Muita, jotka eivät omasta halusta shoppaile käytännössä koskaan ?
En ole koskaan tajunnut, mitä iloa ihminen saa tavaroiden ostamisesta tai omistamisesta. En voisi kuvitella karmeampaa tapaa viettää vapaa-aikaa, kuin ostoskeskuksissa tai verkkokaupoissa pyöriminen.
Kommentit (44)
laihana oli ihana ostaa vaatteita kun kaikki mahtui päälle ja nnäytti hyvältä. nyt mätärinä (BMI 29) tulee vaan masentuneeksi kaupoilla kun mikään ei mene päälle ja kaikkien vaatteiden kanssa pitää miettiä miten saa läskit piiloon :( no säästyypähän rahat jos ei muuta kun ei tule enää lähdettyä kaupoille kun ihan turhaa se on, tyhjin käsin kotiin.
Tarkennuksena, shoppailu ei välttämättä tarkoita, että ostaa mitään. Kaupoissa kierrellään, katsotaan ja sovitetaan ja tuoksutetaan kauniita asioita. Istutaan kahvilassa ja katsellaan ihmisiä. Ostokseksi päätyy ehkä jokin yksittäinen tarpeellinen asia, ehkä ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Minä! En ikinä shoppaile! Koko ajatuskin on vastenmielinen. Jos tarvitsen jotain, menen kauppaan, ostan ja tulen takaisin.
Jep. Tää on ollut elämäni miehille jotenkin kauhea yllätys, että joku nainen ei halua luuhata kaupoissa. Kai se sitten on niin stereotypia, että naiset haluaa shoppailla. Käyn kerran tai kaksi vuodessa tunnin verran vaatekaupoissa, jos oikeasti tarvitsen jotain, ja se siitä. Mulla on kuitenkin kauniita ja laadukkaita vaatteita. Ei tarvitse ostaa usein, kun ostaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi nauttia kaupoissa kiertelystä? On kuuma, liikaa ihmisiä, kauheat valot, pahimmassa tapauksessa meteli. Keinotekoisia ja jotenkin pahoinvointia aiheuttavia ympäristöjä. Epämukavaa kaikenkaikkiaan.
Ja toinen ihmetys: Tunnen pari tyyppiä, jotka tilaavat viikottain nettikaupoista ison määrän tavaraa sovitettavaksi kotiin ja palauttelevat sitten lähes kaiken. Paketit lentelevät ympäri maailmaa edestakaisin. En voi käsittää, miten tuollaisen voi perustella itselleen, ja eikö toisaalta mitään muuta harrastusta löydy kuin istua illat nettikaupassa.
Inhoan kaupoissa kiertelyä, mutta sorrun tuohon nettitilailuun. Yksinkertaisesti ihastun johonkin vaatteeseen, ja kuvittelen kai, että muutun jotenkin paremmaksi, kun saan sen. Ja aina sanon, etten sen jälkeen enää tarvitse mitään. Elämäni on kyllä aika tylsää, joten se on myös sosiaalistelun korviketta. On paikka, missä käydä (siis posti tai automaatti).
Aika hyvä, että oot huomannut tuon, mitä tarvetta paikkailet shoppailulla. Olisihan se ihan mahtavaa, jos keksisit siihen tilalle jotain, mikä ei tuhoa meidän planeettaa.
Etköhän itsekin osallistu maailman tuhoamiseen jollain lailla. Ehkä asut betonielementtitalossa, tai käytät sähköä joka tehdään kivihiilellä. Tuskin olet muutenkaan ihmisenä niin virheetön, että sinulla on ihan tuohon tapaan varaa tylyttää kanssaihmistä.
Juu, totta, tietenkään kukaan, joka käyttää sähköä tai asuu talossa ei voi kritisoida maanista kulutushysteriaa, jossa ostetaan loputtomasti turhia asioita, joita lennätellään lentokoneella maasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi nauttia kaupoissa kiertelystä? On kuuma, liikaa ihmisiä, kauheat valot, pahimmassa tapauksessa meteli. Keinotekoisia ja jotenkin pahoinvointia aiheuttavia ympäristöjä. Epämukavaa kaikenkaikkiaan.
Ja toinen ihmetys: Tunnen pari tyyppiä, jotka tilaavat viikottain nettikaupoista ison määrän tavaraa sovitettavaksi kotiin ja palauttelevat sitten lähes kaiken. Paketit lentelevät ympäri maailmaa edestakaisin. En voi käsittää, miten tuollaisen voi perustella itselleen, ja eikö toisaalta mitään muuta harrastusta löydy kuin istua illat nettikaupassa.
