Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Päivähoitoon, perusopetukseen ja lastensuojeluun pitäisi tuoda kuri takaisin, eikä pelätä aina, että myt lapsi traumatisoituu, jos kännykkä lähtee tai jos sanotaan lujasti.

Lastensuojelussa voidaan olla siinä tilanteessa, että pentu luukuttaa väkivaltapornoa puhelimellaan, mutta puhelinta ei saa ottaa pois koska perusoikeudet ovat niin vahvat.

Olen henkilökohtainen avustaja eräässä firmassa ja mulla on vaihtelevia asiakkaita.

Rehellisesti sanoen, henkilökohtainen avustaja on hyvin epämääräinen ammatti. Kukaan ei tunnu tietävän, mitkä asiat kuuluvat avustajille ja mitkä eivät.

Lisäksi monet avustettavat ovat todella ilkeitä.

Hygienia ruoan kanssa ei ole niin puhtoista, kuin moni kuluttaja luulee. Olen nähnyt vierestä, kun kylmäketju katkeaa useamman kerran, ja tuotteita on aivan väärissä lämpötiloissa ja kauhulla miettinyt sitä hetkeä kun kuluttaja sen tuotteen poimii sieltä kaupan hyllystä. Valvonta pettää alkulähteilläkin usein.

Kannattaa tutkia tarkkaan, mihin rahansa käyttää. Saman tuotteen voit löytää toisen merkin alta myös, paljon halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan kiireestä kirjoitetaan jatkuvasti. Olen ison kaupungin keskussairaalan osastolla töissä, eikä kiireestä ole tietoakaan. Kahvi-ja ruokatauot kestävät helposti 45-60 min, iltapäivisin usein tunteja luppoaikaa. T. Sairaanhoitaja

Tuo riippuu ihan paikasta ja päivästä.

Edellisessä työpaikassa ehdin keskimäärin pitämään yhden 15 min tauon/pv kun lakisääteinen on se 2x15min +25-30min.

Vaihdoin vastaavalle osastolle toiseen kaupunkiin jossa henkilöstömitoitus on parempi ja nykyisin ehdin pitämään kaikki tauot. Joskus on enemmänkin vapaata aikaa, mutta käytän sen ammattitaidon syventämiseen etc(kertaan hengityskone-asetuksia etc ohjeistuksia)

En tiedä millainen kiire on kulissien takana, mutta kun itse olen ollut käymässä sairaalassa, neuvolassa, hoitokodissa jne. niin ei näy kyllä kiireestä jälkeäkään. Olen tehnyt hotellisiivousta aikanaan ja siellä on oikeasti kiire. Siihen verrattuna minusta näyttää kuin hoitajat ja lääkärit löntystäisivät hidastetussa filmissä kun liikkuvat käytävillä.

Sen tiedän että hotellisiivojilla on älytön kiire.

Käsittääkseni pääasiassa kaikissa sairaaloissa henkilökunnalla kirjoitettu/kirjoittamaton sääntö että käytävillä ei juosta tai kiirehditä ellei ole hätätapaus. Tämä sen takia ettei luoda stressiympäristöä joka voi olla haitallinen joillekin potilaille tai omaisille. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta on siinä järkeäkin.

Nykyisin hoitotyössä kirjaaminen ja ammatillinen yhteistyö vie älyttömästi aikaa ja se hoituu koneen/puhelimen ääressä joten kyllä se varmaan näyttää "laiskottelulta". Sinänsä ei kukaan sano sihteerille tai Insinöörille, että tämä laiskottelee kun istuu koneella... Tämä ei siis ollut suoraan vastaus sinulle vaan yleistä pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todellista... täältä on poistettu täysin asiallinen viestini jossa kerroin, että useat pitkään ympäri maailmaa myyntityötä tehneet henkilöt ovat vähitellen muuttuneet rä zisti ziksi ajatuksiltaan. Erityisesti kansoja ja valtioita kohtaan, jotka sijaitsevat useamman tuhannen kilometrin päässä Suomesta itään tai etelään.

Mikä ihme tätä palstaa oikein vaivaa...???

