Mitä jos... (...downshiftauksesta...)

Sitä kannattaa miettiä muullakin kuin tunnetasolla... Elämä ei ole enää maalla samanlaista kuin ennen. Riippuu tietysti vähän minne muuttaa. Mutta palvelut karkaa koko ajan kauemmas, keskityskeskuksiin, joten esimerkiksi ambulanssin saaminen voi kestää tuntikausia. Sitten on tosiaan tuo työllistyminen; samalla kun palvelut karkaavat, niin karkaavat työpaikatkin, joten työmatkat kasvaa koko ajan. Kannattaa katsella hyvän aikaa ennen mahdollista irtiottoa, että löytyisikö niitä töitä (ja miten paljon niihin on hakijoita).

Sitten kannattaa miettiä myös sitä, että mitä se maalle muuttaminen muuttaisi. Muuttuisiko työ niin radikaalisti paremmaksi ja vähemmän stressaavaksi? Usein pienillä paikkakunnilla varsinkin sosiaalialan ihmiset hukkuu töihin, kun resursseja leikataan jatkuvasti, kaikesta mahdollisesta säästetään. Maalle muuttaessa päälle tulisi lisäksi päälle varmaankin uusi asuntolaina, mikä saattaa myös vaikeuttaa hengitystä. Pakko myös lisätä, että pienillä paikkakunnilla ihmiset ovat usein hitaastilämpiäviä, eli uusia ihmisiä karsastetaan aika pitkään, ennen kuin kehdataan edes katsoa silmiin. (Kannattaa lukea tuo tuppukylän totuuksia-ketju, se on aika viihdyttävä mutta täynnä asiaa.)

Mutta ehdottomasti kannattaa miettiä asiaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! :)

Eikö kokemuksia tai haaveita kellään muulla?

Mä olen jo aloittanut, osin sairastumisen takia. Vähensin työntekoa 3 pv viikossa jo 7kk sitten, nyt jään työttömäksi enkä aio edes hakea töitä pitkään aikaan. Kotoa käsin teen keikkahommia ja pidän itseni aktiivisena. Mutta vain sen verran kun huvittaa.

Tarkoitus on laittaa talo myyntiin syksyllä ja muuttaa pienempään. Jonain päivänä sitten sekin vaihtunee rivariin tms ja tarkoitus on asua ulkomailla ainakin osa vuodesta. Miehen työ ei onneksi ole paikkaan sidottua.

Jouduin perinnönjaossa ostamaan vanhan mummolani ja ajattelin silloin ei ei jumankauta, hirveä rötiskö keskellä ei mitään, täysin arvoton purkumurju ja mä vielä joudun sukurauhan takia maksamaan siitä monta kymmentä tuhatta. Ja sitten jouduin maksamaan lisää remontista. Mutta oudosti kävi niin, että kun remontin jälkeen laitoin siitä vuokrailmoituksen nettiin niin tulijoita oli valittavaksi asti.  

Ei siinä, rahallisesti omiani en saa varmaan ikinä pois ja joka vuosihan siellä pitää korjata jotain summalla, joka helposti syö vuokratulot, mutta KIINNOSTUSTA MAALLA ASUMISEN SELVÄSTI ON. Tämä on toki Etelä-Suomessa, suht lähellä keskikokoista kaupunkia, paikassa josta urheilullisempi pyöräilee kauppaan ja alkoon, eikä ambulannin tulokaan kestä varmaan kuin vartin. Mutta maalla silti, keskellä peltoa ja metsää ja lehmähakaa, pienessä kylässä jonka asujaimisto koostuu pääasiassa neljästä maajussi/yrittäjästä lapsineen ja paristakymmenestä eläkeläisestä...