Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suositaanko poikia aina perinnönjaossa?
07.03.2014 |
Olen kolmikymppinen nainen ja vähitellen on alkanut selvitä, miten läheiset sukulaiset ja ystävien perheet näyttävät aina suosivan poikia perinnönjaossa.
Ensimmäisen kerran tajusin tämän jo lapsena, kun isovanhemmat olivat kuolleet. Veljeni sai heiltä testamentilla suoraan pienen perinnön ohi isäni ja setäni. Meitä kahta tyttöä ei muistettu millään tavalla. Me kolme olimme ainoat lapsenlapset.
Nyt aikuisena asia on palannut mieleen ei sentään omien vanhempieni kautta (joilla ei ole testamenttia), vaan ystävien jutuista. Yksi ystäväni selitti ihan luontevasti, miten hänen veljensä tulee perimään hänen vanhempansa kokonaan. Sekä hän että hänen veljensä asuvat toisella puolella Suomea näistä heidän vanhemmistaan, veli myös on hyväpalkkaisessa työssä, ystäväni sen sijaan ei. Ystävä suuttui, kun ihmettelin asiaa.
Nyt viimeksi minulle paljastui, että paras lapsuudenystäväni tulee jäämään isänsä testamentissa huomattavasti huonommalle kuin veljensä. Jälleen kumpikin asuu ihan eri paikkakunnalla kuin tämä isä ja veljellä on taloudellisesti turvattu tilanne, ystävälläni ei. Asia painaa mieltä, mutta en voi tästä ystävälleni koskaan sanoa mitään, koska tämä luottamuksellinen asia paljastui minulle vahingossa.
Joka tapauksessa tämä on mielestäni todella ärsyttävää ja surullista. Mikä ihmeen jäänne agraarikulttuurista tämäkin on?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:56"]
Jossain perähikiällä voi olla noin, eivät ole edenneet 1800-luvusta minnekään. Mikään yleinen ilmiö tuo ei ole.
[/quote]
Niin no, täytyy myöntää, että minä ja nämä ystäväni ollaan kaikki ensimmäisen polven kaupunkilaisia. Sekin meitä yhdistää, että vielä isovanhemmat oli maanviljelijöitä kuten niin monella muulla. Tavat vain istuu yllättävän sitkeässä.
Käy vain erityisesti surku sitä lapsuudenystävääni, jonka kanssa edelleenkin ollaan paljon tekemisissä. Tiedän, että hänelle asia ei tosiaan ole itsestäänselvyys kuten tälle toiselle ystävälleni vaan hän vielä aikanaan ottaa raskaasti sen, että veli saa liki kaiken, vaikka on paljon paremmin toimeen tuleva. Riitelemään tuskin alkaa, mutta ikävältä tuollainen tuntuu.
Helppohan se on sanoa, ettei rahaa saisi ajatella ja tietysti läheisen kuolema on paljon ikävämpää. Mutta minullekin jäi isovanhempien kuoleman jälkeen epäily, että en sitten ollut heille tärkeä.
[/quote]
Onko se veli teistä vanhin? joskus testamentti tehdään kun eka lapsenlapsi syntyy, eikä sitä sitten enää muuteta vaikka lisääkin tulisi.
[/quote]
Vanhin on, mutta testamentti oli tehty vasta, kun oltiin jo kaikki aikuisia. Oli vielä muutettu testamentti, alkuperäisessä jako oli tehty vain isän ja sedän eli lasten välillä. Tavaroista en välitä, mutta jotenkin surullista on ajatella, että isovanhemmat halusivat muistaa vain yhtä meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:59"]
Meillä minä sain perintöverot, veli asuu ilmaiseksi kotitalossa ja minulla on siihen kyllä omistusosuus. Omistusosuus tietää sitä, että minun pitää maksaa sillion tällöin remontteja. En voinut luopua perinnöstä, koska oli silloin alaikäiset lapset ja lasten osuutta en saanut luovuttaa veljelle. Eli jos olisin luopunut, osa olisi mennyt lapsille, mutta lasten osalta olisi pitänyt hakea hyväksyntä ja heti sanottiin ettei tule. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että veli asuu, mutta ärsyttää itse asua vuokralla ja maksaa remontteja toisen kodista.
[/quote]
Eli lapsesi saivat testamentilla osan talosta, muuten tuo ei olisi mahdollista. Silloin he maksoivat osan perintöverostakin.
Lisäksi omistusosuutesi oikeuttaa sinua vaatimasta veljeltä vuokraa asumisestaan.
[/quote]
Ei, kun olisin luopunut perinnöstä jos olisin voinut. Talo on huonokuntoinen ja meitä on yhteensä neljä osakasta, ulkomailla asuva veli, jonka verot isä maksoi koska opiskelija, sekä isä (äiti siis kuoli), joka on talossa kirjoilla. Isä ei kuitenkaan liikuntaongelmien vuoksi pysty olemaan kotona muuta kuin silloin, kun siellä on muita sukulaisia apuna. Eli hän on palvelutalossa, mutta kirjat on edelleet kotitalossa. Minua ärsytti vain se perintövero. Kyllä tuo toinenkin veli maksaa remontteja, mutta hänellä paremmat tulot. Talossa asuva veli on ns. "erityistapaus", mutta ei vammainen. Muu suku on painostamassa, että pitää auttaa. Olen ehdottanut, että myydään talo, koska hänen olisi parempi asua jossain rivitalossa, koska ei olisi omakotitalon huolia, mutta suku meinasi tulla kimppuun.