Meillä Sanomassa on sensuuri ikäville aiheille, joita emme halua että ihmiset käsittelevät. Ei niissä ole oikeasti mitään vikaa, meillä ei vain ole palleja.

Duuni on paskaa ja suuri osa alalla toimivista hieman yksinkertaisia.

T. Ajoneuvojen korjaaja ukko

Iso osa sosiaalityöstä on kuin jatkaisi hölmöläisten peittoa tai kantaisi vettä kaivoon. Mahdotonta auttaa ihmisiä, joilla ei ole pienintäkään aikomusta tai halua auttaa itse itseään tai muuttaa käyttäytymistään.

Jossain vaiheessa mielestäni pitäisi heittää hanskat tiskiin ja yhteiskunnan sanoa, että antaa olla sitten - tässä sinulle minimitoimeentulo, mutta muuta tukea ja apua ei enää tule koska hukkasit ne viisikymmentä aiempaa auttamisyritystä. 

ope kirjoitti:

ihminen se olen vain minäkin kirjoitti:

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Myös minulta työ opettajana on viemässä mielenterveyden. Työpäivän jälkeen menen suoraan sänkyyn ja nukun. Joskus saatan nukkua yöhön asti, sitten teen jotain hetken (esim. syön) ja menen takaisin nukkumaan. Pahimpina päivinä ahdistaa niin, että oksettaa. Vaihtaisin alaa, mutta ikää alkaa olla eikä minulla ole koulutusta muulle alalle. Joidenkin työpäivien jälkeen tunne valtavaa itseinhoa ja tyhjyyttä. Yritän nyt vain selvitä. Ei tässä juuri muutakaan voi.

Kaikki sympatiani kollegoille.

Hei apua! Kerro tuo työterveydelle niin pääset sairaslomalle uupumuksen takia. Tuohon on ehdottomasti puututtava!

rehellinen työ ei enää kannata niinkuin ennen.
Työsoppari loppui seuraavana päivänä
taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.
Oli helpotus mulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

99,9% alan työntekijöistä on oikeasti älyllisesti apinan tasolla (tai alemmalla). Miehet ovat täysin luolamiehen tasolla ja naiset, ketkä alalle hakeutuvat ovat todella huomionhakuisia, isäongelmaisia ja jakavat itseään kaikille ketkä vaan tajuaa pyytää.

Rekkakuski

Tämä pitää oikeasti paikkansa. Just ne huomiohrat hakeutuvat tälle alalle. On niin siistii ajaa isoa autoa tissit tanassa.

Taidat olla itsekin tällainen älyllisesti rajoittunut rekkakuski puhetyylistäsi päätellen. 

Vierailija kirjoitti:

Monikulttuuri ei ihan oikeasti ole rikkaus.

Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä, mutta kukaan ei uskoisi, kiitos mediaan hypetyksen.

Joo ei yksilötasolla ei todellaan ole päinvastoin.

rahaa saadaan kyllä aikaiseksi paremmin kun

saa roudata 3e ottavan puolalaisen ja virolaisen

hommiin ja jälkikin on yhtä hyvä kuin työharjottelevan

suomalaisen

Vierailija kirjoitti:

Iso osa sosiaalityöstä on kuin jatkaisi hölmöläisten peittoa tai kantaisi vettä kaivoon. Mahdotonta auttaa ihmisiä, joilla ei ole pienintäkään aikomusta tai halua auttaa itse itseään tai muuttaa käyttäytymistään.

Jossain vaiheessa mielestäni pitäisi heittää hanskat tiskiin ja yhteiskunnan sanoa, että antaa olla sitten - tässä sinulle minimitoimeentulo, mutta muuta tukea ja apua ei enää tule koska hukkasit ne viisikymmentä aiempaa auttamisyritystä. 

Tämä menee nyt ketjun varsinaisen aiheen ohi, mutta itseäni harmittaa/suututtaa täällä esille tuodut sosiaalialan kommentit. Itseänikin satunnaisesti turhauttaa joku asiakastapaus, mutta pitäisi ymmärtää, mitä työtä on tekemässä ja miksi. Palkkaa maksetaan ihmisten avustamisesta, ohjaamisesta ja neuvomisesta, sosiaalityöntekijöille myös ratkaisujen löytämisestä ja kehittämisestä. Ei moralisoinnista. Suhteuttaminenkin on osa ammattitaitoa.

