Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Puhutteko parisuhteessa "minun vai meidän" asioista ja omaisuudesta?
13.11.2020 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä nyt kolme vuotta ja ollaan myös naimisissa. Meillä on kaksi taloa, ennen suhdetta minä tietysti olin hankkinut omani ja mies omansa. Tulevaisuudessa meidän on tarkoitus muuttaa sinne miehen omistamaan taloon, kunhan lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Vietämme huomattavasti enemmän aikaa miehen omistamassa talossa, koska tykkäämme molemmat siitä enemmän.
Olen luonnollisestikin panostanut sinne henkisesti ja taloudellisesti ikäänkuin se olisi "meidän talo". Puhun myöskin toisesta kodistamme aina niin kuin se olisi "meidän talo" enkä ole ulkoistanut miestä sieltä mitenkään. No mies kuitenkin puhuu talostaan "minun talo" muodossa. Tässä kohti minulle tulee aina sellainen olo että en kuulu sinne "hänen taloonsa". Se harmittaa koska itse tykkäisin että koti tuntuisi yhteiseltä vaikka se ei paperilla sitä olekaan (minusta siitä ei tarvitse erikseen muistuttaa, tiedän sen kyllä). Olen aina ollut hidas kotiutumaan mihinkään ja minulle tällainen minun ja sinun vs meidän vastakkainasettelu tuntuu pahalta. Tuntuu tyhmältä että olen ollut hänen kanssaan hänen talossaan ikäänkuin se olisi yhteinen ja panostanut siihen ajatuksissani ja teoissani, ja sitten aina saan "muistutuksen" siitä että ei tämä minun kotini olekaan. Hölmö ja pieni asia mutta jotenkin vaan häiritsee tosi paljon :(
Kommentit (24)
Me myös uusperhe. Yhdessä 8 vuotta, naimisissa myös.
Meillä riippuu asiasta, miten puhumme. Miehellä on ehkä tapana enemmän puhua meidän-muodossa, vaikka olen aivan yhtä sitoutunut tähän.
Asumme minun omistamassani asunnossani, mutta tästä puhun ”meidän”, koska mies on sijoittanut paljon rahaa remontoinnin muodossa. Mieheni hoitaa minun sijoitussalkkuani ja tekee sillä hyvin voittoa, mutta siitä puhun kuitenkin ”minun”, koska rahat ovat minun perintöäni.
Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Vasta nyt, 8 v jälkeen, alkaa minun päähäni tulla, että he ovat ”meidän”. Mies on ollut sitä mieltä jo vuosia.
Haluan vain sanoa, ettei tuota kannata ylianalysoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen ne lapset on ja missä ne asuu?
No tämäkin on hyvä kysymys, lapset ovat siis biologisesti minun mutta asuvat meillä suurimman osan ajasta, siellä paikassa aina missä itsekin olemme. Eli jos joku kysyy meiltä (minulta ja mieheltä) että onko teillä lapsia, minä sanon aina että on meillä kaksi. En koe tarpeelliseksi sanoa että kyllä on mutta lapset ovat pelkästään minun, ei mieheni, koska itse ajattelen että olemme samaa perhettä. Samaiseen kysymykseen mies sanoo että hänellä ei ole lapsia (?!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen ne lapset on ja missä ne asuu?
No tämäkin on hyvä kysymys, lapset ovat siis biologisesti minun mutta asuvat meillä suurimman osan ajasta, siellä paikassa aina missä itsekin olemme. Eli jos joku kysyy meiltä (minulta ja mieheltä) että onko teillä lapsia, minä sanon aina että on meillä kaksi. En koe tarpeelliseksi sanoa että kyllä on mutta lapset ovat pelkästään minun, ei mieheni, koska itse ajattelen että olemme samaa perhettä. Samaiseen kysymykseen mies sanoo että hänellä ei ole lapsia (?!).
Kakkonen jatkaa.
Minäkin sanon, että minulla on kaksi lasta. Mies taas sanoo, että meillä on neljä lasta.
Ja korostan: olen erittäin sitoutunut mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen ne lapset on ja missä ne asuu?
No tämäkin on hyvä kysymys, lapset ovat siis biologisesti minun mutta asuvat meillä suurimman osan ajasta, siellä paikassa aina missä itsekin olemme. Eli jos joku kysyy meiltä (minulta ja mieheltä) että onko teillä lapsia, minä sanon aina että on meillä kaksi. En koe tarpeelliseksi sanoa että kyllä on mutta lapset ovat pelkästään minun, ei mieheni, koska itse ajattelen että olemme samaa perhettä. Samaiseen kysymykseen mies sanoo että hänellä ei ole lapsia (?!).
No eihän hänellä olekaan lapsia???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen ne lapset on ja missä ne asuu?
