Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Ei ole naurettavampaa kuin verolait! Terv. Verovirkailija

Vierailija kirjoitti:

Muotisairauksia on ja jotkut haluavat itselleen diagnoosin vaikka väkisin. Tällä hetkellä pinnalla ovat aikuisten ADHD-tutkimukset. Niihin halutaan sankoin joukoin. En sano että ne ovat aina turhia, mutta välillä tuntuu, että kaikki joilla on asiat jääneet kesken, elämä rempallaan, halutaan joku selittävä diagnoosi. Unohtaa ei sovi myöskään somaattisia ongelmia, joista haetaan selitystä omalle ololle. Ferritiini, vitamiinimittaukset, borrelioositutkimukset jne kovassa huudossa ja firmat tahkoaa rahaa.

Joo, jännä juttu vaan että lähes joka kolmas hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudanpuutteesta jossain vaiheessa. Jäätävä väsymys, uniongelmat, iho-ongelmat, päänsärky jne. Itse kävin mittauttamassa myös kun jatkuvasti migreeniä, no ferritiinihän se siellä oli huimat 20, eli rautavarastot TYHJÄT. Mutta eihän niitä tarvi mittailla koska usein koskevat naisia (runsaat kuukautiset). Jos miehillä ois tätä jatkuvasti niin johan tutkittaisi eikä valitettaisi yhtään! Mutta toki se on hyvä huudella kun selvästikään asia ja oireet ei itseä koske :) onneksi edes Esa Soppi on tästä asiasta perillä ja osaa hoitaa potilaansa kunnolla.

Suurin osa työpaikoista, missä olen ollut:

Työ on uuvuttaa ja turhauttavaa. Osa työtehtävistä on täyttä p*skaa. Vaikka olisi tullut tehtyä asioita, joilla on merkitystä ja vaikutusta muiden elämään positiivisesti, työ tuntuu turhalta, jos siitä ei itse työntekijänä saa mitään tyydytystä.

Olen vihannut lähes jokaista työpaikkaani jossain vaiheessa. Asiakkaat vittuilevat. Esimies vittuilee. Työntekijällä ei ole mitään arvoa.

Vihaan sitä miten Suomessa hehkutetaan työntekoa. Koska se on vain tapa johon ollaan alistettu. Milloin siitä tuli normaalia, että kuukaudesta vain 8 päivää (tai vähemmän) on vapaata?

Ja vaikka tekisit enemmän kuin 35 tuntia viikossa joudut karsimaan ruokakuluista, että rahat varmasti riittää. Samaan aikaan joku toimitusjohtaja tienaa kuukaudessa saman verran kun perusduunari puolessa vuodessa.

Kukaan ei tee mitään, koska ollaan alistuttu ajatukselle, että "näin on aina ollut. Ei voi mitään". Voipas. Yleislakko. Vaaditaan reilumpia palkkoja. Tosin onhan se helpompaa raskaan työviikon jälkeen lysähtää sohvalle ja katsoa Putousta...

Ex-sossu kirjoitti:

Sosiaalialalle hakeutuu ihmiset jotka tuntevat paremmuutta heikompiosaisia kohtaan.

Moni on entinen koulukiusaaja nykyinen sossutantta, sosionomi tai ohjaaja.

Omat asiat ovat olleet usein solmussa, psyykkeessä vähän sanomista. Luojan kiitos lopetin ☺ Ihmisiä ei oikeasti haluta auttaa, laiskana istutaan tietokoneella ja neuvotaan mitä pitäisi tehdä. Moni tekee niin paljon virkavirheitä (laki, säädökset, vaitiolo) että jos näistä ihmiset osaisi valittaa, Valvira ruuhkautuisi viikossa.

