämisen estämisessä varsin suuri vastuu.
T. laitoshuoltaja isossa sairaalassa
Itse siivoan koulussa ja teinit ovat oikeasti yllättävän ystävällisiä, useat hymyilevät ja ovat muutenkin kohteliaita. Kaikista opettajista ja muista aikuista ei voi samaa sanoa. En ymmärrä miksi teinejä niin haukutaan, kun useimmiten kaikkein ilkeimpiä ihmisiä ovat ihan aikuiset.
Minä ainakin arvostan laitoshuoltaja työtä paljon, niin kuin arvostan muitakin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, sairaan"hoitaja", nuo tutkimuksiin ja hoitoihin tulevat ihmiset voivat olla sairaita ja siksi heidän kogninitiiviset kykynsä ovat heikentyneet eivätkä tiedä, mitä ja minne. Siksi te hoitajat olette heitä siellä auttamassa. Ymmärrät varmaan tämän?
Toisekseen potilaat voivat olla vanhoja ja eivät hallitse nykyajan systeemejä.
Kolmanneksi keskussairaaloiden kirjallinen viestintä potilaan suuntaan kuten ohjeistukset kuvantamisiin on vaikeaselkoista. Olen ammatiltani äidinkielen opettaja ja olen vuoden kulkenut syöpäsairaan omaisen rinnalla tutkimuksissa ja hoidoissa, ja olen lukenut yhden jos toisenkin ohjeen .Ja täytyy sanoa, että selkeyttämisen varaa näissä ohjeissa olisi PALJON. Ihmetellä täytyy, miten sairas tai heikolla lukutaidolla varustettu kansalainen ottaa selvää ohjeista, joissa ei ole käytetty juurikaan tekstillisiä keinoja kuten isompaa fonttia, kappalejakoa jne.
Kaltaisesi kovat hoitajat ovat tehneet tästä syöpätaistelusta raskaamman kuin se muuten olisi. Onneksi yhdellä kymmenestä on vielä sydän paikallaan ja silmät, joilla näkee ihmisen.
Kyllä suurin osa ihmisistä ovat vain niin tyhmiä, että mikään ohje tai neuvo ei mene perille. Mikään ohje, neuvo tai apukeino ei näitä auta. Ja meinasin unohtaa tuon syöpätaistelulla sädekehää hakevat. Se on ehkä rasittavin potilasjoukko ikinä, sillä sitä "kun minulla on tämä syöpä, mutta taistelu voitetaan" -narinaa ei jaksa kukaan kuunnella. Ei jonkun täysin tuntemattoman sairaudet oikeasti ketään kiinnosta. Ei syöpä ole mikään erityinen sairaus, joka aiheuttaa erityisiä tunteita hoitajissa.
Mutta jaxuhalit sulle!
Nojaa, itse emme omaiseni kanssa ole hakemassa "sädekehää" (häh?!) vaan ihan ihmisarvoista kohtelua haemme. Että ei pidettäisi lapsena esimerkiksi. Haemme kohtaamisen taitoa siinä lyhyessä ajassa, jonka potilas ja hoitaja kohtaavat. Ei tarvitse olla kiinnostunut potilaan sairauksista, mutta täytyisi osata n ä h d ä potilas.
Sinulla selvästikin on paha olla omassa ammatissasi, koska et tunnista empatian merkitystä hoitotyössä. OLet varmaankin kuluttanut voimasi loppuun tai alun alkaen valinnut väärän ammatin. Ainakin asenteesi kuulostavat murhaavilta. :) En usko, että kenelläkään sairaalla on lähelläsi turvallinen olo.
Näistä sairaanhoitajista pitäisi päästä eroon, en todellakaan olisi heitä jaksanut kohdata sairaana ollessani. Sitä lian kaatamista niskaan ja jatkuvaa nälvimistä ja negatiivista ilmapiiriä. Juu, olin unohtanut hakea aiemmin lisää lääkkeitä ja siksi nyt täällä taas jonossa ( Olin aika sekaisin väsymyksestä ja lääkityksestä ja tosiaan luulin yhtä tyhjää rasiaa täydeksi, hyvä kun haukuit minut vastuuttomaksi. Nyt ei enää ikinä käy noin.) Tai osastolla kun lääkepäissäni en päässytkään sängyltä ylös vessaan, vaan tipahdin siihen sängyn viereen, anteeksi nyt kamalasti. Harkitsin välillä itsemurhaa niiden kipujen kanssa, kun sh:t lisäksi äyskivät. Ihme kyllä paranin lopulta ( ihana lääkäri kannusti kovasti, kiitos hänelle) ja toivon etten enää ikinä joudu sairaalan sängylle josta en pääse pois noiden harpyjoiden kynsistä.
