Meille tulee vauva, ja meillä on kaksi isoa koiraa.

Mitäs siinä. Meillä kaukkari ja lapset pitävät sitä pehmolelunaan. Kyllä ne lapseen tottuu.  Älä välitä hätävarjelun liiottelijoista.

Koirat ottavat vauvan suojeluunsa osana laumaa, mutta koirat eivät TODELLAKAAN ole pehmoleluja lapsille! Vanhempien vastuulla on opettaa lapsille eläimen oikeata kohtelua, ei kukaan, edes lapsi, saa harjoittaa eläinrääkkäystä.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 08:42"]Mitäs siinä. Meillä kaukkari ja lapset pitävät sitä pehmolelunaan. Kyllä ne lapseen tottuu.  Älä välitä hätävarjelun liiottelijoista.

[/quote]

Kaukkari, sitä odotellessa että uutisissa on että koira hyökkäsi omistajansa lasten kimppuun.

Kannattaisko opettaa ettei oikeaa koiraa saa pitää pehmoleluna, dorka.

Kiitos 2, lämmitti mieltä kovasti :) nöffi ja staffihan ovat mitä parhaita perhekoiria, tanskis ei nyt niin välitä lapsista mutta antaa sukulaislapsien silti halailla ja rapsutella :) meillä kaikki sukulaiset (vaikka tietävät että koiramme ovat kilttejä) ovat sitä mieltä että koirista tulisi luopua kun tulee vauva. Anoppi ei minulle puhukkaan koska on sitä mieltä että mieheni olisi kyllä koirista luopunut jos minä en vastustelisi (mies haaveilee neljännestä koirasta..) anteeksi sekava teksti, kirjoitan kännykällä :)

On meilläkin koira, ja suurella osalla kavereistakin. Se nyt on ehkä liioittelua sanoa, että kaikki koirat olisivat jossain vaiheessa aggressiivisia perheen lapsia kohtaan, mutta useimmilla koirilla on jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia kun perheeseen tulee lapsi, joka ei taaperoiässä ymmärrä miten koiran kanssa toimii. Omistajasta sitten riippuu pitääkö niitä koiran ärinöitä ja murinoita uhkana lapselle, tai olettaako että koiran pitää alistua siihen että sitä revitään ja työnnetään pientä sormea silmiin ja korviin.

Karkeasti arvioiden puolet kavereistani on luopunut koirasta (eli käytännössä antanut sen vanhemmilleen tai lähisukulaisilleen "hoitoon" ) koska koira on ollut lasta kohtaan aggressiivinen tai omistajalla on mennyt siihen muuten hermot vauvan synnyttyä. Yksi lopetti koiransa koiran purtua vauvaa kasvoihin (ilman siis että osoitti mitään vihamielisyyttä sitä ennen) ja aika moni on tehnyt koirasta ainakin osittain pihakoiran jos rotu sen vain sallii. Harvassa ovat ne, joilla kaikki olisi mennyt ihan tosi hienosti. Ei meilläkään ole mennyt, ja taaperoiät lasten kanssa ovat olleet hermoja raastavia. On kyllä monta kertaa kaduttanut koko koiran ottaminen.

Tunnet itse koirasi parhaiten, mutta jos ongelmia tulee niin niistä kannattaa puhua ihan avoimesti eikä ajatella, että on jotenkin epäonnistunut tai että pelkästään siksi peittelee niitä että ehti raskausaikana uhoamaan ettei mitään ongelmia ole tulossa.

http://vauvajakoira.blogspot.fi/

Tuolla hyviä neuvoja niille, joilla vauva tulossa vasta ja koira kotona. Kouluttaa voi jo etukäteen!

Meillä myös kaksi isoa koiraa. Murinoita ei ollut eikä tullut mutta pikkuvauvana eivät osanneet varoa vaan olivat menossa sohvalla vauvan päälle, ilm mukavan lämmintä. Muutama kuukausi meni mutta pian jo tajusivat että on ihmisestä kyse. Äitiyshormoni tuiskeessa olen monasti kypsynyt koiriin mutta tiedostanut kyllä tunteen olevan väliaikainen. En ole luopumassa koirista.

Vaimo oli niin agressiivinen lapsia kohtaan ja oli luovutettava pois parempaan kotiin, että oli pakko ottaa vähän rauhallisempi otus kotiimme:)

Mitä tarkoittaa nöffi ja staffi