En ole kiusannut ikinä ketään, en koe olevani parempi ihminen kuin asiakkaat tai muut ihmiset, psyykkinen terveys on kunnossa ja virkavirheitä en ole tehnyt, mutta jos olisin, tunnustaisin heti. Itselleni herää kysymys miksi olet noin vihainen ja katkera? Sattuiko töissä jotain? Oliko työyksikkösi myrkyllinen? Huomasitko olevasi kiinnostunut jostain toisesta alasta? Miksi leimaat oman kokemuksesi perusteella koko alan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti korona kaataa lastensuojelu bisneksen jossa vanhemmille aiheutetaan koko ajan turhaa stressiä vahti alla heitä turhista asioista ja kehottamalla kaikkia viljelemään laskuja. Toivottavasti huostaanotot ruuhkautuvat niin pahasti että ollaan pakotettuja tekemään rakennemuutos ja aletaan vanhempien hiillostamisen sijaan oikeasti tukemaan heitä

Itse kun olen seurannut sellaista perhettä, jota yritettiin tukea muutama vuosi turhaan, ennen kun lapsi otettiin huostaan, niin kyllä siinä oli vanhemmilla ihan liikaa oikeuksia. Saivat käydä viranomaisten kanssa harjoittelemassakin vanhemmuutta muutamaan otteeseen, kaikki meidän rahoilla ja turhaan. Lapsi on nyt yläkouluikäisenä niin ahdistunut että pissaa edelleen housuun. Vanhemmat ovat koko 10 vuotta haukkuneet sijaisvanhempia ja tehneet heistä turhia valituksia. Lasta ei kuitenkaan säännöllisesti tavata tai tulla tapaamisiin, mutta sehän oli vaan aina jonkun muun syy kun vahingossa nukuit pommiin krapulassa. Vanhemmat tuon lapsen pilasivat, huostaanotettuna hän saa ehkä edes jonkun mahdollisuuden normaaliin elämään. Viranomaiset eivät ole helpossa välissä, heitä on turha syyttää.

Itse kun olen aikoinaan ollut lastensuojelun asiakas ja nyt jo ihan aikuinen, luen mielenkiinnolla näitä keskusteluja.

Olen hurjan kateellinen niille, jotka on huostaanotettu ajoissa ja päässeet jopa sijasperheeseen tai johonkin laitokseen tarpeeksi ajoissa ennen vakavampia psyykkisiä ruhjeita. Meillä kävi lastensuojelu ihan siitä kuin olin 3-4 vuotias, mutta huostaanotto tapahtui vasta kun olin 14-vuotias. Ihan liian pitkä aika kärsiä ja saada pysyviä psyykkisiä vaurioita. Vanhempien oikeuksia ja verisiteitä kunnioitettiin jo silloin ihan liikaa, ei välitetty lapsen parhaasta.

Alkoholistiperheen lapsena ajattelen usein samoin ja itken verikyyneleitä kun mietin millaiseksi oma elämäni olisi muodostunut jos minut olisi otettu huostaan. Olisinko saanut paremmat vanhemmat, saanut paremman itseluottamuksen ? Vai olisiko mennyt ojasta allikkoon 70-luvulla, oliko silloin edes mitään kyseistä palvelua? Kukaan ei tiedä vastausta mutta kallistun silti ehkä enemmän sen kannalle että olisi voinut käydä paljon huonomminkin, ainakin tuolla vuosikymmenellä. Olen kuitenkin suhteellisen tervejärkisenä toimintakykyinen, traumoja on mutta niiden kanssa osaa jo elää tällä iällä.

Onneksi lait ja monet toimintatavat ovat muuttuneet paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein helpoiten loukkaantuvaa sakkia työelämässä tuntuuvat olevan matalakoulutetut miehet. Ne jotka työskentelee niissä "oikeissa töissä". Pitäs saada sama palkka 20 vuotta vanhalla ammattitukinnolla jossain tehtaan kokoonpanolinjalla, kuin kuusi vuotta yliopistossa opiskellut ja jatkuvasti lisäkoulutuksia käyvä erikoisosaaja. Mikäli joku erehtyy antamaan etuuksia tuolle pidempään opiskelleelle niin jo huudetaan, itketään ja tupakkapaikalla juorukerho jauhaa miten haalariukkoja sorretaan

Missään ei tunnu olevan niin paljon sarvien kolistelua, kuin näillä tehdastyöpaikoilla joissa rinta rinnan työskentelevät tehdastyöläiset ja toimistoporukka. Näin työpaikkoja laajasti monelta alalta kiertäneenä kokemus on tämä. Toimihenkilön pitää piipittää hiljaa omista hommistaan ja hissukseen varoa astumasta näiden tehtaan puolella työskentelevien herkille varpaille. Muuten saa puhelua esimieheltä, jolle aikuiset miehet on toinen toisensa jälkeen käyneet valittamassa, kun heistä tuntuu että heitä ei oikein arvosteta. 

