Toinen lapsi?

Voi jösses mitä ajatuksia mulla. Voisikohan joku mahdollisesti saman kokenut kertoa mulle että meneeköhän nää ajatukset joskus ohi.

Minulla on siis yksi lapsi. Ennen muinoin ajattelin etten ikimaailmassa halua ensimmäistäkään lasta pyörimään jalkoihini. No tuollahan tuo nukkuu nyt päiväuniaan ja hyvä niin että onkin elämässäni.

Tämän ensimmäisen syntymän jälkeen ajattelin että nyt on lisääntymiset hoidettu ja näillä mennään hamaan tappiin asti. Keskittyisin tähän ihanaan lapseen kaikilla aisteillani ja saattelisin hänet aikuisuuteen.Inhosin raskausaikaa kaikkine ongelmineen, olin katkera raskauden jättämistä muutoksista kehooni, enkä myöskään hirveästi pitänyt siitä kuuluisan ihanasta vauva-ajastakaan. Joten... Miksi ihmeessä olen viime aikoina salaa haaveillut toisesta lapsesta?! Olenko tullut hulluksi vai onko tämä ihan normaalia? :D Onko jollain joskus ollut samankaltaisia ajatuksia lapsista ja vanhemmuudesta ja silti onkin tullut tehtyä useampikin lapsi? Onko se mahdollisesti ollut sinulle oikea ratkaisu? Pelkään että jos sittenkin hankkisimme lisää lapsia niin tämä mukava elämä johon olemme vihdoin raskauden ja vauva-ajan jälkeen päässeet menisikin ihan mullin mallin.

En todellakaan tiedä mikä tämän aloitukseni pointti oli mutta kiitos kun sain avautua! :)