jos nuoruuden rakkautesi ottaisi sinuun yhteyttä vastaisitko?

Ottihan tuo, ja vaihdoimme kuulumisia. Oltiin kumpikin sinkkuja tuohon aikaan ja ilmassa väreili suuren urheilujuhlan tuntu, sekä mahdollisuus tapaamiseen. Mutta tapojensa mukaan tyyppi meni puihin, eikä mua oikeastaan harmita yhtään. 

Tapasin sinä viikonloppuna kun mun ja nuoruuden heilan piti tavata, yhden toisen miehen ja ollaan oltu yhdessä siitä lähtien. :)

No, vastaisin, mutta ihan asiallista juttelua... voisi tietysti jonkin oluen jälkeen mennä panemiseksi :)

Oli aika sekainen ja riitainenkin seurustelu 16-18-vuotiaana, jätettiin ja taas yhteen ja samaa rataa muutaman kerran. Sydämeen kyllä koski monta vuotta.

M46

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:21"] [quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:00"]En vastaisi, koska hän kuoli pari vuotta sitten.M49[/quote] Huh tuo olisi hirveä tilanne!! Tunteet ennallaan kummallakin vielä vuosikymmenten jälkeen vaikkei olekaan mahdollisuutta enää olla yhdessä:( 5[/quote]

Kummallakin?? Tuskin siellä kalmistossa tunteet kovin jyllää.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:37"]

ja miksi vastaisit/ et vastaisi?

[/quote]

Varmasti vastaisin,kaipaan kovasti  monia ihmisiä jotka syystä tai toisesta eivät ole enää elämässäni.Ilahtuisin,jos ottaisi yhteyttä.

Pari nuoruudenrakkautta kuuluu nykyiseen ystäväpiiriin, muista elämä on erottanut. Riippuu vähän siitä kuka ottaa yhteyttä ja missä merkeissä. Kun on ihmissuhteista kyse ei voi olla mitään yleisvastausta. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:45"]

Voisin vastatakin, jos kyseessä ei olisi yksi näistä juuri eronneista. Ne tapaukset on niin nähty, kun sitten aletaan ottamaan yhteyttä johonkin kymmenen vuoden takaiseen eksään. Muuten periaatteessa ihan kiva vaihtaa kuulumisia. Itse olin jo ottamassa yhteyttä ex-avokkiin, kun luulin kadottaneeni digikuvat ajalta, kun olimme yhdessä. Ajattelin, jos sillä olisi ollut kopiot. Mummona noita olisi kuitenkin kiva selailla. Mutta sitten löysinkin ne kuvat, joten ei ole oikein mitään asiaa. Ja tiedän kyllä, ettei nyksäni hirveästi tykkäisi, joten ilman asiaa en ole ottamassa yhteyttä. 

[/quote]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä miehissä että MIKSI ihmeessä pitää eron jälkeen AINA käydä kaikki exät läpi ja ottaa yhteyttä??!!! riippumatta siitä miten monta vuotta erosta on. Onko tämä jokin sisäänrakennettu kuvio miehille? eikö olisi helpompaa ja mukavempaa lähteä tutustumaan kokokaan uusi ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:21"] [quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:00"]En vastaisi, koska hän kuoli pari vuotta sitten.M49[/quote] Huh tuo olisi hirveä tilanne!! Tunteet ennallaan kummallakin vielä vuosikymmenten jälkeen vaikkei olekaan mahdollisuutta enää olla yhdessä:( 5[/quote]

Kummallakin?? Tuskin siellä kalmistossa tunteet kovin jyllää.

[/quote]

HÖH, tarkoitin että olisi hirveää jos jompikumpi meistä kuolisi kun tunteet on vieläkin olemassa. Surisin hirveästi enkä varmaan toipuisi koskaan kuten en erostammekaan

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:45"]

Voisin vastatakin, jos kyseessä ei olisi yksi näistä juuri eronneista. Ne tapaukset on niin nähty, kun sitten aletaan ottamaan yhteyttä johonkin kymmenen vuoden takaiseen eksään. Muuten periaatteessa ihan kiva vaihtaa kuulumisia. Itse olin jo ottamassa yhteyttä ex-avokkiin, kun luulin kadottaneeni digikuvat ajalta, kun olimme yhdessä. Ajattelin, jos sillä olisi ollut kopiot. Mummona noita olisi kuitenkin kiva selailla. Mutta sitten löysinkin ne kuvat, joten ei ole oikein mitään asiaa. Ja tiedän kyllä, ettei nyksäni hirveästi tykkäisi, joten ilman asiaa en ole ottamassa yhteyttä. 