Toisessa ääripäässä sitten jossain johtoryhmässä keikkuvat kehitysinsinöörit, joiden tilipussi pullistelee niin että ratkeaa. Kehitys polkee paikallaan vuodesta toiseen eikä yhtäkään uutta innovaatiota saada aikaiseksi, mutta se on luonnollisesti kaikkien muiden, paitsi sen johtajan vika. Joillekin näistä kehittäjistä tuo työnteko ja eri asioiden kehittäminen tuntuu olevan enemmän harrastus kuin työtä, mutta kun ollaan johtoportaan siiven suojassa, ei sillä ole niin väliä. Muut tekee väärin eivätkä tue hommissa, siksi kehitystä ei tapahdu. Ei ole johtajan syy. Muiden ideoita ei kuunnella tai jos kuunnellaan, ne esitellään sitten omina johtoryhmässä.

On ihan oikein että raskaan työn tekijälle joka jaksanut olla hommissa liukuhihnalla sen 20v. tai vastaavissa niin maksetaan kunnon palkka, en ymmärrä tätä yhteiskunnan linjaa että paskasta työstä paska palkka...kyllä mua ainanki vituttais katella toimistohihhuleita jotka vetää parempaa palkkaa ja juoruavat kun toinen painaa 8h minimitauoilla.

Työni on aivan turhaa ja aiheuttaa lähinnä harmia ihmisille. Kukaan muu kuin yrityksen omistaja ei hyödy työpanoksestani. Todella raskasta tehdä päivästä toiseen täysin merkityksetöntä työtä. Tämän takia tarkoituksena onkin pian vaihtaa alaa.

Saan isoa palkkaa oikeastaan tekemättä juuri mitään, tai olematta suuressa vastuussa. Välillä jopa hävettää. 

Vierailija kirjoitti:

Muotisairauksia on ja jotkut haluavat itselleen diagnoosin vaikka väkisin. Tällä hetkellä pinnalla ovat aikuisten ADHD-tutkimukset. Niihin halutaan sankoin joukoin. En sano että ne ovat aina turhia, mutta välillä tuntuu, että kaikki joilla on asiat jääneet kesken, elämä rempallaan, halutaan joku selittävä diagnoosi. Unohtaa ei sovi myöskään somaattisia ongelmia, joista haetaan selitystä omalle ololle. Ferritiini, vitamiinimittaukset, borrelioositutkimukset jne kovassa huudossa ja firmat tahkoaa rahaa.

En osaa näihin muihin sanoa mitään, mutta paljon olisi rahaa säästynyt jos minulta olisi otettu ferritiini. Hemoglobiinini oli 124, mutta koska verihiutaleet ja leukosyytit paljon koholla (oli ollut jo vuosia). Ei siinä sitten muuta kuin konsultaatiota hematologille, joka epäili pahanlaatuista veritautia. Luuydin näytteissä ja koepalassa oli pieniä muutoksia, mutta ainoa selkeä löydös oli se, että luuytimessä ei ollut rautaa lähes ollenkaan. Siitä sitten rautainfuusioon. No hb nousi, muut arvot laski välillisesti joten diagnoosina raudanpuute.

Nämä tutkimukset tuli yliopistosairaalalle kyllä kalliiksi. Tosin veriarvot taas nousseet vaikka raudanpuutetta ei enää olekaan, joten seurannassa olen edelleen jos/kun arvot vielä nousevat, jos kyse kuitenkin veritaudista.

Lastensuojelulaitoksissa asuvilla nuorilla ei ole tulevaisuudessa oikein mitään tavoiteltavaa. He ovat jo asiansa pilanneet päihteillä ja rikoksilla. Suomessa tarvittaisiin nuorille omat vankilat ja sinne heidät kuuluisi tuomita rötöksistä, ei lastensuojelun asiakkaaksi.

Englantia pitäisi muka vääntää vaikka asutaan Suomessa! Hemmetti,monissa muissa maissa painostetaan että pitää oppia kotimaan kieli,mut ehei Suomessa, suomalaiset vaan alistuu ja mielistelee.