Inhoan kaupoissa kiertelyä, mutta sorrun tuohon nettitilailuun. Yksinkertaisesti ihastun johonkin vaatteeseen, ja kuvittelen kai, että muutun jotenkin paremmaksi, kun saan sen. Ja aina sanon, etten sen jälkeen enää tarvitse mitään. Elämäni on kyllä aika tylsää, joten se on myös sosiaalistelun korviketta. On paikka, missä käydä (siis posti tai automaatti).
Aika hyvä, että oot huomannut tuon, mitä tarvetta paikkailet shoppailulla. Olisihan se ihan mahtavaa, jos keksisit siihen tilalle jotain, mikä ei tuhoa meidän planeettaa.
Etköhän itsekin osallistu maailman tuhoamiseen jollain lailla. Ehkä asut betonielementtitalossa, tai käytät sähköä joka tehdään kivihiilellä. Tuskin olet muutenkaan ihmisenä niin virheetön, että sinulla on ihan tuohon tapaan varaa tylyttää kanssaihmistä.
Ei tuossa kyllä kritisoitu yhtään ketään eikä tylytetty. Kulutus tuhoaa planeettaa, ei se ole mikään mielipideasia, että ei-välttämätöntä kulutusta pitää vähentää. Kirjoittaja oli itse huomannut tosi hyvin, mistä homma hänellä kiikasti.
Musta tuntuu, että mulla on paljon laadukasta vapaa-aikaa, kun en omista sitä tavaran haalimiselle ja tavarasta haaveilulle :). Shoppailun ja krääsän haikailun sijaan liikun luonnossa, harrastan ja vietän aikaa läheisten kanssa. Ihan parasta.
Mua ahdistaa myöskin kaupoissa kiertely, enkä tee sitä kuin pakon edessä (joululahjat). En todellakaan saa siitä nautintoa.
Välttelen kaupoissa käyntiä parhaani mukaan. Pelkkä ajatuskin kauppareissusta vie voimia, ja esim. kenkä- tai housuostoksille lähteminen ahdistaa jo pitkästi etukäteen.
Onneksi on mies, joka hoitaa ruokaostokset mielellään ja pyytämättä; se jopa ihan tykkää käydä ruokaostoksilla.
Vihaan myös verkko-ostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennuksena, shoppailu ei välttämättä tarkoita, että ostaa mitään. Kaupoissa kierrellään, katsotaan ja sovitetaan ja tuoksutetaan kauniita asioita. Istutaan kahvilassa ja katsellaan ihmisiä. Ostokseksi päätyy ehkä jokin yksittäinen tarpeellinen asia, ehkä ei sitäkään.
Voisko joku ymmärrettävästi selittää mulle miksi tämän kaltainen ajanviete on kivaa? Tavaroiden katselu, koskettelu ja haistelu markkinaympäristössä siis. Ihmisten on vissiin pakko saada siitä jotain mielihyvää, mutta multa ehkä puuttuu se palanen aivoista. En koe saavani mitään siitä, että käyn väenpaljoudessa ja metelissä tarkkailemassa, millaisia tavaroita maailmassa on olemassa.
Aiemmin ostin koko ajan tavaraa, tarvitsinpa tai en.
Shoppailin verkkokaupassa, tai kiertelin alennusmyyntejä. Pitihän sitä vaatettakin ostaa, jos sai halvalla.
Sitten tajusin, ettei se sielu sillä korjaannu, että kaapit pullistelee. Piti aloittaa itsetutkiskelu, laittaa ruokavalio uusiksi ja asettaa tärkeysjärjestys elämään.
Vaatteita on vieläkin jäljellä niin paljon, että pahaa tekee. Käyttämättömiä uusia vaatteita. Minkäs enää mahtaa. Se on vain käytettävä niitä, olipa muotia tai ei.
Täh? En oikein ymmärrä ilmausta "omasta halusta". Kyllä olen shoppaillut kai omasta halusta esim. meikkivoidetta, mikä ei ole välttämätöntä eloonjäämisen kannalta. En ole siellä kaupassa testaillut eri merkkejä siksi, että se olisi kauhean kivaa ja kiinnostavaa, vaan siksi, että ihoni näyttäisi sitten kivammalta. Ja näin on kaikkien muittenkin asioitten kanssa - joko tarvitsen jotain tuotetta tai arvioin, että elämä paranee niistä ostoksista. Sinänsä kyllä menen omasta halusta kauppaan ja etsin sieltä itselle sopivia tuotteita, joihin on varaa. Eikö melkein kaikki tällä periaatteella toimi, ääripäissä minimalisti ja himoshoppaaja?
Ulkomailla kivaa kun eri valikoima. Suomessa välttelen viimeseen asti
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ostin koko ajan tavaraa, tarvitsinpa tai en.
