Leikitkö lastesi kanssa joka päivä?

Kyllä lähes päivittäin osallistun jollakin tavalla lasten touhuihin.

Tiedä sitten mikä on oikeaa leikkimistä, mutta joka päivä teen jotain näistä: luen kirjoja, lauleskelen musakirjojen mukana, pelataan lautapelejä, askarrellaan/piirrellään (tai olen siinä pöydän ääressä tekemässä omaa juttuani kuten vaikka korjaan vaatetta, kun lapsi askartelee), rakennellaan legoilla tai muilla palikoilla, laitan leikin alulle (vaikka maja tai autoja parkkipaikalle tms), maistelen leikkiruokia  ym ym. En siis tietty samana päivänä kaikkea, mutta pyrin siihen, että olen joka päivä viettänyt oikeasti aikaa lasteni kanssa edes hetken. Sellaisia en juuri jaksa leikkia, että minä puhun vaikka nallekarhuna ja tytär tiikerinä pehmoleluilla (sitä tyttö kovasti haluaisi, mutta itsellä ei into ihan siihen asti riitä).

En siis ala leikittäjäksi, mutta tietoisesti haluan osallistua joka päivä jonkin aikaa laseni puuhiin. Usein eka hetki on heti hoidosta tultuamme, kun on kova sylin tarve ja toisen kerran sitten iltaruuan korjaamisen jälkeen kotitöiden lomassa.

Lapset toki vaatisivat meitä osallistumaan vielä tätäkin enemmän omiin puuhiinsa, mutta ei olla siihen suostuttu. Ovat kuitenkin tottuneet siihen, että jokunen tovi on vanhempi ihan siinä heidän puuhassaan mukana. Kokevat näin omat puuhansa tärkeiksi. Mielestäni.

No en todellakaan! Jotain on mennyt pieleen, jos ei neljä lasta saa leikkejä päinsä aikaan.

Kyllä leikin ja myös minun kanssani leikittiin. Ne leikkihetket ovat koko oman lapsuuteni parhaimpia muistoja, siihen verrattuna joulut ja Linnanmäet ei olleet yhtään mitään. Kun vanhempani leikkivät kanssani, tunsin että sain jakaa heidän kanssaan sen oman maailmani ja minua ymmärrettiin. Sellaista iloa en muista kokeneeni mistään muusta yhtä paljon kuin yhdessä leikkimisestä.

Minun ei yllättäen ollutkaan helppoa opetella leikkimään lasteni kanssa, koska nämä ovat poikia. Mut kun tiedän, kuinka paljon iloa se heille tuottaa, leikin joka päivä. Nykyään pääsen itsekin siihen fiilikseen, kun aika jotenkin pysähtyy, en yritä kontrolloida kaikkea vaan seikkailen vaan lasten kanssa tilanteesta toiseen. Me tehdään se leikki yhdessä, tasavertaisina ja kaikki saa siitä jotain. Se on aidosti hauskaa. Ei kestä kauaa niin kukaan ei enää pyydä mua leikkimään, joten otetaan tästä nyt ilo irti. :)

En vietä erikseen kalenteriin merkittyjä leikkihetkiä, se on jotenkin teennäistä. "Leikitäänpäs nyt, kun kalenterissa lukee, että klo 17.15-17.48 on leikkihetki" ja lapsi haluaa maalata vesiväreillä, revitään se lapsi väkisin leikkimään.

Joka päivä lapsi haluaa leikkiä, mutta meillä on vain yksi lapsi, siksi ehkä äiti ja isä ovat leikkikavereina usein. Lapsi on päiväkodissa, joten kotona ei tarvitse ajella pikkuautoilla pitkin lattioita, enemmän on leluttomia mielikuvitusleikkejä, joissa lapsi vaikka matkustaa sohvalla istuen lentokoneella etelään lomalle. Ei vaadi suuria vanhemmilta osallistua sohvalla istuen "lomamatkaan".

Minunkin kanssani leikittiin, mutta ei ehkä yhtä paljon, koska oli sisaruksiakin.

Ehkä siinä nyt ei ole varsinaisena pointtina se leikkiminen, vaan se että lapsen kanssa vietettäisiin joka päivä hetki aikaa. Ihan vaan kiireetön hetki ilman puhelinta ja tietokonetta, kuunneltaisiin lasta ja mitä hänellä on sanottavana. Toki jos sattuu olemaan lapsi joka ei osaa leikkiä, niitäkin valitettavasti on, niin sitten aikuisen varmasti on hyvä osallistua ja ainakin laittaa leikki alkuun.

Työpäiväni jälkeen vietän ihanaa aikaa lapseni kanssa. Teemme yhdessä ruokaa, leikimme, käymme kylvyssä ja luemme satuja ennen nukkumaan menoa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt kun moni perheellinen puhuu että pitää saada päivittäin omaa aikaa! Jos omalle ajalle on päivittäinen tarve ei ehkä niitä lapsia tulisi hankkia!

Leikin. Tosin oonkin hoitovapaalla. Uskon leikkiväni sittenkin kun palaan töihin

Leikin. Tosin oonkin hoitovapaalla. Uskon leikkiväni sittenkin kun palaan töihin

Kyllä leikin. Joka päivä 20min-2h.

En tiedä mitä tarkoitat "leikkimisellä", mutta vietän kyllä aikaa heidän kanssaan jollakin tapaa ilman tietokonetta, telkkaria tai askareita. Juttelen, laulan, pelleilen. Laitan leikkejä alkuun, jos on "tylsää".

Supernannystä en tkkää htään, sen kasvatusperiaatteet eivät sovi minulle. Sarja on käsikirjoitettu, dramatisoitu ja liioiteltu eikä monilta osin edes sovi suomalaiseen kulttuuriin. En pitäisi sitä minään kasvatuksen ohjenuorana.

3 lisää vielä, että omat vanhempani myös leikkivät meidän kanssa. Pelasimme lautapelejä, sanapelejä, pulmapelejä, korttia. Touhusimme vanhempien kanssa ulkona.

En tosiaan leiki:-) Mä olen leikkiin leikkinyt, nyt on lasten vuoro! Otan toki mukaan hommiini ja joskus osallistun ja autan leikin alkuun, mut juu en leiki!

No en eivätkä hekään enää leiki.

En leiki, eikä leikkinyt minun vanhempanikaan. Kyllä lapsi leikkii yksin tai toisten lasten kanssa. Jos lapsi tulee leikkimään vanhemman kanssa tai tulee pyytämään leikkimään, se on eri asia. Joskus mies menee poikien kanssa lattialle leikkimään autoilla tai rakentamaan legoista, mutta minua eivät edes kysy. Minä voin osallistua sitten leikkiruokien maistelijana, ja laulukisojen tuomarina, minun tehtäväni on sanoa kuka menee jatkoon. 

Ei mulla kyllä lapsena käynyt mielessäkään että aikuiset voisivat leikkiä. Enkä muista esikoistyttärenikään minua vaatineen leikkimään vaikka oli ainoa lapsi 14v. asti, askarreltiin kyllä yhdessä joskus, ja vieläkin katsotaan telkkaria yhdessä.