Suomalainen oikeusjärjestelmä on epäoikeudenmukainen. Esim. elinkautinen ei ole elinkautinen.

Individualistisessa oikeuskäsityksessä rikoksen uhri oli hänen tyttärensä, ei hän itse. On tietenkin ikävää, jos hänen elintasonsa tippuu hänen tyttärensä kuoleman johdosta kohtuuttoman alhaiseksi, mutta siinä on kyse enemmänkin (ukrainalaisen) yhteisön turvaverkkojen puutteesta, ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Hänellä ei myöskään nähdäkseni ole mitään erityistä oikeutta sadistiseen nautintoon hänen tyttärensä tappajan kustannuksella. On vain hyvä asia, jos rikoksen tekijä ei koe kärsimystä vankilassa, siinä määrin kuin se ei merkittävästi lisää rikosten vakavuutta yhteiskunnassa. Itseasiassa voisi kärjistäen sanoa, vaikka en tapahtuman taustoja sen paremmin tunnekkaan, että tälläinen empatian rajaaminen liittyi mahdollisesti tappamisen oikeuttamiseen rikoksen tekijän kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa onko tuomiot liian pieniä vai ei, niin suhde on jotenkin outo. Taposta saa 10 vuotta. Siitä ensikertalainen istuu 5v. Murhasta elinkautinen, joka ensikertalaisellakin vähintään 12v. Ja elinkautiseen voi sisällyttää vaikka 10 murhaa.Esim. Johansson sai murhasta elinkautisen. Oli tehnyt myös kaksi muuta, jotka kiirehti tunnustamaan. Käytännössä tuomio pikkasen piteni. Mutta mitä jos ei olisi tunnustanut, ja murhat olisivat selvinneet vasta ekasta tuomiosta vapaaksi päästyä. Olis tullut taas elinkautinen, ja taatusti olisi yhteensä joutunut istumaan kauemmin. Jotenkin ei istu oikeustajuun.

Juuri olin kirjoittamassa lähes sanasta sanaan tuon, mitä kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei ole mitään hyötyä että ihmistä pidetään loppuelämä ala-arvoisissa olosuhteissa tehdyn virheen vuoksi.

Vankeuden tehtävä on kuntouttaa ihminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi ja se ei onnistu todellakaan jos ihmistä pidetään loppuelämä kopissa.

Entä rikosten uhrien kuntoutus? On yleisesti tiedossa että terapioihin on todella vaikea päästä.

Rikosten uhrien kuntoutus ja rikollisten inhimillinen kohtelu eivät ole mutuaalisesti ekslusiivisia, eivätkä ne edes kovin täydellisesti kilpaile samoista pullonkaularesursseista, ehkä mainitsemiasi terapeutteja lukuunottamatta.

Vihreät ja vasemmistoliittolaiset varmaan valittaa asiasta. Liian pitkä tuomio, lyhennettävä vuoden mittaiseksi! Loukkaa ihmisarvoa!

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei ole mitään hyötyä että ihmistä pidetään loppuelämä ala-arvoisissa olosuhteissa tehdyn virheen vuoksi.

Vankeuden tehtävä on kuntouttaa ihminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi ja se ei onnistu todellakaan jos ihmistä pidetään loppuelämä kopissa.

Lyhyet tuomiot kannustavat tappamaan mahdollisimman paljon kerralla, koska siitä ei saa kuitenkaan pitkää tuomiota. Kaikista ei vaan saa millään kuntouttamisella tervettä, jos päässä on vikaa.

Koska oikeusjärjestelmämme ei suojaa uhria, kannattaa valikoida puolisonsa ja ystävänsä tarkasti. Kaikkein vaarallisin kaveri on sellainen, jolla ei ole mitään menettävää esim. työn takia.

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti ottaen suomen elinkautinen on elinkautinen vankeus, sillä sille ei määrätä päättymispäivää tuomiota luettaessa. Se päättyy ainoastaan Helsingin hovioikeuden tai tasavallan presidentin vapauttavalla päätöksellä.

Mihin perustat tuon väitteen? Jos elinkautinen olisi pidempi kuin 15 vuotta niin silloinhan tarvittaisiin uusi tuomio. Mielisairaalaan pakkohoitoon joutuminen on ihan eri asia, mutta nämä eivät liity vankeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti ottaen suomen elinkautinen on elinkautinen vankeus, sillä sille ei määrätä päättymispäivää tuomiota luettaessa. Se päättyy ainoastaan Helsingin hovioikeuden tai tasavallan presidentin vapauttavalla päätöksellä.

Mihin perustat tuon väitteen? Jos elinkautinen olisi pidempi kuin 15 vuotta niin silloinhan tarvittaisiin uusi tuomio. Mielisairaalaan pakkohoitoon joutuminen on ihan eri asia, mutta nämä eivät liity vankeuteen.

Mitä nyt selostat? Elinkautinen jatkuu niin kauan kuin armahdetaan ja jos ei armahdeta niin kuolee vankilassa.