Shoppailin verkkokaupassa, tai kiertelin alennusmyyntejä. Pitihän sitä vaatettakin ostaa, jos sai halvalla.
Sitten tajusin, ettei se sielu sillä korjaannu, että kaapit pullistelee. Piti aloittaa itsetutkiskelu, laittaa ruokavalio uusiksi ja asettaa tärkeysjärjestys elämään.
Vaatteita on vieläkin jäljellä niin paljon, että pahaa tekee. Käyttämättömiä uusia vaatteita. Minkäs enää mahtaa. Se on vain käytettävä niitä, olipa muotia tai ei.
Voit myös myydä tai antaa pois suurimman osan. Pidä jotkut sellaiset, jotka eivät varsinaisesti ikinä ole muodissa/pois muodista.
Minäkin! Ostoskeskuksissa käynti ja kauppakaduilla haahuilu on vastenmielisintä ajankäyttöä mitä tiedän. Pidän itseäni ihan normaalina : ) Kun on hankittava vaatetta, käytän yrittäjien putiikkeja ja muut kamat ostan nettikaupoista.
Jos ajattelee ihmistä ihan organismina ja meidän perustarpeita eläiminä, ja sitä, mitä tiedetään ihmisen psyykkisestä hyvinvoinnista ja elämän mielekkyydestä, onhan se aika käsittämätöntä, miten meidät on saatu aivopestyä kuluttamaan lisää ja lisää.
Mielettömän suuri osa länsimaisista ihmisistä on ehdollistettu siihen, että onni tulee ostamisesta. On oikeasti aika pelottavaa, kuinka me vaelletaan vapaaehtoisesti ihan zombeina ostoshelvettien keinovaloissa hankkimassa lisää ja lisää ja lisää sitä, joka meidät eliölajina lopulta tuhoaa. Tai klikkailaan pupillit laajentuen tietokoneelta auki kuvia yhä uusista tavaroista, joiden me luullaan saavamme itsemme onnelliseksi. Tuon paidan kun vielä saan, sitten olen kaunis. Tuon uuden tietokoneen kun ostan luotolla, sitten on hyvä olla. Ja Kiina-kaupasta vielä eurolla kymmenen asiaa, joiden olemassaolosta en ennen tiennyt, mutta kun halvalla saa.
Ja sitten on hetken hyvä olla, mutta pian on pakko shoppailla lisää, kun ei se tyhjyys poistunutkaan, enkä muuttunutkaan kauniiksi.
Ne tarpeet on täysin keinotekoisesti luotuja, ja niiden funktio on raha. Meille myydään tarpeita, ja me ostetaan, ja rahamiehet hykertelee tyytyväisinä.
Tämän kun tajuaa ja vapautuu ostamisen ja haluamisen pakosta, elämä muuttuu välittömästi todella paljon laadukkaammaksi.
Jokaisen olisi hyvä miettiä hetki ihan oikeasti: Mitä minä todella tarvitsen ollakseni onnellinen.
Mä tykkään shoppailla. Rakastan miettiä erilaisia vaateyhdistelmiä ja katsella myös muiden ihmisten vaatteita. Kaupoissa tykkään myös ihan vain katsella valikoimaa ja saan siitä iloa. Kaikkea ei tarvitse omistaa.
Mulla on myös hoikka, rinnaton kroppa, joten suurin osa vaatteista näyttää päälläni hyvältä.
Mun kokemuksen mukaan ne jotka erikseen ilmoittaa, että halveksuu ihmisiä jotka shoppailee tai tykkää vaatteista, on aika ikäviä tyyppejä.
Joskus voin haahuilla, mutta ostokset teen tarpeen ja ostoslistan mukaan.
En tykkää shoppailua kaupoissa. En käy edes ruokakaupoissa. Tilaan vaatteet netistä.
Täällä oli joku toinenkin samanhenkinen, eli VIHAAN esim vaatteiden ostamista mutta RAKASTAN ruokakauppoja, etenkin todella hyviä sellaisia.
Pariisissa Bon Marché, Berliinissä KaDeWe jne jne ovat mulle taivaita. Samoin pikkupuodit, viinikaupat, torit, leipomot ja vastaavat.
Rahaa niihinkin saa palamaan ihan kunnolla, mutta jostain syystä sallin tämän itselleni. Ehkä juuri sen takia etten turhaa shittiä muuten osta ikinä.
Etköhän itsekin osallistu maailman tuhoamiseen jollain lailla. Ehkä asut betonielementtitalossa, tai käytät sähköä joka tehdään kivihiilellä. Tuskin olet muutenkaan ihmisenä niin virheetön, että sinulla on ihan tuohon tapaan varaa tylyttää kanssaihmistä.