No tämäkin on hyvä kysymys, lapset ovat siis biologisesti minun mutta asuvat meillä suurimman osan ajasta, siellä paikassa aina missä itsekin olemme. Eli jos joku kysyy meiltä (minulta ja mieheltä) että onko teillä lapsia, minä sanon aina että on meillä kaksi. En koe tarpeelliseksi sanoa että kyllä on mutta lapset ovat pelkästään minun, ei mieheni, koska itse ajattelen että olemme samaa perhettä. Samaiseen kysymykseen mies sanoo että hänellä ei ole lapsia (?!).
No eihän hänellä olekaan lapsia???
Siksi kysyinkin tätä, että kenen ne lapset on ja missä asuvat. Kun ei miehellä ole lapsiakaan, ymmärrän, että hän ajattelee, että talonsa on hänen.
Minkä ikäisiä lapset ovat, kuinka kaukana tulevaisuudessa on heidän lähtönsä? Uteliaisuudesta kysyn vielä, kuinka kauan olitte yhdessä ennen naimisiinmenoanne? Ei kun siis luinkin uudelleen, olette olleet yhdessä kolme vuotta, josta osan naimisissa. Aika lyhyt aika, vielä vähemmän ihmettelen miehen puhetapaa.
Tulee mieleen, että mies puhuu talostaan 'minun talonani' vaan erottaakseen sen keskustelussa sinun talostasi. Olisihan se hassua sanoa, että ollaanko nyt viikonloppu siinä puaisessa talossa, jossa asuin joskus yksin. Helpompi sanoa, että ollaanko mun talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teillä on kaksi taloa joista toinen sinun ja toinen miehen niin kyllähän teillä silloin on miehen talo ja sinun talosi, ei "meidät talot". Toki miehen talo on nyt myös sinun kotisi mutta sen omistaa edelleen mies joten se ei ole sinun talosi.
Sen mukaan, kuka mitäkin omistaa, On meidän asunto, jossa asumme ja omistamme puoliksi. Sitten on pari minun asuntoani ja pari vaimon asuntoa.
Asiaan ei siis liity mitään tunnepitoista. Auto on vaimon, vaikka minä sitä käytänkin, koska vaimo omistaa sen. En tunne alemmuutta siitä, ettei se ole meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että mies alitajuisesti pitää sitä omana talonaan ja hällä voi olla etiäinen että eroatte vielä joskus, ettei se "meidän" olekaan lopullista. Mutta yhtä hyvin voi olla myös niin, että hänelle on pinttynyt puhetapa tai nimitys mieleen, oliko hän kauan yksin ennen kuin menitte yhteen/naimisiin?
Itselläni esim vielä eron jälkeenkin saattaa lipsahtaa asioista "meidän/meillä" sanamuoto vaikka kyse on minun perheestä ja asioista. Toki perheestä voi puhua monikossa mutta jotenkin haluaisin tuosta eroon.
Itse tajusin jossain vaiheessa entistä yhteiseloa, että jaan ikään kuin vahingossa ns yhteisiä käyttötavaroitamme, tämä on minun, tämä sinun, kun järjestelin tai siivosin ja samoin pyykkäsin ja ripustin pyykit erillään. En jostain syystä halunnut sekoittaa niitä.
Olisko järkevin kysäistä häneltä asiasta? Tai mainita että se vähän vaivaa?
No tekin olette joku uusiokuvio et en ihmettele miehen varovaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites tuo taloudellisesti menisi? Myytkö oman kodin ja ostat mieheltä osuuden vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että mies alitajuisesti pitää sitä omana talonaan ja hällä voi olla etiäinen että eroatte vielä joskus, ettei se "meidän" olekaan lopullista. Mutta yhtä hyvin voi olla myös niin, että hänelle on pinttynyt puhetapa tai nimitys mieleen, oliko hän kauan yksin ennen kuin menitte yhteen/naimisiin?
Itselläni esim vielä eron jälkeenkin saattaa lipsahtaa asioista "meidän/meillä" sanamuoto vaikka kyse on minun perheestä ja asioista. Toki perheestä voi puhua monikossa mutta jotenkin haluaisin tuosta eroon.
Itse tajusin jossain vaiheessa entistä yhteiseloa, että jaan ikään kuin vahingossa ns yhteisiä käyttötavaroitamme, tämä on minun, tämä sinun, kun järjestelin tai siivosin ja samoin pyykkäsin ja ripustin pyykit erillään. En jostain syystä halunnut sekoittaa niitä.
Olisko järkevin kysäistä häneltä asiasta? Tai mainita että se vähän vaivaa?
