Oletko ollut kuolemanvaarassa?
Miettinyt useasti onko totta, että ihmisillä on joku sisäänrakennettu lamaantumis-/taisteluvietti kun oikeasti hengenvaara uhkaa. Sitähän sanotaan, ettei voi tietää kumpaa itse on ennen kun sellainen tilanne sattuu kohdalle... Itse tipuin jäihin pari vuotta sitten. Vierestä seurannut ystäväni lamaantui totaalisesti eikä puhunut tai hievahtanut paikoiltaan, tuijotti vaan kun meinasin jäätyä hengiltä. Hakkasin kuitenkin maiharit ja paksut talvivaatteet päällä jäätä ja hirveällä raivolla taistelin itseni pois vedestä. En olisi ikinä uskonut, että noin käyttäytyisin, vaan nimenomaan lamaantuisin ja "antautuisin" kohtalolle...
Kertokaa jos on kokemuksia!
nimim. elämässään muuten ihan nynny
Olen ollut läsnä toisenlaisessa vaaratilanteessa. Olen eri mieltä aivojen "lukkoon menemisestä". Päinvastoin aivot "putkinäköistyy" keräämään oleellisen informaation. Itse asiassan näköaistimus on kuin hidastetussa filmissä, jossa kuva ikäänkuin on havaittavissa aavistuksen lyhyen ajan etukäteen, ennenkuin se todellisuudessa "on filmillä". Kyse on sekunnin lyhyistä osista.
Sille on fysiologinenkin selitys. Aivoissa alkaa hätätilanteessa ikäänkuin "moniajo", jossa maksimaalinen osa kytkennöistä (neuraalisista) ikäänkuin "supertietokoneen rinnankäsittely" aktivoituu ja vie kaikkialle neuroverkkoon informaatiota samaan aikaan. Koskee muistia vahvasti. Jos sieltä hajautetusta informaatiosta löytyisi tilanteen vaatimat "ohjeet" eli sovellusmahdollistava ja riittävä sellainen.