Tietäisittepä vain mitä vihaa, halveksuntaa ja julmuutta voi saada osakseen jos kehtaa sairastua masennukseen ja vastaanotolla tulee itku.
Jotkut psy. sairaanhoitajat, psykiatrit ja "ammatti-ihmiset" ovat täysiä piruja ja näyttävät oikein nauttivan kun saavat maassa makaavaa itsemurhan hautojaa polkea syvemmälle pahaan oloon.
Todellakin osaan arvostaa niitä yhdestä kymmennestä, kenellä on jonkun tasoinen inhimillisyys tallella ja kyky normaaliin empatiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus Kelassa ollessani töissä hyväksyin etuuksia, joita ei oikeasti olisi pitänyt puuttuvien dokumenttien perusteella. En vaan jaksanut kiireessä. Niitä ei tarkastanut kukaan myöhemmin. Saatoin laittaa vain merkinnän, että tarkistettu työnantajalta tai muualta ja se katsottiin hyväksytyksi ja jatkossa asiakas sai sen saman etuuden sillä perusteella, kun ennenkin on saanut. Toiset luottivat siihen, että se ensimmäinen oli tarkistanut kaikki oikein. Joskus jonkun besserwisserin tai muun epämiellyttävän käytöksen omaava joutui odottamaan etuuttaan, koska hyllytin sen. Laskin joskus päiviä, että se mu*kku saa etuutensa vasta esim. Juhannuksen jälkeen tai muuta. Joskus myös pyysin päivittämään joitain dokumentteja, että voin hidastaa asiakkaan etuutta, koska hänkin hidasti työtäni olemalla hankala. Ohitin jonoja myös kivojen ihmisten kohdalla. Jos asiakas oli kiva, niin saatoin hoitaa asian heti.
Jos tästä voi jotain päätellä, niin aina kannattaa olla ystävällinen.
Kela-täti
Kuukostaa aika pikkudieluideltabjabeoäilenkin että et ole Kelan ammatttitaitoinen täti vaan Kelan muille kqteellinen asiakas.
Mutta sebon kyllä totta kaikessa asioinnissa että jos jaksaa olla ikoinen ja reipas ja tulla vastaan missä voi, niin asiointi on miellyttävää ja neuvotteluku.ppanisi tekee voitavansa.
Sinäkin kun laittaisit korkin kiinni ja asioisit selvinpäin siellä Kelassa, niin saisit paremmin asiasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lähihoitajista ei ole alalle sopivia ja jo pelkästään se tekee työnteosta hankalaa.
Kukaan täysipäinen ei jaksa sitä asiakkaiden valitusta ja tyytymättömyyttä. Varsinkaan jos teet työsi parhaasi mukaan niillä resursseilla ( = lähes mitättömillä) jotka on annettu. Puoli vuotta jaksoin, mitä pikimmiten alan vaihto. Raskas työ, paska palkka, törkeät esimiehet. Not.
Kerroin jo aikaisemmin kokemuksiani "työkokeilusta" - kokemusta kaupan alalta 17 vuotta.
Siis marketissa tavaroiden purkaminen, hyllyttäminen, eteenveto... joo, ihan o.k. tuttua puuhaa, mutta...
sain pyyhkeitä, kun olin oma-aloitteinen ja siirryin hyllyttämään "väärälle" osastolle.
Minun olisi pitänyt tunkea samalle käytävälle, missä oli jo neljä ihmistä töissä ( turvavälit ? ).
En siis voi mennä yksin "väljemmille vesille" hyllyttämään, kun juuri ne tavarat hyllytetään viimeisenä ja silloin siellä on taas 4-5 ihmistä ?
Uskalsin sanoa ääneen huonosta työnohjauksesta, yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas ja neljäs ei vastaa kysymyksiin, taisipa joku p*kelekin livahtaa mukaan. Siinä mielessä menee ohi aiheen.
Sori, p*ska päivä ja mitta tuli täyteen, vuoden loppuun pitäis jaksaa saada kuraa niskaansa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa IT-alalla olevista naisista on epäpäteviä ja heillä on huono stressinsietokyky.
