Muita, jotka eivät omasta halusta shoppaile käytännössä koskaan ?

Luulen, että meitä "ostetaan vaan tarpeeseen" on ylivoimainen enemmistö ihmisistä. Toisilla vain se kynnys "tarpeelle" on selvästi alhaisempi kuin muilla.

Itse ostan verkkokaupasta (jos mahdollista) ihan vaan siksi, ettei minun tarvitse katsella niitä kivijalkakaupan varastoja. En voi välttyä ajatukselta, että ne kaikki tavarat joskus ostetaan ja ne päätyy lopulta kaatopaikalle. Verkkokaupassa on tietysti omat ongelmansa, mutta ainakin "poissa silmistä, poissa mielestä"

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli joku toinenkin samanhenkinen, eli VIHAAN esim vaatteiden ostamista mutta RAKASTAN ruokakauppoja, etenkin todella hyviä sellaisia. 

Pariisissa Bon Marché, Berliinissä KaDeWe jne jne ovat mulle taivaita. Samoin pikkupuodit, viinikaupat, torit, leipomot ja vastaavat.

Rahaa niihinkin saa palamaan ihan kunnolla, mutta jostain syystä sallin tämän itselleni. Ehkä juuri sen takia etten turhaa shittiä muuten osta ikinä.

Täällä toinen! Mutta pitää olla oikeasti kiva kauppa, suomalainen supermarket ei innosta :D

Vierailija kirjoitti:

Täh? En oikein ymmärrä ilmausta "omasta halusta". Kyllä olen shoppaillut kai omasta halusta esim. meikkivoidetta, mikä ei ole välttämätöntä eloonjäämisen kannalta. En ole siellä kaupassa testaillut eri merkkejä siksi, että se olisi kauhean kivaa ja kiinnostavaa, vaan siksi, että ihoni näyttäisi sitten kivammalta. Ja näin on kaikkien muittenkin asioitten kanssa - joko tarvitsen jotain tuotetta tai arvioin, että elämä paranee niistä ostoksista. Sinänsä kyllä menen omasta halusta kauppaan ja etsin sieltä itselle sopivia tuotteita, joihin on varaa. Eikö melkein kaikki tällä periaatteella toimi, ääripäissä minimalisti ja himoshoppaaja?

Omasta halusta viittaa siihen, että shoppailemattomuus ei johdu köyhyydestä. Siis voisi ostaa, mutta ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennuksena, shoppailu ei välttämättä tarkoita, että ostaa mitään. Kaupoissa kierrellään, katsotaan ja sovitetaan ja tuoksutetaan kauniita asioita. Istutaan kahvilassa ja katsellaan ihmisiä. Ostokseksi päätyy ehkä jokin yksittäinen tarpeellinen asia, ehkä ei sitäkään.

Voisko joku ymmärrettävästi selittää mulle miksi tämän kaltainen ajanviete on kivaa? Tavaroiden katselu, koskettelu ja haistelu markkinaympäristössä siis. Ihmisten on vissiin pakko saada siitä jotain mielihyvää, mutta multa ehkä puuttuu se palanen aivoista. En koe saavani mitään siitä, että käyn väenpaljoudessa ja metelissä tarkkailemassa, millaisia tavaroita maailmassa on olemassa.

En pidä ihmismassoista ja tungoksesta, mutta hiljaisina aikoina olen nauttinut esim. joulukoristeiden ja sisustustavaroiden katselusta kaupoissa. Samoin myös vaatteiden. En kyllä erityisemmin halua enää ostaa mitään. Ja eniten nautin siitä, kun menen Net-a-porter -nettikauppaan, valitsen mekot ja haen kalleimmasta halvimpaan. Valikoin unelmamekot ja katson niistä videot. En todennäköisesti ostaisi koskaan mitään niin kallista, mutta jotkut niistä vaatteista ovat kuin lapsuuden prinsessaleikkien unelmia ja nautin niiden katselusta.