Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kaverit eri yhteiskuntaluokkaa
13.11.2020 |
Olemme korkeasti koulutettuja ja sivistynyt perhe. Tyttäreni parhaiden kavereiden perheet ihan eri maailmasta: toisella vanhemmilla ei ole mitään koulutusta ja maleksivat tukien varassa kotona ja toisen yh-äiti läpeensä tatuoitu ym. baarimikko. En keksi mitään yhteistä juteltavaa kun joskus näemme ja pelkään, että tytär saa huonoja vaikutuksia. Mitä teen?
Kommentit (68)
Minulla työläisperheen lapsella oli akateemisen äidin tytär koulukaverina. Toki äiti minut hyväksyi, mutta selvästi ihannoi koulutettuja. Toinen meistä kaveruksista keskeytti lukion ja toinen kirjoitti 6 ällää ja kävi yliopiston. Se 6 ällää kirjoittanut olin minä, duunariperheen lapsi. Äitini oli yh-äiti, joka oli eronnut alkoholisti-isästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessani 70-80 -luvulla ei kyllä yhteiskuntaluokilla tainnut paljoa väliä olla. Ainakaan pienemmissä kaupungeissa? Meidänkin luokalla sulassa sovussa leikkivät niin lääkärin, alkoholistityöttömän, autonkuljettajan, sotilasmestarin, apteekkarin kuin varaosamyyjänkin lapset. Vanhemmat tunsimme ja minunkin vanhemmat nuo toiset vanhemmat ja en itse kokenut, eikä vanhemmatkaan puhuneet mistään skismasta. Yhtä lukuunottamatta kaikki mentiin lukioon ja joko amk tai akateeminen tutkinto taskussa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kukaan korkeakoulutettu ei puhu ”amiksesta”. Jos ammattikoulutuksesta keskustellaan puhutaan esim. ammattialasta/ koulutuslinjasta. Koulutetut myös tietävät, että Suomessa ammattikoulutuksen valitseminen nuorisoasteella ei mitenkään sulje pois myöhempiä koulutusmahdollisuuksia.
Olet väärässä. Itse olen korkeakoulutettu ja yksi lapsistani ei päässyt keskiarvon takia lukioon.
Hän on amis. Nyt kuitenkin lukee insinööriksi. Minä puhun amiksesta.
Tässä auttaa terve välinpitämättömyys, kun et tutustu lasten kavereiden vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kukaan korkeakoulutettu ei puhu ”amiksesta”. Jos ammattikoulutuksesta keskustellaan puhutaan esim. ammattialasta/ koulutuslinjasta. Koulutetut myös tietävät, että Suomessa ammattikoulutuksen valitseminen nuorisoasteella ei mitenkään sulje pois myöhempiä koulutusmahdollisuuksia.
No joo, kyllä ammattikoulunkin kautta pääsee lukemaan vaikka tohtoriksi, mutta kyllä me akateemiset arvostamme lukiota ja sieltä saatua yleissivistystä (mitä ei voi hankkia mistään muualta). Joten arvostus ei ehkä sama ammattikoulun kautta menneille. Näin vaan on.
Ei tuo lukio oikeasti kovin kummoinen ollut
-ylioppilas
Minä olen alemmasta luokasta.
Nousin ylöspäin kavereiden takia. Ne sai yrittämään.
Mulla on kk-tutkinto.
Onpa törkeää puhetta aloittajalla.
Minä ja mieheni ollaan korkeasti koulutettuja, asumme omakotitalossa järven rannalla ja meillä on kaksi lasta. Toisen lapsemme paras kaveri on ihana, fiksu ja empaattinen tyttö, jonka vanhemmat ovat eronneet ja isä on duunari, äiti työtön. Tuo työtön äiti on kuitenkin ehtinyt nuoresta iästään huolimatta hankkimaan talon mukavalta alueelta ennen työttömyyttään, ja hänen kanssaan on helppo keskustella monestakin eri aiheesta. Ei ole pitkälle kouluttautunut kun sai lapsia jo niin nuorena, mutta näkee selvästi että on sivistänyt itseään ja keskustelee hyvin rationaalisesti aiheista. Ahkerakin on kuin mikä ja käsistään kätevä, on työttömyytensä aikana jatkuvasti tekemässä erilaisia rakennusprojekteja niin kotonaan kuin läheistensä luona - meilläkin kävi kesällä uusimassa terassin.
Jotku tekevät valintoja elämässään sen mukaan, mitä uskaltavat. Vaikka älyä ja ahkeruutta löytyisi, voi omata niin huonon itsetunnon ettei uskalla lähteä kouluttautumaan tietyille aloille, vaikka halua olisikin. Mennään helpoimman kautta, kun ei uskota että muuhunkaan pystytään. Tämän kaltaisesta tilanteesta uskoisin edellä mainitun äidin kohdalla olevan kyseessä.
Lapsensa ovat kohteliaita ja rauhallisia, aina ovat pukeutuneet siisteihin, puhtaisiin ja ehjiin vaatteisiin. Koulu sujuu hyvin jne.