No ajattelin kyllä kohta mainita... varsinkin kun osallistun myös taloudellisesti, siis minä maksan molempien paikkojen lainanlyhennystä tällä hetkellä niin koen kyllä että se (paperilla) hänen paikkansa on edes vähän minunkin vaikka edes ajatuksissa tai puheissa. Hän maksaa auton kulut ym, ja mielestäni asiat ovat siis aika monilta osin yhteisiä, joten sen takia tällainen puhe varmaan häiritseekin :(
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhutaan että meidän talo, meidän lapset vaikka ollaan myös uusperhe. Minulla 2lasta ennestään ja nyksän kans 1 yhteinen. Ja hän kyllä puhuu et 3lasta on. Eli ei erotella. Hän on myös lapsille isä koska eihän puolikkaita ihmisiä tietääkseni ole olemassakaan.
Veljeni avopuoliso omistaa heidän talon ovat uusioperhe myös. 1 yhteinen lapsi ja 2 naisen edellisistä suhteista. Tämä veljen avopuoliso puhuu kaikista asioista minä muodossa.
Lisäksi hän on laittanut asiat "tärkeysjärjestykseen" ne menee näin. Asunto, koira, auto, lapset ja sit vasta puoliso ai niin ja lapsetkin on rankannut järjestykseen.
Eli voisin sanoa et sun puolisolla on kans joku tärkeysjärjestys asioille ja ne tärkeimmät on MINÄ/MINUN muodossa
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan että meidän talo, meidän lapset vaikka ollaan myös uusperhe. Minulla 2lasta ennestään ja nyksän kans 1 yhteinen. Ja hän kyllä puhuu et 3lasta on. Eli ei erotella. Hän on myös lapsille isä koska eihän puolikkaita ihmisiä tietääkseni ole olemassakaan.
Veljeni avopuoliso omistaa heidän talon ovat uusioperhe myös. 1 yhteinen lapsi ja 2 naisen edellisistä suhteista. Tämä veljen avopuoliso puhuu kaikista asioista minä muodossa.
Lisäksi hän on laittanut asiat "tärkeysjärjestykseen" ne menee näin. Asunto, koira, auto, lapset ja sit vasta puoliso ai niin ja lapsetkin on rankannut järjestykseen.
Eli voisin sanoa et sun puolisolla on kans joku tärkeysjärjestys asioille ja ne tärkeimmät on MINÄ/MINUN muodossa
No joo, tästä kirjoittamastasi esimerkistä tulee esiin se mitä itekin ajattelen! Jotenkin itse ajattelen niin että kun on yhteinen elämä ja eletään yhdessä perheenä niin ei ole MINUN ja SINUN taloja tai lapsia. Se tuntuu jotenkin väärältä. Kyllä minä ymmärrän oikein hyvin miten asiat juridisesti ovat, se ei ole se pointti, minulle on ihan sama mikä nimi siellä kiinteistön papereissa lukee. Tuollainen puhe kuulostaa siltä ettei toinen ole omassa mielessään tai ajatuksissaan sitoutunut jakamaan kuitenkaan elämäänsä muiden kanssa vaan elää ns "omaa elämäänsä". Pitää varmaan itsekin alkaa puhua noin niin katsotaan miltä se hänestä tuntuu, vaikka epäilen ettei miltään.
Muistan kerran kun vietimme vuosia sitten iltaa erään pariskunnan kanssa ja seurassamme olevalla naisella oli toisen miehen kanssa tehty lapsi mutta olivat jo vauva-aikana eronneet ja tavanneet tämän nykyisen miehen kanssa. Lapsi oli asunut pelkästään heillä 15 vuotta eikä biologinen isä ollut ollenkaan osallistunut kasvatukseen. Kun sitten keskustelussa tuli puhetta lapsista niin tämä nainen sitten miehensä kuullen sanoi että joo on heillä poika mutta "eihän poika ole Antin lapsi vaan minun lapseni". Mies silminnähden tuli kommentista surulliseksi ja minulle tuli hänen puolestaan paha mieli. Ajatelkaa nyt kun on mies joka haluaa ottaa kasvatettavakseen toisen miehen lapsen ja hoitaa häntä kuin omaansa 15 vuotta ja sitten nainen erikseen julkisesti vielä "muistuttaa" että lapsi ei sitten ole sinun. Harmitti. No, ei liity tapaukseen mutta esimerkki minusta tilanteesta missä toiselle tuli ihan turhaan paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni miehellä (nyt jo ex) oli tapana puhua ihan kaikesta omistamastaan, jopa yhteisistä lapsista muodossa "minun". Se kyllä särähti pahasti korvaan.
Meillä suurin osa omaisuudesta on "meidän". Autot ovat "minun" ja "sinun", ihan vain siksi, koska toinen on minun nimissäni ja toinen puolisoni nimissä. pankkitilit ym. rahaomaisuus on "minun" ja "sinun". Mutta silloin, kun lasketaan syystä tai toisesta, minkä verran meillä on yhteensä rahaa, puhutaan rahaomaisuudestakin muodossa "meidän".