Esimies ei tiedä mistään mitään, palveluohjaajat vielä vähemmän,tosi rasittavaa että laatu ei muka kelpaa tai keksitään kaikkea pientä mistä tarkastuksen yhteydessä tulee hylky! Sentään lähemmäs 10 vuotta tehnyt tämän alan töitä, esimies on vaan nuori tyttönen joka luulee että asiat reilassa vaikka todellisuudessa koko organisaatio on perseellään!

Sairaalamaailma on oikeastaan aika hemmetin rasittava kaikkine hierarkioineen ja kaakattavine hoitajalaumoineen. Henkilökunta kangistuu kaavoihin ja perustelee toimintatapoja sillä, että niin on aina tehty. Mitään ei voi tehdä uudella tavalla, koska jotain voi sattua. Kaikkea uutta vastaan hirveä vastarinta. Oksettaa, jos näen jonkun esim. petaavan potilaan petiä sen takia, kun lääkäri kohta tulee. Vielä pahempaa on se, kun hiljattain kuulin erään lääkärin moittivan ääneen, että edes sänkyjä ei ollut pedattu ennen lääkärinkiertoa. C´moon, tervetuloa 2020-luvulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muotisairauksia on ja jotkut haluavat itselleen diagnoosin vaikka väkisin. Tällä hetkellä pinnalla ovat aikuisten ADHD-tutkimukset. Niihin halutaan sankoin joukoin. En sano että ne ovat aina turhia, mutta välillä tuntuu, että kaikki joilla on asiat jääneet kesken, elämä rempallaan, halutaan joku selittävä diagnoosi. Unohtaa ei sovi myöskään somaattisia ongelmia, joista haetaan selitystä omalle ololle. Ferritiini, vitamiinimittaukset, borrelioositutkimukset jne kovassa huudossa ja firmat tahkoaa rahaa.

En osaa näihin muihin sanoa mitään, mutta paljon olisi rahaa säästynyt jos minulta olisi otettu ferritiini. Hemoglobiinini oli 124, mutta koska verihiutaleet ja leukosyytit paljon koholla (oli ollut jo vuosia). Ei siinä sitten muuta kuin konsultaatiota hematologille, joka epäili pahanlaatuista veritautia. Luuydin näytteissä ja koepalassa oli pieniä muutoksia, mutta ainoa selkeä löydös oli se, että luuytimessä ei ollut rautaa lähes ollenkaan. Siitä sitten rautainfuusioon. No hb nousi, muut arvot laski välillisesti joten diagnoosina raudanpuute.

Nämä tutkimukset tuli yliopistosairaalalle kyllä kalliiksi. Tosin veriarvot taas nousseet vaikka raudanpuutetta ei enää olekaan, joten seurannassa olen edelleen jos/kun arvot vielä nousevat, jos kyse kuitenkin veritaudista.

Jättämällä liha pois ruokavaliosta on yksi tie ferritiinin puutteeseen.

Pidän Shakespearen tuotantoa yliarvostettuna. Mielestäni hän oli toki edistyksellinen omana aikanaan, mutta nyt vuonna 2021 monetkaan hänen kirjoittamistaan jutuista eivät edes aiheensa puolesta kestäisi päivänvaloa, saati että kirjoitustyyliä pidettäisiin erityisen hyvänä. Kuitenkin näköjään kerran saavutettu klassikon maine kestää kaiken? Minusta hänet pitäisi tiputtaa jalustaltaan ja vähän äkkiä.

Työskentelen kirjallisuustieteen parissa.

Olen työtön ja ollut paljon pitkäaikaistyöttömille järjestetyillä kursseilla. Suurin osa työttömistä tuntuu vilpittömästi haluavan töihin. Ongelmana ei siis ole laiskuus, niin kuin monesti luullaan, vaan tyhmyys. Monet pitkäaikaistyöttömät on joko luonteeltaan niin vastenmielisiä, ettei kukaan halua heitä töihin tai sitten liian tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muotisairauksia on ja jotkut haluavat itselleen diagnoosin vaikka väkisin. Tällä hetkellä pinnalla ovat aikuisten ADHD-tutkimukset. Niihin halutaan sankoin joukoin. En sano että ne ovat aina turhia, mutta välillä tuntuu, että kaikki joilla on asiat jääneet kesken, elämä rempallaan, halutaan joku selittävä diagnoosi. Unohtaa ei sovi myöskään somaattisia ongelmia, joista haetaan selitystä omalle ololle. Ferritiini, vitamiinimittaukset, borrelioositutkimukset jne kovassa huudossa ja firmat tahkoaa rahaa.

