Onko kauniilla naisilla usein huono itsetunto

Minä olin lapsena pieni, laiha ja vaatimattoman näköinen. Vaatteet olivat hyvin arkisia ja ehkä aika lapsellisia. Se vaikutti käsitykseeni itsestäni paljon. Kadehdin aina ns. söpön näköisiä ja muodikkaita tyttöjä koulussani.

Teini-iässä kasvoin pituutta ja pysyin laihana, kasvatin pitkät hiukset ja aloin pukeutua nätisti. Minua alettiin pitää kauniina ja sain huomiota. Kun menin lukioon, olin yhtäkkiä "se mallin näköinen". Kesti silti vuosia ennen kuin aloin uskoa että olen hotimpi kuin ne, jotka olivat pienenä nättejä. Moni näistä pyöristyi ja söpöt piirteet muuttuivat turpeiksi, joillekin tuli leveä lantio jne.

En silti voi sanoa vieläkään että minulla olisi loistava itsetunto, ainakaan ulkonäköasioissa. Olen kyllä tyytyväinen kapeaan ruumiinrakenteeseeni. Mutta ehkä mulla on yhä vähän sellainen "ruma ankanpoikanen" -syndrooma...

No minusta pynttäämistä on se, että aamulla menee paljon aikaa hiusten laittoon ja meikkaamisen. Myös se, että rahaa kuluu paljon ulkonäön ylläpitoon on pynttäämistä. Luonnonkaunis ei tarkoita sitä, että aamulla jättäisi hiukset kampaamatta tai hampaat pesemättä tai pukeutuisi vanhoihin ryysyihin. Luonnonkauneus on vaivatonta kauneutta, se tulee ihmisestä itsestään.

Luonnollinen kauneus on upeaa. Joissakin vastauksissa vaihdohdot ovat pynttäytyminen tai "mehtäläisyys". Luonnon kaunis nainen on siisti, ryhdikäs, puhdasihoinen, meikkamaaton ja käytökseltään miellyttävä. Uskon, että itsetunto on kohdallaan tuollaisella naisella.

Ei ole.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 11:55"]

Minä olin lapsena pieni, laiha ja vaatimattoman näköinen. Vaatteet olivat hyvin arkisia ja ehkä aika lapsellisia. Se vaikutti käsitykseeni itsestäni paljon. Kadehdin aina ns. söpön näköisiä ja muodikkaita tyttöjä koulussani.

Teini-iässä kasvoin pituutta ja pysyin laihana, kasvatin pitkät hiukset ja aloin pukeutua nätisti. Minua alettiin pitää kauniina ja sain huomiota. Kun menin lukioon, olin yhtäkkiä "se mallin näköinen". Kesti silti vuosia ennen kuin aloin uskoa että olen hotimpi kuin ne, jotka olivat pienenä nättejä. Moni näistä pyöristyi ja söpöt piirteet muuttuivat turpeiksi, joillekin tuli leveä lantio jne.

En silti voi sanoa vieläkään että minulla olisi loistava itsetunto, ainakaan ulkonäköasioissa. Olen kyllä tyytyväinen kapeaan ruumiinrakenteeseeni. Mutta ehkä mulla on yhä vähän sellainen "ruma ankanpoikanen" -syndrooma...

[/quote]

Päinvastoin, makuasia tuokin, kyllä kapea ruumiinrakenne naisella, on kaikkea muuta kuin kaunista, androgyynistä tykkää jotkut, mutta yleisesti taidetaan kauniina pitää kurveja naisella.. Siis juuri tuota sinun rumana pitämääsi leveää lantiota. 

Minäkin vähän kurviton lauta siis.