[/quote]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä miehissä että MIKSI ihmeessä pitää eron jälkeen AINA käydä kaikki exät läpi ja ottaa yhteyttä??!!! riippumatta siitä miten monta vuotta erosta on. Onko tämä jokin sisäänrakennettu kuvio miehille? eikö olisi helpompaa ja mukavempaa lähteä tutustumaan kokokaan uusi ihmisiin.

[/quote]

Kyllä ne naisetkin osaa - mun mieheen otti yhteyttä tyttöystävä 25 vuoden takaa, ilmeisesti heti eron jälkeen:)

On ottanut ja olen vastannut kahdelle heistä.

Toinen, poikaystävä lähes 20 vuoden takaa ottaa yhteyttä aina silloin tällöin. Hän on jäänyt perheettömäksi ja sinkuksi, ja ehdotti aluksi tapaamista, mutta kun en suostunut niin nykyään vaan kyselee kuulumiset noin kerran vuodessa. Minusta pitää vähän silmällä, että sattuisinko eroamaan... No, vastaan aina ystävällisesti ja asiallisesti.

Toinen on poikaystävä vielä pidemmän ajan takaa, ja naimisissa sekä parin lapsen isä. Hän otti yhteyttä täysin puun takaa facebookin kautta. Kuuluu sarjaan: "olet elämäni suurin rakkaus, jättäisin heti perheeni takiasi" ja on ruinannut tapaamista. Olen kieltäytynyt järjestelmällisesti ja käyttänyt väsytystaktiikkaa eli vastannut viesteihin ystävällisesti, mutta lyhyesti. Oli aika sinnikäs, mutta muutaman kuukauden jälkeen viestittely loppui ;-)

Niin ja kolmaskin otti yhteyttä, mies johon olin itse aivan umpirakastunut, ja joka vähät välitti minusta. Tämä kummallinen tapaus ottaa silloin tällöin yhteyttä ja sitten tekee selväksi, että ei halua pitää yhteyttä ;-) Itse en siis tee mitään aloitetta hänen suuntaansa. Ensimmäinen yhteydenotto oli n. vuosi eromme jälkeen, silloin hän soitti minulle ja puhuimme noin tunnin, jonka jälkeen hän jotekin suuttui ja vaati, että et sitten ala soittelemaan :-D Sitten viitisen vuotta myöhemmin sähköpostitse sama juttu ja vielä muutama vuosi myöhemmin facebookissa sama. Huvittavaa. Hän on myös jäänyt perheettömäksi ja on sinkku.

Heh, niin siis olen vastannut kolmelle tietysti :D Ja itse asiassa neljäskin on facebook-kaverini, mutta hänen kanssaan oli kevyt suhde eikä mitään rakkauden tapaistakaan puolin eikä toisin, joten mahtuu hyvin sinne kaverilistalle.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 15:11"]

On ottanut ja olen vastannut kahdelle heistä.

Toinen, poikaystävä lähes 20 vuoden takaa ottaa yhteyttä aina silloin tällöin. Hän on jäänyt perheettömäksi ja sinkuksi, ja ehdotti aluksi tapaamista, mutta kun en suostunut niin nykyään vaan kyselee kuulumiset noin kerran vuodessa. Minusta pitää vähän silmällä, että sattuisinko eroamaan... No, vastaan aina ystävällisesti ja asiallisesti.

Toinen on poikaystävä vielä pidemmän ajan takaa, ja naimisissa sekä parin lapsen isä. Hän otti yhteyttä täysin puun takaa facebookin kautta. Kuuluu sarjaan: "olet elämäni suurin rakkaus, jättäisin heti perheeni takiasi" ja on ruinannut tapaamista. Olen kieltäytynyt järjestelmällisesti ja käyttänyt väsytystaktiikkaa eli vastannut viesteihin ystävällisesti, mutta lyhyesti. Oli aika sinnikäs, mutta muutaman kuukauden jälkeen viestittely loppui ;-)

Niin ja kolmaskin otti yhteyttä, mies johon olin itse aivan umpirakastunut, ja joka vähät välitti minusta. Tämä kummallinen tapaus ottaa silloin tällöin yhteyttä ja sitten tekee selväksi, että ei halua pitää yhteyttä ;-) Itse en siis tee mitään aloitetta hänen suuntaansa. Ensimmäinen yhteydenotto oli n. vuosi eromme jälkeen, silloin hän soitti minulle ja puhuimme noin tunnin, jonka jälkeen hän jotekin suuttui ja vaati, että et sitten ala soittelemaan :-D Sitten viitisen vuotta myöhemmin sähköpostitse sama juttu ja vielä muutama vuosi myöhemmin facebookissa sama. Huvittavaa. Hän on myös jäänyt perheettömäksi ja on sinkku.