Joo, jännä juttu vaan että lähes joka kolmas hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudanpuutteesta jossain vaiheessa. Jäätävä väsymys, uniongelmat, iho-ongelmat, päänsärky jne. Itse kävin mittauttamassa myös kun jatkuvasti migreeniä, no ferritiinihän se siellä oli huimat 20, eli rautavarastot TYHJÄT. Mutta eihän niitä tarvi mittailla koska usein koskevat naisia (runsaat kuukautiset). Jos miehillä ois tätä jatkuvasti niin johan tutkittaisi eikä valitettaisi yhtään! Mutta toki se on hyvä huudella kun selvästikään asia ja oireet ei itseä koske :) onneksi edes Esa Soppi on tästä asiasta perillä ja osaa hoitaa potilaansa kunnolla.

Esimerkiksi minulla on lähes jatkuvasti ollut anemiaa ja joskus rauta-arvot normaalin alarajalla. Nyt kun kuukautiset ovat olleet poissa pari vuotta, ovat rauta-arvot hyvät.

Miten epäempaattista hoitohenkilökunta on. Oma paha olo puretaan esim. työkavereihin ym. Ei tietenkään kaikki, mutta kokemukset kun työskentelet hoitamassa heidän asioita, se paska ja haukkuminen ja rähinä ja älyttömät vaatimukset. Työmäärä on valtava ja jos asia ei hoidu heti, haukutaan pystyyn.

Voisitteko ihmiset miettiä, että aspa, kassa ja kaikki asiakaspalvelutyössä olevat henkilöt on myös ihmisiä. Yrittävät hoitaa sinun asiaa parhaansa mukaan kaiken sen työmäärän keskellä tehden pitkää päivää, viikonloppuylitöitä jne. jotta esim. korona-ajan ruuhkia saa purettua. Sitten siihen päälle saat haukut siitä, miten epäpätevä olet, vaikka asian viivästyminen tai muu ongelma ei johdu itsestä vaan jostain henkilön esimiehen mokasta tai väärinkäsityksestä. Tai se, että henkilö luulee tietävänsä asiat paremmin kuin alan ammattilainen. Uhataan lakimiehillä yms. koska ei itse ymmärretä asioista mitään.

Pahinta on esimies, joka työntää nokkansa joka asiaan. Jakaa jotain mindfulness-sontaa ja teippailee ”yhdessä olemme voimakkaampia”-lappuja pitkin koulun käytäviä. Koko työstä on tullut pelkkää leikkimistä ja ”sisäisen voiman” etsimistä. Voisiko nämä osaamattomat wannabe-rehtorit lähettää jonnekin.

Olen työssä alalla, jossa kansalaisille tarjotaan yhteiskunnan rahoittamaa palvelua. Työn pitäisi siis keskittyä näiden ihmisten auttamiseen, jotta jokainen saisi olla osallinen yhteiskunnassa. Suurelta osin rakastan työtäni.

Mutta mitä enemmän tulee rakennemuutoksia, uusia raportointitapoja, budjettileikkauksia, valvontatapoja yms yms, sitä kauemmas ne asiakkaan oikeudet palveluun jää. On todella turhauttavaa kun on olemassa resurssi ja tapa auttaa jotain ihmistä, mutta hän jää koneiston hampaisiin. Itse en voi muuta kuin katsoa vierestä ja pahoitella tilannetta. Ja sitten seuraava asiakas.