Hmm, tässä on taas nähtävissä jonkinlaista jakautumista, kiistelette näistä ulkonäöllisistä ääripäistä. Täytyy sanoa, että moni nainen on jotain tuolta väliltä. Ei olla täysin luonnollisia, mutta pieniä fiksauksia on tehty:) Värjätty hiukset ja laitettu meikkiä ja käyty vaikkapa solariumissa:) Joillakin menee vähän yli, ja sitten on niitä, jotka näyttävät upeilta, vaikka eivät paljon aikaa laittautumiseen käyttäisi:) Minusta on hauskaa, että on erilaisia tyylejä. Jokaiselle jotakin.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 11:55"]

Minä olin lapsena pieni, laiha ja vaatimattoman näköinen. Vaatteet olivat hyvin arkisia ja ehkä aika lapsellisia. Se vaikutti käsitykseeni itsestäni paljon. Kadehdin aina ns. söpön näköisiä ja muodikkaita tyttöjä koulussani.

Teini-iässä kasvoin pituutta ja pysyin laihana, kasvatin pitkät hiukset ja aloin pukeutua nätisti. Minua alettiin pitää kauniina ja sain huomiota. Kun menin lukioon, olin yhtäkkiä "se mallin näköinen". Kesti silti vuosia ennen kuin aloin uskoa että olen hotimpi kuin ne, jotka olivat pienenä nättejä. Moni näistä pyöristyi ja söpöt piirteet muuttuivat turpeiksi, joillekin tuli leveä lantio jne.

En silti voi sanoa vieläkään että minulla olisi loistava itsetunto, ainakaan ulkonäköasioissa. Olen kyllä tyytyväinen kapeaan ruumiinrakenteeseeni. Mutta ehkä mulla on yhä vähän sellainen "ruma ankanpoikanen" -syndrooma...

[/quote]

Päinvastoin, makuasia tuokin, kyllä kapea ruumiinrakenne naisella, on kaikkea muuta kuin kaunista, androgyynistä tykkää jotkut, mutta yleisesti taidetaan kauniina pitää kurveja naisella.. Siis juuri tuota sinun rumana pitämääsi leveää lantiota. 

Minäkin vähän kurviton lauta siis.

[/quote]

Minulla on kyllä kivat rinnat, sopusuhtaiset vaikka niukin naukin c-kuppi. Peppu on pyöreä vaikka lantio on kapea. En siis ole androgyyni lauta enää aikuisena. Itse olin lukiossa 1990-luvun puolivälissä, ja "mallimaista" olemusta pidettiin hienona. Nykynuorista en osaa sanoa.

Minulle kasvaminen oli juuri tuollainen tie rumasta ankanpoikasesta joutseneksi. Vaikka huomio tuntui hivelevältä ja nousi jopa päähän hetkellisesti, ei itsetunto silti ole koskaan ollut huippuhyvä. Ne lapsuuden "ankeat vuodet" muistaa jollain tasolla aina, vaikka nyt peilistä katsoisi vastaan kuinka upea tyyppi tahansa.

Mulle on sanottu, että näytän sairaalta ilman meikkiä. Ihoni on todella kalpea ja poskeni/nenäni punertavat jos on kylmä tai kuuma tai jotain siltä väliltä. Tukkani on myös luonnostaan maantienvärinen ja kikkura. Lapsena mua haukuttiin peikoksi ja kuulin fraasin "sulla on rumin tukka, jonka oon koskaan nähny" useammastakin suusta. Niinpä siis värjään kikkuratukkaani vaaleaksi ja suoristan sen joka aamu, enkä mene ulos ilman meikkivoidetta, puuteria ja ripsaria. Tällaisena ihmiset pitävät minua yleisesti ottaen kauniina. Vaikka kukaan ei ole vuosiin haukkunut ulkonäköäni niin laitan itseäni osittain sen vuoksi, että saisin liikkua ulkona ilman ilkeitä kommentteja. Että huono itsetunto ainakin omassa tapauksessani, joo.

Lapset nyt haukkuvat kaikkea, mikä poikkeaa massasta. Ei sitä kannata enää aikuisena miettiä. Muistan, kun alakoulussa arvosteltiin punatukkaisia, platinablondeja, ja ihan mustatukkaisia saatettiin sanoa mustalaisiksi. Myös kiharaa tukkaa arvosteltiin. Ne, joilla oli perusvaalea tai vaalean ruskea tai keskiruskea saivat usein olla rauhassa. Lapset osaavat olla joskus ilkeitä.

Ei.