Työtä on mahdollista kehittää kun pohtii, mikä saattaa vaikuttaa asiakkaan motivaatioon, vaikeuksiin tai neuvottomuuteen. Tuosta kuntoutusohjaajan(?) kommentistakin paistoi uskomus siihen, että palvelut ovat jo tehokkaita, mutta ihmiset viallisia. Niin se ei aina ole. Tai ongelma on ihmisten motivaatiossa. Usein työssäni turhaa aikaa menee siihen, että saa edes jonkinlaisen luottamuksen rakennettua. Kun on tullut useita kertoja väheksytyksi palveluissa. Homma alkaa sitten toimia kyllä pikkuhiljaa paremmin. Mutta jokainen "auttamisyritys" ilman aitoa paneutumista on kaikkien ajan tuhlausta ja aiheuttaa vain hallaa. Olen esimerkiksi nähnyt ihmeellistä motivoitumista oman tilanteen parantamiseksi, kun asiakas huomaa että jotakuta kiinnostaa. Tilanteet ovat parantuneet ja olen saanut aitoa kiitosta, sekin jo riittää kiitokseksi että näkee tilanteen muuttuvan. Yhteistyö on avainasemassa. Jos et pysty tekemään mitään, asiat eivät edisty jne, teetkö työtäsi tehokkaasti ja kunnolla? Jos työsi ei tunnu kiitolliselta, saatko mitään aikaan? Ammattilaiset sortuvat samaan keinottomuuteen kuin autettavat.

Teille maksetaan palkkaa verovaroista tiettyjä tehtäviä vastaan. Jos tulosta ei tule ja työaika menee valittamiseen ratkaisujen sijaan, oletko tämän palkan ansainnut? Teitä ei erota "tukien kuppaajista" kuin eri puolella pöytää istuminen. Anteeksi epämieluisa mielipide, mutta tämä jaksaa turhauttaa. Toisena salaisuutena: suuri osa alan kuin alan työntekijöistä on liian tyhmiä tekemään työtään kunnolla ja tehokkaasti. Ei nähdä syy-seuraussuhteita tai omaa vaikutusta tekemiseen, ollaan "vaan töissä täällä" ja syytellään muita vaikka itseltä pitäisi se ammattitaito löytyä.

Suurimman osan työstäni voisi korvata nykyaikaisilla tietojärjestelmillä. Olen sairaalassa sihteerinä pk-seudulla ja käytän päivittäin noin 10 järjestelmää, jotka eivät puhu keskenään ollenkaan, vaikka kaiken voisi aivan hyvin ympätä yhteen järjestelmään. Apotti vain pahentaa tilannetta. Turhaan tietotekniseen säätämiseen menee sihteereillä, hoitajilla ja lääkäreillä aivan käsittämättömän paljon työaikaa ja se on konkreettisesti pois potilailta.

Lisäksi kaikki potilaiden tärkeät tiedot eivät näy mitenkään keskitetysti järjestelmissä. Jos potilaalla on jokin vakava allergia, harvinainen lääkitys, vaikea sairaus tms. se ei näy suoraan, vaan vaatii sen, että hoitaja/lääkäri/sihteeri kahlaa kaikki potilaan tiedot lävitse ja tietää mitä etsii. Älkää ikinä luottako siihen, että hoitava taho tietää teidän tilanteen tai on edes lukenut lähetteen.

Tämä ei liity omaan työhön, vaan joidenkin toisten työhön. 

Tiedän ravintola-alan ja kauneudenhoitoalan yrittäjiä, jotka lähtivät erikseen laajentamaan ja kasvattamaan liiketoimintaansa avaten uuden toimipisteen. Kohdassa, kun tilanne oli jo käynnissä, mutta samalla olisi vielä ehtinyt vetää jarrut päälle. 

