Miksi otatte pikkulapsen mukaan matkalle?
Anteeksi mutta mä en vaan ymmärrä. Miksi alle ~9-10v lapsi pitää ottaa mukaan muualle kuin ehkä joillekkin risteilyreissuille? Ihan oikeasti, ei se saa siitä juuri mitään irti eikä kauheesti muista jälkeenpäin ja matkan kustannuksiin tulee jopa tuhansia euroja lisää. Mut otettiin Australiaan ja Euroopan kaukasempiin kohteisiin mukaan josus 7-vuotiaana ja harmittaa ihan sikana, kun eihän siitä mitään sillon tajunnut ja lähinnä väsytti vaan seurata niitä aikuisia siellä. 10+ on jo ihan hyvä ikä lapsellekin matkustaa.
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:53"]
16, ne penskat voi laittaa vaikka isovanhempien hoitoon. Niin tehtiin vielä 80-luvullakin, ei esim. koulusta pyydetty ekstravapaata etelänmatkaa varten lapsille. Vanhemmat matkustivat ja isovanhemmat olivat kotimiehinä ja hoivasivat lapsia. Homma toimi kuin junan vessa. Sopisi ottaa mallia nykyvanhempienkin.
[/quote]
mistä niitä isovanhempia saa, mä voisin ostaa pari.
Meillä on ekst reissut tehty 4v alkaen ... eka kolmården, sitten legoland, eli ihan täysin lapsen ehdoilla.
Eskari kiinnostuneena kyselee matkamuistoista ja katselee valokuvia matkoilta joilta tehty ennen häntä. Ja "päätti", että hänenkin pitää mm. päästä jäämerelle.
Voi hyvää päivää. En minä ainakaan ole vanhemmilleni kiitollinen siitä, etten koskaan päässyt heidän kanssaan Ahvenanmaata kauemmas. On sullakin harmin aiheet, tosi kurjaa että pääsit Australiaan.
no muistaa tai ei, niin kyllä ne lapset on onnellisia sillä hetkellä, kun saavat äitin ja isän ja sisarusten kanssa uida lämpimässä, tehdä hiekkalinnoja rannalla, ihmetellä palmuja ym. erilaisia juttuja, syödä herkkuja jne....
turhaa täällä elämässä kaikki tietysti on... jos niin haluaa ajatella. matkailu ei mun mielessä kuitenkaan ole mitään cv:n keräämistä, tyyliin "olen nähnyt eiffelin ja big benin ja pisan, jee jee ja pällistellyt mona lisaa ja Brasilian suurimman vesiputouksen... miksi lapsen pitäisi välttämättä muistaa matkojaan, mikä itseisarvo sillä on. Ei se nyt muista vauvavuotta, mutta silti vauvalle ollaan kilttejä, jutellaan, luetaan, järjestetään 1-v synttärit ja ostetaan söpö vappupallo...
Jos lapsi ei teoriassa muista mitään ennen 6-v (tämä ei pidä paikkaansa, kyllä muistaa) niin miksei kaikkia lapsia vaan pidetä jossain häkissä siihen asti, heitellä välillä sinne ruokaa ja oteta kerran vko pesulle.. No niin, tajuat varmaan itsekin, että kyllä lapsi muistaa, tunteet, tunnelmat, muistamalla lapsi oppii puhumaan, muistamalla lapsi oppii kaiken, pikku hiljaa.
Siis yleensäkin lapsia ei kannata altistaa erilaisille ärsykkeille ennen kuin ovat 10v ja yli. Kotona vaan kun ei ne mitään muista. Kaikenmaailman puistot ja vaikka Linnanmäki ei kuulu lapsille.
Museoihin ei taatusti kannata viedä. Kauppareissukin on oikeestaan ihan turhaa ja ravintola ruokailu.
Kotona saadaan niin mahtavia kokemuksia, että kyllä ne riittää!! Päiväkoti sama homma, ei mitään syytä laittaa sinne virikkeitä saamaan ja oppimaan sosiaalisia taitoja ja kavereitakaan ei lapsi tarvii.
WUT?
Onneksi otit asian puheeksi - juuri meitimme, mitä tehdään lomalla. Taidammekin jättää lapset kotiin 1,5 kk, kun tulemme viettämään kesää Suomeen ;)
Eihän ne lapset varmasti mitään muista lomasta Suomessa...