Asumme miehen omistamassa talossa. En äkkiseltään muista kovin monia tilanteita, missä omistajuutta olisi tarvinnut edes erikseen mainita, koska yleensähän puhutaan vain "meille kutsumisesta" tai "kotiin menemisestä", mutta esimerkiksi erilaisille kauppiaille (lämmitysjärjestelmä-, putkien sukitus- ja mitä näitä on käynytkin) mies on aina puhunut meidän talostamme. Äkkiseltään ainoa "minun taloni" -ilmaisu liittyi siihen, kun pohdittiin airbnb-majoittamista ja mies mietti, että miten se sitten vaikuttaa mahdolliseen myyntivoiton verotukseen, jos hän joskus myy talon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että mies alitajuisesti pitää sitä omana talonaan ja hällä voi olla etiäinen että eroatte vielä joskus, ettei se "meidän" olekaan lopullista. Mutta yhtä hyvin voi olla myös niin, että hänelle on pinttynyt puhetapa tai nimitys mieleen, oliko hän kauan yksin ennen kuin menitte yhteen/naimisiin?
Itselläni esim vielä eron jälkeenkin saattaa lipsahtaa asioista "meidän/meillä" sanamuoto vaikka kyse on minun perheestä ja asioista. Toki perheestä voi puhua monikossa mutta jotenkin haluaisin tuosta eroon.
Itse tajusin jossain vaiheessa entistä yhteiseloa, että jaan ikään kuin vahingossa ns yhteisiä käyttötavaroitamme, tämä on minun, tämä sinun, kun järjestelin tai siivosin ja samoin pyykkäsin ja ripustin pyykit erillään. En jostain syystä halunnut sekoittaa niitä.
Olisko järkevin kysäistä häneltä asiasta? Tai mainita että se vähän vaivaa?
No ajattelin kyllä kohta mainita... varsinkin kun osallistun myös taloudellisesti, siis minä maksan molempien paikkojen lainanlyhennystä tällä hetkellä niin koen kyllä että se (paperilla) hänen paikkansa on edes vähän minunkin vaikka edes ajatuksissa tai puheissa. Hän maksaa auton kulut ym, ja mielestäni asiat ovat siis aika monilta osin yhteisiä, joten sen takia tällainen puhe varmaan häiritseekin :(
-Ap
Oletko yksinkertainen? Maksat kahden talon kulut ja mies maksaa omaa autoaan....
Tollasessa kahden ralon suhteessa tietenkin molemmat maksaa omat menonsa ja omat talonsa.
Kolme vuotta on lyhyt aika. Ja molemmat elää omien lastensa kanssa omissa taloussaan.
Jos nyt vielä menisin jonkun kanssa yhteen, pitäisin kyllä.omaisuudet erillään.
Saati, että maksaisin miehen talon lainat omieni lisäksi. Miksi? Että mies maksaa omaa autoaan... juipa, on tyhmä nainen
Meillä kummallakin on omat autot ja mies sujuvasti puhuu muille minun autostani omana autonaan. Minä en aja miehen autolla, koska en tykkää, mutta mies ajaa minun autolla. Kerran oltiin porukalla liikenteessä ja kaupan parkkipaikalla mies törmäsi puolituttuun. Tuttu kysyi mieheltä, onko tämä vaihtanut autoa, jolloin mieheni sanoi "minä olen kahden auton loukussa, hehheh". Tyydyin vain pyörittelemään silmiäni.
Mä jotenkin ajattelin ap:n tapauksessa, että kun puhutaan minun talosta ja sinun talosta, sillä erotetaan, kummasta talosta on kyse. Ei tarvitse erikseen mainita "se meidän talo, joka on punainen/maaseudulla/kaksikerroksinen" tms.
Omassa suhteessani puhuessani erottelen aika usein, mikä on minun, mikä on mieheni ja mikä on meidän yhteistä. Esim puhun minun tyttärestäni ja meidän pojasta. Ihan siksi, että tyttäreni on yhteinen minun ja exäni kanssa eikä suinkaan minun ja nykyisen mieheni kanssa. Puhunhan mä myös minun työpaikastani, minun vaatteistani jne enkä meidän työpaikasta (koska emme ole samassa työpaikassa) tai meidän vaatteista (koska meillä ei ole yhteisiä vaatteita). Minun äitini, sinun äitisi, meidän kummityttömme jne. Minun kännykkäni, sinun kännykkäsi, meidän koiramme. Minun Lontoon-reissuni, jos mies ei ollut mukana, tai meidän Lontoon-reissumme, jos mies oli mukana.
Kenen ne lapset on ja missä ne asuu?