Ja nyt sitten uhriudutaan Facebookissa, kun ei se hyvin mennytkään, ja syyllisiä kyllä löytyy. Paitsi siitä omasta toiminnasta, jonka voisi ajatella äkkiseltään olleen aika uhkarohkeaa eli lähdetään hakemaan lisäkasvua korona-aikaan aloilla, jotka muutenkin ovat jo pahasti osumaa ottaneet. 

Tuttuni työpaikassa on miespomo ja kymmenestä alaisesta suurin osa on naisia. Tämä pomo hässii 4-5 eri alaisensa kanssa ja näillä alaisilla on kiertävä vuorolista. Lähes kaikilla on kumppani kotona, mukaan lukien pomo. Meno on kuin keisarin hovissa. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi vaikka käsi Raamatulla todistaisi. Kukaan asiasta tietävä ei uskalla puuttua asiaan, koska pomo on ylemmän johdon mielestä "Golden boy", joka saa asiat pyörimään. Tuttuni etsii kuumeisesti uutta työpaikkaa.

Suuri osa isojen pörssiyhtiöiden ylimmästä johdosta on ihan hukassa alkeellisen käytännön hahmottamisen ja peruskäytöstapojen suhteen. Eivät mitenkään selviäisi työstä, mitä esimerkiksi heidän assarinsa tai yrityksensä duunarit tekevät. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta kovin usein näin.

Korkeakoulututkinto ei takaa hyvä palkkaista työtä. Hyvät ja akateemisesti suuntautuneet oppilaat eivät ole välttämättä fiksuja, ks. ihmisryhmää on helppo vedättää termeillä "näyttää hyvältä CVessä" ja "significant contribution". Iso osa akateemisesta tutkimuksesta on lähinnä nippelikeskustelua jonninjoutavista ongelmista, joiden ratkaisu ei hetkauta maailmaa suuntaansa taikka toiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavan suuri osa vanhemmista on ihan kujalla lastensa kanssa. Näitä sitten tulee työssä vastaan enemmän ja enemmän ...

Minulla on naapurin kanssa samanikäiset lapset, molemmat aloittivat juuri koulun. Pihalla juttelin naapurin kanssa, kun tämän lapsi tuli huutamaan vittua ja perkelettä siihen meidän keskustelun väliin. Naapuri vaan vilkaisi lasta ja jatkoi puhumista kanssani. Omani ei ikinä uskaltaisi, saati edes haluaisi, puhua tuollaisia ääneen! Ja jos noin tekisi, aivan varmasti puuttuisin. 

Harmittaa, kun oma lapsi on oppinut koulussa kiroilemaan ja haukkumaan muita. Opettajat eivät puutu lasten muita oppilaita vahingoittavaan huonoon käytökseen ja puheisiin, vaikka ns. Kiva-koulu onkin kyseessä. Puhe ja käytäntö eivät koulussa siis kohtaa. Kotona on todella kova työ yrittää kitkeä pois tätä käytöstä.

Nuorten mielenterveysongelmat on 80% ihan keksittyä huuhaata. Tiukempi kuri ja lässytys pois. Ei aina tarvi olla kivaa ja aikuiset voisi lopettaa hokemasta "minäkin olen käynyt terapiassa". Ei mt-ongelmia tarvi normalisoida. Aikuisten mittapuulla on ok hyväksyä, jos pää brakaa, mutta nää teinit on keksineet, että on suorastaan muodikasta olla psyykkisesti kärsivä ja pyörittää höpötystensä ympärillä kauheaa koneistoa. Nuoret matkii ja imee arvomaailmaa, jossa on hienoa ja rohkeaa oikeastaan kertoa olevansa masentunut yms.

Vierailija kirjoitti:

Maalaiskunnat voisi pakkoliittää kaupunkeihin. Meno ei voisi mennä enää nykyistä hullummaksi.

- pikkukunnan työntekijä

Pikkukunnissa poliitikot painostaa virkamiehiä vääristeleen lakeja, poliitikkojen ja heidän kaverien rahalliseksi eduksi. Kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti, paitsi jos on joko poliitikko tai rikas.