Suurin osa taiteen aloilla olevista miehistä on täynnä tyhjää, järkkäilevät turhamaisuusjuttujaan ja istuvat baarissa, kavereilta tippuu jatkuva valtion apuraha.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston materiaali on varsin likaista ja saastaista, varsinkin lastenkirjaston. En ikinä omalle lapselleni anna tai antaisi lainattua kirjaa varsinkaan pienten lasten kirjoista, ostan aina omaksi. En halua omalle lapselleni toisten lapsien kuolaa, eritteitä ja ties mitä saastaa, hankkikoot muut perheet itselleen infektiot ja taudit.
t. Kirjastovirkailija
Miten sitten olet pysynyt hengissä siellä kirjastossa jo vuosia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-
- Yli 50-vuotiailla on aivan järkyttäviä haasteita ottaa uusia työkaluja käyttöön. Ei vaan onnistu. Nuorilta onnistuu mukautuminen aivan hetkessä, ja tätä ihailen suuresti. Kuulun itse välimalliin, jolloin opin kyllä mutta hetki menee. En ihmettele lainkaan että yritykset suosivat nuoria tiettyihin tehtäviin. Tätä ei tietenkään voi sanoa ääneen, koska se on syrjivää....
Terveisin: Inssitoimiston Inssi.
P*askapuhetta. Joudun 53-vuotiaana opettamaan kolmekymppisille yrityksen ohjelmien käyttöä eikä meinaa millään mennä tajuntaan. Hyvä jos saavat yhden proggiksen opeteltua jotta joten kuten pärjäävät.
T: Se halveksitu vanha dippainssi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-
- Yli 50-vuotiailla on aivan järkyttäviä haasteita ottaa uusia työkaluja käyttöön. Ei vaan onnistu. Nuorilta onnistuu mukautuminen aivan hetkessä, ja tätä ihailen suuresti. Kuulun itse välimalliin, jolloin opin kyllä mutta hetki menee. En ihmettele lainkaan että yritykset suosivat nuoria tiettyihin tehtäviin. Tätä ei tietenkään voi sanoa ääneen, koska se on syrjivää....
Terveisin: Inssitoimiston Inssi.
P*askapuhetta. Joudun 53-vuotiaana opettamaan kolmekymppisille yrityksen ohjelmien käyttöä eikä meinaa millään mennä tajuntaan. Hyvä jos saavat yhden proggiksen opeteltua jotta joten kuten pärjäävät.
T: Se halveksittu vanha dippainssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäni olen oppinut, että eniten kärsivät rehelliset. Ne, jotka tunnollisesti yrittävät hoitaa asioitaan. Heille ei armoa tipu, vaan kaikki hoidetaan pilkulleen, koska siinä ei jää sijaa harkinnalle. Ne jotka selostavat diibadaabaa ja valehtelevat, saavat armoa, ja usein selviävät ilman mitään seuraamuksia. Tai jotkut saavat oikeastaan jopa vähän ekstraa tästä.
Suoraan sanottuna tämä totuus jäynää mieltäni niin, että se on pilannut uskoni mihinkään oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Uskokaa pois, ette haluaisi tietää.
Mielenterveys-ja päihdekuntoutujilla ihan liikaa itsemääräämisoikeutta lääkitykseen ja kuntoutukseen liittyen. Sitten hoidetaan kalliisti ja pitkään. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota aiheutuu, kun ei ymmärretä omaa parastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys-ja päihdekuntoutujilla ihan liikaa itsemääräämisoikeutta lääkitykseen ja kuntoutukseen liittyen. Sitten hoidetaan kalliisti ja pitkään. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota aiheutuu, kun ei ymmärretä omaa parastaan.
Mielenkiintoinen asenne kun ottaa huomioon, että etenkin mielenterveyskuntoutuja on kuka vain, joka saa kelaterapiaa. Suuri osa heistä on töissä tai opiskelemassa ja kuntoutuminen on sitä, että pysyvätkin siellä, kun saavat välineitä käsitellä traumojaan/epävakaata persoonallisuuttaan (joka liittyy traumoihin hyvin usein) jne.
Ajatteletko, että he ovat kaikki holhouksen alaiseen verrattavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys-ja päihdekuntoutujilla ihan liikaa itsemääräämisoikeutta lääkitykseen ja kuntoutukseen liittyen. Sitten hoidetaan kalliisti ja pitkään. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota aiheutuu, kun ei ymmärretä omaa parastaan.