Meillä on isovanhemmat joko kuolleet tai sitten niitä ei kiinnosta. Lähetänkö lapsikatraan sinne taivaan porteille vai miten?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:53"]
16, ne penskat voi laittaa vaikka isovanhempien hoitoon. Niin tehtiin vielä 80-luvullakin, ei esim. koulusta pyydetty ekstravapaata etelänmatkaa varten lapsille. Vanhemmat matkustivat ja isovanhemmat olivat kotimiehinä ja hoivasivat lapsia. Homma toimi kuin junan vessa. Sopisi ottaa mallia nykyvanhempienkin.
[/quote]
Minun lapsuudessa 6--70-luvulla harva teki ulkomaanmatkoja, mutta me oltiin joka vuosi jossakin. Koskaan ei meitä laitettu isovanhempien hoitoon, että vanhemmat olis saaneet olla lomalla kaksistaan. Ei me koulusta pois oltu, ihan loma-aikana reissattiin.
Oliko 80- luvulla sitten erilaista, en tiedä, silloin matkustelin jo itsekseni.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 16:03"]
Onneksi otit asian puheeksi - juuri meitimme, mitä tehdään lomalla. Taidammekin jättää lapset kotiin 1,5 kk, kun tulemme viettämään kesää Suomeen ;)
Eihän ne lapset varmasti mitään muista lomasta Suomessa...
[/quote]
No tosiaan ihan turhaa. Voi kun olisin tajunnut tuon. Me mentiin lomille Suomeen kun vauva oli 2kk. Nyt sitten jos olisin tän tiennyt, jonnekin kenneliin olisin voinut sen laittaa!!
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 16:01"]
Siis yleensäkin lapsia ei kannata altistaa erilaisille ärsykkeille ennen kuin ovat 10v ja yli. Kotona vaan kun ei ne mitään muista. Kaikenmaailman puistot ja vaikka Linnanmäki ei kuulu lapsille.
Museoihin ei taatusti kannata viedä. Kauppareissukin on oikeestaan ihan turhaa ja ravintola ruokailu.
Kotona saadaan niin mahtavia kokemuksia, että kyllä ne riittää!! Päiväkoti sama homma, ei mitään syytä laittaa sinne virikkeitä saamaan ja oppimaan sosiaalisia taitoja ja kavereitakaan ei lapsi tarvii.
WUT?
[/quote]
Myöskään syntymäpäiviä ei kannata juhlia alle 10-vuotiaana, ei lapsi niistä muista mikään. Joulunkin voi viettää hyvin matalalla profiililla eikä ainakaan ostaa lapselle kalliita lahjoja, ei se niitä muista eikä osaa nauttia.
Miksi kukaan edes matkustaisi varsinkaan rantalomalle ilman lasta? Kävisi kyllä aika pitkäksi vaan maata jossain aurinkotuolissa tai haahuilla ympäriinsä aikuisseurassa. Lasten kanssa voi tehdä kaikkea mukavaa.
Ap.n vanhemmat ei olleet lomalla, vaan raahautumassa paikasta toiseen pakonomaisesti. Eihän sellainen ole lapsista kivaa.
Lasten kanssa lomaillaan lasten ehdoilla.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:03"]
Anteeksi mutta mä en vaan ymmärrä. Miksi alle ~9-10v lapsi pitää ottaa mukaan muualle kuin ehkä joillekkin risteilyreissuille? Ihan oikeasti, ei se saa siitä juuri mitään irti eikä kauheesti muista jälkeenpäin
[/quote]
Voiko alle 10-vuotiaan laittaa kouluun?
Minä otan mukaan siksi että tottuu matkustamaan. En halua mitään tottumattomuudesta johtuvia kitinähärdellejä kun vietäisiin ekaa kertaa joskus 10-vee lentokoneeseen ja jonnekkin josta ei saakkaan saarioisten lihapullia. Joskus teen miehen kanssa kahdestaankin reissuja, mutta lapsella on todella osallistuvat ja rakastavat isovanhemmat joiden luona myöskin tottunut olemaan pienestä pitäen.
Koska lapsen paikka on vanhempiensa luona. Meidän lapsista on myös mukavaa käydä talvisin lämpimässä maassa ja pulikoida uima-altaassa.
Lapset nyt vaan on erilaisia eli kaikki lapset eivät ole niin kuin sinä ap lapsena tai ap:n lapset.