[/quote]

Vastaisin luultavasti vain jotain ympäripyöreää. En oikein halua olla nuoruuteni tuttavien kanssa tekemisissä. Jopa tuo "ensirakkaus" oli sellainen että hän vain katsoi sivusta kun minua haukuttiin ja tönittiin. Suurin osa tuon ajan "kavereista" oli tuollaisia. Yksi kerta minulta murtui leuka ja porukka vain töllötti vieressä ja naureskeli kun "possu itkee". 

Vastaisin. Ihan ihmisiä ovat kaikki exäni olleet, joten asiat menisivät, kuten menisivät. Näin keski-ikäisenä ei jaksa mitään skitsoja jo silloin aikoja sitten fiksuista ihmisistä ottaa.

Vastasin. Johti parin vuoden suhteeseen, ollaan molemmat tahoillamme naimisissa. Suhde lopahti ja nyt ollaan tosi hyviä ystäviä.

Vastaisin, sillä hän on serkkuni kanssa naimisissa ja yhteydenotto luultavasti olisi kutsu esim. hänen tai jonkun heidän lapsistaan syntymäpäiville. Tai sitten se voisi koskea myös työasiaa.

Rakkauteni taisi sillon 15-16 vuotiaana olla aika yksipuolista. Ehkä hänkin oli aluksi ihastunut mutta piti meitä loppujenlopuksi vain kavereina. Sitten hän ja minua neljä vuotta vanhempi serkkuni rakastuivat toisiina.

Silloin teininä olin ehkä pikkasen pettynyt ja katkera mutta nyt olen kyllä onnellinen heidän puolestaan, sopivat täydellisesti toisilleen ja koko perhe on aivan ihana. Ja minäkin löysin oman puoliskoni sitten muutaman vuoden myöhemmin.

Ollaan nähty lasten harrastuspiireissä, ei olla juteltu kyllä mitään. Ällöttävä tyyppi, en rupeisi mihinkään sen kanssa! Kolme lasta ja eronnut. 

On ottanutkin yhteyttä minuun muutama vuosi sitten. Emme olleet tavanneet sitten vuoden 95. En vastannut, syitä on monia. Tärkeimmät:

* nuoruuden rakkauteni on/oli patologinen valehtelija

* hän kärsi myös vääristyneestä omakuvasta / narsismista

* erosimme riidoissa

* en halua uhrata hänelle enää hetkeäkään, en ajatustakaan enää elämästäni

* hän ei merkitse minulle mitään, ei mitään

* en pystyisi koskaan oleman hänen kanssaan ystävä

* en todellakaan toivo, että se vainoaminen alkaisi uudelleen

Nuorena olin sinisilmäinen ja palavasti rakastunut. Nyt ihmettelen, miten en nähnyt totuutta.

Vastaisin, jotta näkisin kuinka sinisilmäinen olenkaan nuoruudessani ollut..

Ensimmäiselle poikaystävälle voisin vastata. näemme vielä joskus harvoin sillä meillä on yhteisiä tuttuja. Mutta ei todellakaan mitään tunteita. Olisi outoa jos hän ottaisi yhteyttä ja kyselisikuulumisia :D se olisi vain vaivaannuttavaa. Heh.

Vastaisin mutta en tiedä mitä. Rakastan häntä edelleen vuosien ja vuosien jälkeen. 

Aika moni ex-poikakavereistani on ottanut yhteyttä. Menin vasta 30-vuotiaana yhteen aviomieheni kanssa, joten monta epäonnistunutta suhdetta on takana. En itse haikaile ketään entistäni. Mennyttä mikä mennyttä! Turha kuvitellakaan, että menisin sänkyyn heidän kanssaan. En ole niin seksiriippuvainen, ettei oma mieheni riittäisi.