Mielenkiintoinen asenne kun ottaa huomioon, että etenkin mielenterveyskuntoutuja on kuka vain, joka saa kelaterapiaa. Suuri osa heistä on töissä tai opiskelemassa ja kuntoutuminen on sitä, että pysyvätkin siellä, kun saavat välineitä käsitellä traumojaan/epävakaata persoonallisuuttaan (joka liittyy traumoihin hyvin usein) jne.
Ajatteletko, että he ovat kaikki holhouksen alaiseen verrattavissa?
Jostain syystä tuo termi mielenterveyskuntoutuja on nykyään kovin epämuodikas. Terapeutti ei tykkää, jos siellä käyttää itsestään sellaista. En kyllä tiedä miksi. Kelan kuntoutuspsykoterapia kuitenkin on kyseessä.
Mummotaudin riivaama työkaveri, joka ei itse ymmärrä omaa tilaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveys-ja päihdekuntoutujilla ihan liikaa itsemääräämisoikeutta lääkitykseen ja kuntoutukseen liittyen. Sitten hoidetaan kalliisti ja pitkään. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota aiheutuu, kun ei ymmärretä omaa parastaan.
Mielenkiintoinen asenne kun ottaa huomioon, että etenkin mielenterveyskuntoutuja on kuka vain, joka saa kelaterapiaa. Suuri osa heistä on töissä tai opiskelemassa ja kuntoutuminen on sitä, että pysyvätkin siellä, kun saavat välineitä käsitellä traumojaan/epävakaata persoonallisuuttaan (joka liittyy traumoihin hyvin usein) jne.
Ajatteletko, että he ovat kaikki holhouksen alaiseen verrattavissa?
Jostain syystä tuo termi mielenterveyskuntoutuja on nykyään kovin epämuodikas. Terapeutti ei tykkää, jos siellä käyttää itsestään sellaista. En kyllä tiedä miksi. Kelan kuntoutuspsykoterapia kuitenkin on kyseessä.
Toisaalta, nykyäänhän organisaatioillakin on lähtökohtaisesti ainoastaan haasteita, ei ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä laadukas varhaiskasvatus on tosiasiassa vain lasten säilömistä ja hengissä pitämistä. En ikinä laittaisi omia lapsiani - sitten jos joskus sellaisia hankin - päiväkotiin, veisin paljon mieluummin kerhoihin ja puistoihin jne ja vasta eskariin sitten.
Päiväkodissa töissä olen.
Tuo on täyttä totta! Siinä 22 lapsen ryhmässä ollessa eräs työkaveri sanoi "kuin oltaisiin sikopaimenia". Se oli hyvin sanottu. Ei tuossa ole mitään tolkkua. Sitten pari erityislasta siinä tekemässä kiusaa ja pari 1.v tai 2.v jotka ei ymmärrä maailmasta mitään. Ihanaa työtä!
1-2-vuotiaiden ryhmässä ei kai yleensä ole kahtakymmentä kahta lasta.
Vaan sisarusryhmässäpä voi olla, alle 1 vuotiaita ja 5vuotiaita. Tai jatketun aukiolon ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tosi eri asemassa kasvuympäristönsä osalta. Joissain perheissä heille luetaan paljon, saavat sen myötä monipuolisen sanavaraston, empatiataitoja jne.
Kirjasto olisi avoin ja ilmainen kaikille, mutta osa vanhemmista ei lue ollenkaan lapsilleen. Ovat aivan eri lähtötilanteessa koulun alussa, ja ero kasvaa vain siitä iän mukana; paremmalla sanavarastolla ymmärtää paremmin mitä opettaja sanoo, paremman yleissivistyksen myötä asiat jäävät paremmin mieleen jne.
Kirjastoni on hankkinut myös hyvän valikoiman arabiankielisiä lastenkirjoja, eivätpä vain liiku tuolta hyllystä mihinkään. Venäjää ja viroa sentään luetaan.
====
Venäjällä ja Neuvostoliitossa kouluissa oli/on kirjallisuus suuressa arvossa. Pushkinia opetellaan runotolkulla ulkoa yms.
Kuukostaa aika pikkudieluideltabjabeoäilenkin että et ole Kelan ammatttitaitoinen täti vaan Kelan muille kqteellinen asiakas.
Mutta sebon kyllä totta kaikessa asioinnissa että jos jaksaa olla ikoinen ja reipas ja tulla vastaan missä voi, niin asiointi on miellyttävää ja neuvotteluku.ppanisi tekee voitavansa.