Suurelta osin se puutteellinen palvelu ei siis johdu siitä ettei olisi rahaa ja osaamista auttaa, vaan sellasesta byrokraattisesta sälppeestä, läpäisemättömästä ja hitaasti etenevästä byrokraattisesta suosta... joskus todella turhauttaa olla osana sitä. Toisinaan taas iloitsen kun joku saa avun. Fiilikset vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein helpoiten loukkaantuvaa sakkia työelämässä tuntuuvat olevan matalakoulutetut miehet. Ne jotka työskentelee niissä "oikeissa töissä". Pitäs saada sama palkka 20 vuotta vanhalla ammattitukinnolla jossain tehtaan kokoonpanolinjalla, kuin kuusi vuotta yliopistossa opiskellut ja jatkuvasti lisäkoulutuksia käyvä erikoisosaaja. Mikäli joku erehtyy antamaan etuuksia tuolle pidempään opiskelleelle niin jo huudetaan, itketään ja tupakkapaikalla juorukerho jauhaa miten haalariukkoja sorretaan

Missään ei tunnu olevan niin paljon sarvien kolistelua, kuin näillä tehdastyöpaikoilla joissa rinta rinnan työskentelevät tehdastyöläiset ja toimistoporukka. Näin työpaikkoja laajasti monelta alalta kiertäneenä kokemus on tämä. Toimihenkilön pitää piipittää hiljaa omista hommistaan ja hissukseen varoa astumasta näiden tehtaan puolella työskentelevien herkille varpaille. Muuten saa puhelua esimieheltä, jolle aikuiset miehet on toinen toisensa jälkeen käyneet valittamassa, kun heistä tuntuu että heitä ei oikein arvosteta. 

Toisessa ääripäässä sitten jossain johtoryhmässä keikkuvat kehitysinsinöörit, joiden tilipussi pullistelee niin että ratkeaa. Kehitys polkee paikallaan vuodesta toiseen eikä yhtäkään uutta innovaatiota saada aikaiseksi, mutta se on luonnollisesti kaikkien muiden, paitsi sen johtajan vika. Joillekin näistä kehittäjistä tuo työnteko ja eri asioiden kehittäminen tuntuu olevan enemmän harrastus kuin työtä, mutta kun ollaan johtoportaan siiven suojassa, ei sillä ole niin väliä. Muut tekee väärin eivätkä tue hommissa, siksi kehitystä ei tapahdu. Ei ole johtajan syy. Muiden ideoita ei kuunnella tai jos kuunnellaan, ne esitellään sitten omina johtoryhmässä.

On ihan oikein että raskaan työn tekijälle joka jaksanut olla hommissa liukuhihnalla sen 20v. tai vastaavissa niin maksetaan kunnon palkka, en ymmärrä tätä yhteiskunnan linjaa että paskasta työstä paska palkka...kyllä mua ainanki vituttais katella toimistohihhuleita jotka vetää parempaa palkkaa ja juoruavat kun toinen painaa 8h minimitauoilla.

On ihan oikein, että työstä maksetaan kunnon palkka, siinä nyt ei ole mitään epäselvää. Mutta ei kannata odottaa palkan olevan samaa tasoa, jos ei itse ole valmis panostamaan siihen aktiivisesti. Mikäli taas aktiivisesti pyrkii osoittamaan omaa osaamistaan ja kehittää työtään, on esimerkiks yritysten sisällä eteneminen hyvä polku. Jos haluaa saada paremman tulotason, tee jotain sen eteen. Jos nurisee vuodesta toiseen paskaa palkkaa, mutta ei edes yritä osoittaa syytä sen korotukseen, saa syyttää ihan vain itseään.

Ja toimistohihhulit, jotka juoruavat ja että toinen painaa minimitauoilla? Hah. Kyllä siellä tehtaan puolella aivan samalla tavalla istutaan puhelin kourassa töitä vältellen, kun valvova selkä kääntyy joten elä viiti höpöttää. Jokasella työpaikalla on niitä tyyppjä jotka välttelee työtä ja niitä jotka tekee ahkerasti - tehtävänkuvaan katsomatta. Myös ne toimistohihhulit tekevät tärkeää työtä, oikeaa työtä siis hekin, joka mahdollistaa sille liukuhihnatyöntekijälle sen työnsä. Ja kaikki ei jaksa juoruta työpaikoilla. Monet toimistorotistakin istuvat sen pakollisen ajan tiukasti työn ääressä eivätkä tee muuta. Joten ihan turhaa vastakkainasettelua nyt.