Haikailetteko vieläkin ensirakkautenne perään?

Mihin se raja vedetään? Kuka on oikea ensirakkaus? Sen voi määritellä vaikka niin, että oikea ja ensimmäinen on aviomieheni. Hänen kanssaan voi puhua rakkaudesta. Muuten on ollut vain yhdessä vietettyä aikaa ja teinihömppää, joka ei ole ollut perusteellista eikä kestävää. Eli näillä määreillä haikailen, jos hän on joskus pidempään poissa.

En haikaile kenenkään aikaisemman perään. On ollut valtavan hienoa todeta, että minussa on tapahtunut ihmisenä kehitystä, ja sille tielle  on mahtunut kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Ne ovat varmasti näytelleet tärkeää roolia tuossa kehityksessä. Ja juuri sen kehityksen vuoksi en kaipaa menneeseen, vaan haluan jatkaa kehittymistä. Nyt on rinnalla siinä määrin sopiva ihminen (tai olen itse kypsynyt riittävästi), että kasvu yhdessä onnistuu ja muutosta ei siksi tarvitse pelätä.

Varmaan arvaattekin, että olen aivan uskomattoman rakastunut ensimmäiseen kunnolliseen poikaystävääni. Olimme yhdessä 6 vuotta, kunnes erosimme miehen päätöksen takia, koska meillä oli jo pitkään ollut riitaisaa, mutta ihan mitättömistä syistä. Eron jälkeen meni puolisen vuotta, kunnes mies laittoi viestiä koko ajan, että ajattelee ja kaipaa minua ja haluaa yrittää uudelleen. Tuossa vaiheessa en ollut valmis siihen... Nyt seurustelemme molemmat tahoillamme, mutta taisin tehdä elämäni pahimman virheen.

AIniin ja siis hyvä varmaan lisätä, että 8. kommentti oli Ap:n

En. Ja silloin luulin että se oli ikuista rakkautta... Heh... nykyään enemmänkin ihmettelen, mitä hänessä silloin näin. Onneksi se meni ohi.

Itseasiassa kyllä joskus. En missään nimessä haluaisi olla naimisissa tai edes seurustella ensirakkauteni kanssa, sillä hän oli aikamoinen player ja olen tyytyväinen omaan mieheeni, mutta kaipaan sitä ensirakkauden huumaa ja tunnetta.

Kyllä. Tosin ykkösen kanssa samaa mieltä, etten haluaisi olla ensirakkauteni kanssa naimisissa koska oli melkoinen peluri ja tyytyväinen nykyiseen suhteeseen.

Mutta silti; se oli ensirakkaus eikä sitä voi unohtaa.. :'/

Minulla ei ole vielä ollut ensirakkautta. Erääseen mieheen olisin voinut rakastua, mutten kunnolla ehtinyt ennen kuin se oli ohi. En tosin silloin tajunnut, kuinka paljon tunteita minulla ehti olla, koska en ollut vielä koskaan ollut niin ihastunut. Täysin unohtamiseen meni pari vuotta.

Joo mutta osittain ehkä kyse siitä että haluaisin kokea ne ihanat nuoruusvuodet uudestaan. Ensirakkaus koettiin 16-19v ja nyt olen 40v. Olin miehen kanssa uusiksi muutama vuosi sitten. Suuria tunteita ja ihanaa muttei siitä mitään enää tullut koska kummallakin on ollut perheet ja lapsia.

En mä varsinaisesti haikaile, mutta kieltämättä joskus käy mielessä se silloinen tunne :) Tuskin olisimme yhdessä enää, vaikka suhde olisi silloin jatkunutkin, mutta on kiva muistella sitä tunnetta. En varsinaisesti edes seurustellut hänen kanssaan koskaan, eikä ollut edes seksiä, mutta tapailimme ja oli niiiiiin ihanaa :) Olin 16-18v silloin. 

En, tuhlasin häneen parhaat nuoruusvuoteni, ja yhteiset 8 vuotta oli aika helvettiä, olen onneksi unohtanut aika hyvin kaiken, tuntuu kuin se olisi ollut unta.

No en nyt varsinaisesti enää haikaile hänen peräänsä, mutta täytyy kyllä myöntää, että aina kun katson hänestä otettuja valokuvia, tai luen kirjeitä, joita hän minulle lähetteli, niin silloin tulee mieleeni kaikki vanhat muistot. Noiden kirjeiden sisältö on kyllä niin kuumaa tekstiä, että niitä lukiessa tulee kyllä ihan (pala kurkkuun), kun hän ikävöi minua luokseen, ja sanoo: Että rakastan sinua niin suunnattomasti! Noista ajoista on jo sen verran aikaa kulunut, että kyseiset kirjeetkin ovat jo haalistumaan päin, elikkä teksti ikäänkuin pikkuhiljaa himmenee, joten niistä täytynee ottaa kopiot ennenkuin on liian myöhäistä. En siis haikaile enää hänen peräänsä, vaan pikemminkin huomaan, että usein miten pysähdyn muistelemaan meidän yhteistä aikaamme. Tämänkin kirjoittaminen tekee jo niin kipeää, että nyt mun on ihan pakko lopettaa..

En. Ensirakkauteni oli kuusivuotiaana. Toisaalta ensimmäinen poikaystävä minulla oli vasta 20-vuotiaana, enkä haikaile häntäkään, sillä aikamoinen mulkvisti hänestä kuoriutui. Kolmatta (tai toista, riippuen laskutavasta) kylläkin haikailen vielä joskus, sillä hänen kanssaan oli ensimmäinen kunnollinen, kaikin puolin hyvä suhde. Emme halunneet erota, mutta tiellemme tuli liikaa meistä riippumattomia vaikeuksia, joita en halua tässä käydä avaamaan.

En. Nykyään kun on vielä facebook-kaveri, niin on kyllä sellainen pullantuoksuinen kotiäiti, että ei voi olla kuin onnellinen, että pääsi eroon jo aikoja sitten.

En ensirakkauden, mutta se seitsemäs kummittelee mielessä edelleenkin... Näen häntä työelämän tiimoilla silloin tällöin, ja kiusaus muuhunkin on järkyttävän suuri!! Erosta aikaa yli 20 vuotta, mutta ihminen ei unohtunut koskaan...