Meillä yksi parhaista etelänlomista oli kun tyttö oli 3v. ja isovanhemmatkin oli mukana. Kaikki oli niin ihanaa ja kivaa että tyttö nyt 17v. muistaa vieläkin kunka ui vaarin kanssa isossa uima-altaassa ja mehubaari oli altaassa ja kuinka teki rannalla hiekkakakkuja ja nukkui päiväunet uima-altaalla aurinkotuolissa varjon alla ym ym.
Minun varhaisin muisto on kun olen 1,5v ja istun sairaalassa pienellä tuolilla nielurisaleikkaauksen jälkeen ja syön jätskiä ja muistan sen tunteen kuinka jänskää oli ja miltä siellä sairaalassa tuoksui.
Joten kyllä monella pienelle jää pysyviä muistoja tällaisista erikoisjutuista kuten juurikin matkoista.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:53"]
16, ne penskat voi laittaa vaikka isovanhempien hoitoon. Niin tehtiin vielä 80-luvullakin, ei esim. koulusta pyydetty ekstravapaata etelänmatkaa varten lapsille. Vanhemmat matkustivat ja isovanhemmat olivat kotimiehinä ja hoivasivat lapsia. Homma toimi kuin junan vessa. Sopisi ottaa mallia nykyvanhempienkin.
[/quote]
Meillä tehtiin juuri näin, oli vielä sikäli helppoa, että asuimmekin isovanhempien kanssa, mutta siksi, että valuutta oli hirveän kallista 1980-luvun alussa. Itse kyllä olisin oikein mielelläni lähtenyt mukaan matkoille. Olin esimerkiksi 5-vuotias, kun isäni kävi Yhdysvalloissa. Ja ne matkakuvat sytyttivät oikeastaan oman matkakuumeeni koko elämäksi. Mutta ensimmäiselle oikealle ulkomaanmatkalle pääsin vasta, kun olin 12-vuotias. Vähän se riipaisi, varsinkin, kun pikkuveljeni pääsi 90-luvulla matkustamaan perheen kanssa todella paljon. Myönnetään, että hän ei ole nyt aikuistuttuaan ollut yhtä innokas matkaaja kuin minä, mutta ei hänelle mitään traumoja matkoista ole jäänyt. Päin vastoin, monet hänen parhaista lapsuudenmuistoistaan liittyvät matkoihin. Ei raahattu paikkoihin, jotka eivät 4-5 -vuotiasta olisi kiinnostaneet.
Ja suotta sitä lasta kouluunkaan kannattaa laittaa, eihän se muista mitään kolmesta ekasta vuodesta...
80 eka ruotsinreissu, 84 eka lentokoneella tehty etelänmatka..että se siitä 80-luvun teoriasta. ;)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 15:53"]
16, ne penskat voi laittaa vaikka isovanhempien hoitoon. Niin tehtiin vielä 80-luvullakin, ei esim. koulusta pyydetty ekstravapaata etelänmatkaa varten lapsille. Vanhemmat matkustivat ja isovanhemmat olivat kotimiehinä ja hoivasivat lapsia. Homma toimi kuin junan vessa. Sopisi ottaa mallia nykyvanhempienkin.
[/quote]
Missä sä olet kasvanut? Jossain Putkinotkossako? Siellä, missä mä asuin matkusti koko perhe jo muinaisella 80-luvulla.
Me teimme ensimmäisen kaukomatkan lapsen ollessa 8 kk. Ei hän siitä varmaan mitään saanut irti, mutta ei kärsinytkään. Roikkui äidin ja isän mukana kuten kotioloissakin. Toinen ulkomaanmatka tuli hänen ollessa 1,5-vuotias. Lapsi nautti silminnähden. Nyt, lapsen täytettyä juuri 2 vuotta olemme taas (parhaillaan) kaukokohteessa, ja kyllä se on tuo pieni joka nauttii eniten lämmöstä, hiekkarannasta, uima-altaasta, herkkuruuista jne. Mitä väliä jääkö muistoja, en itsekään muista kaikkia matkojani niin tarkkaan vaikka aloitin reissaamisen aikuisena.
Toki matkat suunnitellaan nyt lapsen ehdoilla. New Yorkiin tai muihin 100% kaupunkikohteisiin tuskin palataan lähivuosina, koska lasta emme halua istuttaa rattaissa tuntitolkulla. Toisaalta voisihan sitä tehdä ekskursion Nykin leikkipuistoihin...
Koska lapset ovat osa meidän perhettä, ja meidän perhe tykkää matkustaa.