[/quote]
No kerro miten ihmeessä alaikäiset lapset olivat esteenä perinnöstä luopumiseen? Sinä luovut perinnöstä `=> se siirtyy lapsille, joilla ei ole rahaa, joten kuolinpesä olisi mennyt jakoon eli myyty, lapsesi olisivat saaneet osuutensa rahana.
Joskus tuntuu, ettei suomalainen kulttuuri tässä suhteessa ole kovin kaukana kiinalaisesta perinteestä. Omat vanhempani järjestivät jo elinaikanaan suurimman osan omaisuudestaan veljelleni. Äitini ansiota on se, että sain kuitenkin jotain tasoitusta myöhemmin, mutta tietty katkeruus tuosta jäi.
Omien lasteni kohdalla olemme pyrkineet noudattamaan ehdotonta tasa-arvoa kaikissa lahjoissa, opintojen rahoituksessa ym.
Epätasa-arvoista kohtelua olen nähnyt myös sukulaisten lasten kohdalla. Suvusta tiedän maalaistalon tytön, jolle pienestä saakka selitettiin, miten hänen pitää mennä nuorena naimisiin ja lähteä kotoaan pois, koska veli jää taloon isännäksi. Hänelle oli sanottu, että jos ensin olisi syntynyt poika, ei muita lapsia olisi hankittukaan, mutta kun tyttö oli syntynyt ensin. Ei ole ihme, että hän tunsi itsensä täysin arvottomaksi vanhempiensa silmissä.
Pitkä polku on vielä kuljettavana tasa-arvon tiellä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:57"]
Joskus tuntuu, ettei suomalainen kulttuuri tässä suhteessa ole kovin kaukana kiinalaisesta perinteestä. Omat vanhempani järjestivät jo elinaikanaan suurimman osan omaisuudestaan veljelleni. Äitini ansiota on se, että sain kuitenkin jotain tasoitusta myöhemmin, mutta tietty katkeruus tuosta jäi.
Omien lasteni kohdalla olemme pyrkineet noudattamaan ehdotonta tasa-arvoa kaikissa lahjoissa, opintojen rahoituksessa ym.
Epätasa-arvoista kohtelua olen nähnyt myös sukulaisten lasten kohdalla. Suvusta tiedän maalaistalon tytön, jolle pienestä saakka selitettiin, miten hänen pitää mennä nuorena naimisiin ja lähteä kotoaan pois, koska veli jää taloon isännäksi. Hänelle oli sanottu, että jos ensin olisi syntynyt poika, ei muita lapsia olisi hankittukaan, mutta kun tyttö oli syntynyt ensin. Ei ole ihme, että hän tunsi itsensä täysin arvottomaksi vanhempiensa silmissä.
Pitkä polku on vielä kuljettavana tasa-arvon tiellä.
[/quote]
Niinpä. Monesti tuntuu siltä, että vanhempien pariskuntien testamentit on sanellut se parin miespuolinen. Tosin meillä mummollekin se veli oli selvästi tärkeämpi kuin muut. Oli ensimmäinen lapsenlapsi ja ainut poika. Setä vaimoineen on lapsettomia.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:59"]
Meillä minä sain perintöverot, veli asuu ilmaiseksi kotitalossa ja minulla on siihen kyllä omistusosuus. Omistusosuus tietää sitä, että minun pitää maksaa sillion tällöin remontteja. En voinut luopua perinnöstä, koska oli silloin alaikäiset lapset ja lasten osuutta en saanut luovuttaa veljelle. Eli jos olisin luopunut, osa olisi mennyt lapsille, mutta lasten osalta olisi pitänyt hakea hyväksyntä ja heti sanottiin ettei tule. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että veli asuu, mutta ärsyttää itse asua vuokralla ja maksaa remontteja toisen kodista.
[/quote]
Eli lapsesi saivat testamentilla osan talosta, muuten tuo ei olisi mahdollista. Silloin he maksoivat osan perintöverostakin.
Lisäksi omistusosuutesi oikeuttaa sinua vaatimasta veljeltä vuokraa asumisestaan.
[/quote]
Ei, kun olisin luopunut perinnöstä jos olisin voinut. Talo on huonokuntoinen ja meitä on yhteensä neljä osakasta, ulkomailla asuva veli, jonka verot isä maksoi koska opiskelija, sekä isä (äiti siis kuoli), joka on talossa kirjoilla. Isä ei kuitenkaan liikuntaongelmien vuoksi pysty olemaan kotona muuta kuin silloin, kun siellä on muita sukulaisia apuna. Eli hän on palvelutalossa, mutta kirjat on edelleet kotitalossa. Minua ärsytti vain se perintövero. Kyllä tuo toinenkin veli maksaa remontteja, mutta hänellä paremmat tulot. Talossa asuva veli on ns. "erityistapaus", mutta ei vammainen. Muu suku on painostamassa, että pitää auttaa. Olen ehdottanut, että myydään talo, koska hänen olisi parempi asua jossain rivitalossa, koska ei olisi omakotitalon huolia, mutta suku meinasi tulla kimppuun.
[/quote]
No kerro miten ihmeessä alaikäiset lapset olivat esteenä perinnöstä luopumiseen? Sinä luovut perinnöstä `=> se siirtyy lapsille, joilla ei ole rahaa, joten kuolinpesä olisi mennyt jakoon eli myyty, lapsesi olisivat saaneet osuutensa rahana.
[/quote]
Lesken asumisoikeus. Isä siis talossa myös, tuohon aikaan oli vielä virkeä. Veli ns. peräkammarin poika alunperin.
Alue: Aihe vapaa
niitä vierähän joita saarahan on pohojalaanen sanonta.