Lue keskustelun säännöt.
Katuuko kukaan että jätti sen viimeisen lapsen vielä tekemättä?
07.03.2014 |
Tai katuuko joku sitä, että teki vielä sen viimeisen pitkän pohdinnan jälkeen?
Kommentit (76)
Meillä on monta lasta pitkillä ikäeroilla, juuri oikea määrä meidän voimillemme ja taloudellemme. Ja kuopus ei ole mikään vanhenemiskriisivauva todellakaan! Odotan innolla kaikkia vaiheita myös hänen kanssaan, ja nautin jokaisesta päivästä äitinä. Toki silti on raskaita hetkiä, mutta paljon enemmän ihania huippuhetkiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo myönnetään että olen laiska ja itsekäs ihminen kun en tehnyt sitä 3. lasta mutta eikö se ole hyvä että tuntee itsensä ja omat rajoitteensa eikä ala suurperhettä perustamaan muiden( jopa tuntemattomien av-) ihmisten painostuksesta.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:47"]
Minä jätin tekemättä, eikä kaduta. Nyt jälkeenpäin huomaan, samoin kuin tuo yksi edellinen kirjoittaja, että halusin vauvaa lähinnä siksi,
että pelkäsin omaa vanhenemistani ja biologisen kellon tikitystä. Koin myös, että olisi ollut hienompaa olla isompi perhe. Ei kovin hyviä syitä mitkään!
Olisihan vauva tietysti ollut ihana, ja isompikin lapsi, en sitä kiellä. Mutta olen kuitenkin niin iloinen, että pystymme toimimaan nyt yhtenä perheenä, eikä niin että "äiti katsoo nyt vauvan kanssa täällä sivussa". En myöskään tiedä, olisinko jaksanut täysillä panostaa lapseen koko lapsuusiän, rehellisesti sanottuna. Siinä kun on paljon muuta, sen vauvaiän jälkeen ja Se kaikki on jo nähty. Olen itse Iltatähti, ja koin kyllä monta kertaa sen, ettei mua jaksettu viedä paikkoihin yms.
[/quote]
Täällä komppaa toinen iltatähti, joka ei ensin viitsinyt vastata ketjuun. Mutta oman kokemuksen pohjalta en todellakaan halunnut iltatähteä.
[/quote]
Minkä ikäisiä vanhempanne ovat olleet kun olette syntyneet? Entä isommat sisarukset?
Itse ajattelen, että jos meille nyt tulisi iltatähti niin miksi hän ei muka saisi kaikkea sitä samaa kuin muutkin. Olemme aktiivinen perhe ja vietämme paljon aikaa yhdessä, osallistumme lasten harrastuksiin, viihdymme yhdessä.
Päinvastoin. Helpommalla pääsisi jos olis jättänyt kahteen. Nyt on aina rahat loppu.
Ihan totta..kaikki maksaa ihan helvetisti, ruoka, vaatteet, harrastukset....mitään ei jää ja aina mennään miinuksen puolelle. Sori rehellisyyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas aina tuntui että joku puuttuu-oli vauhtia ja tekemistä kun lkaikki kolme syntyivät putkeen.Ihanaa aikaa...kasvoivat ja alkoivat tulla omillaan toimeen, kaipuu vahvistui.Aloimme yrittämällä yrittää sisarusta ja nyt kun hän on jo 8 ymmärrän mitä olin kaivannut.Meillä vielä niin että vanhimmat ovat eri sukupuolta,joten pienimmän kautta olen saanut tutustua tähänkin puoleen lapsen maailmassa.
En kadu. Vauvakuume piinasi vuosia, mutta nyt olen ainoastaan onnellinen, että meillä on "vain" nuo kaksi lasta pienellä ikäerolla, jotka ovat kuin paita ja peppu. Kolmas lapsi olisi voinut olla yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tulee aivan varmasti harmittamaan. Haluaisin kovasti enemmän lapsia, meillä siis kaksi. Mutta minkäs teet; jäimme miehen kanssa molemmat työttömiksi ja opiskelimme uudet ammatit, minä siis olen vielä opiskelija. Tekee tiukkaa että saamme nykyisetkään kulut katettua, ja kun valmistun koen että olen aivan aidosti liian vanha enää vauvan vanhemmaksi, ikää on jo sen verran. Meillä toinen lapsi on tosi haastava, ja olisi aikapommi pistää hänet keskimmäiseksi lapseksi, joka yleensä saa vähiten huomiota, jos on pienikään epäilys että ei jaksaisi antaa kaikille lapsille riittävästi aikaa ja huolenpitoa, ja tälle kakkoselle vielä antaa sellaista ohjausta jota hän tarvitsee esikoista huomattavasti enemmän.
Minä valmistun siis hoitajaksi vanhuspuolelle, ja se elämän lopullisuuden kanssa työskentely on nostanut vauvakuumene potenssiin sata. Kun rakkaat iäkkäät lähisukulaisetkin alkavat sairastaa ja osa on jo menehtynyt, tuntuu siltä että haluan vielä elää pikkulapsivaiheen.
Isoin juttu on kuitenkin raha. Kahden hoitajan palkoilla ei minun laskelmieni mukaan elätetä kovin montaa lasta siinä vaiheessa kun lasten kulutus kasvaa, ja haluan tukea omien lapsieni opintoja kun he muuttavat kodista pois.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 08:53"]
Päinvastoin. Helpommalla pääsisi jos olis jättänyt kahteen. Nyt on aina rahat loppu.
Ihan totta..kaikki maksaa ihan helvetisti, ruoka, vaatteet, harrastukset....mitään ei jää ja aina mennään miinuksen puolelle. Sori rehellisyyteni.
[/quote]
Hyvä että joku on rehellinen. Aion olla minäkin. Tempaistiin se viimeinen sitten siihen minun vanhuudenpelkooni. Silloin oli vielä nousukausi ja toiveita, että tavallinen duunarikin pärjää.
Nyt eletään tosi tiukilla, koska se viimeinen ei mene siinä sivussa, vaan kaikki maksaa. Lisäksi hänellä on pieniä ongelmia, joiden takia kuljetaan toimintaterapiassa ja muutenkin on jatkuva huoli rinnan alla ja puristaa, kun miettii, miten selviää. Illat menee auttaessa läksyissä, että pärjää.
En tietenkään kadu. On ollut ihana vauva ja kaikkien söpöläinen ja blaa blaa. Mutta tosiasia on, että tiukille vetää ja haaveilen vain ajasta, että poika on aikuinen ja joskut toivottavasti pärjää elämässä ja saan vihdoin oman elämän takaisin.
Saa kivittää. Tilanne ei siitä miksikään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Juuri näin on hyvä. t. yhden lapsen äiti
Minulle on jäänyt aina kaipaus kolmesta lapsesta! Vieläkin haaveilen.... Terveisin äiti 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 08:53"]
Päinvastoin. Helpommalla pääsisi jos olis jättänyt kahteen. Nyt on aina rahat loppu.
Ihan totta..kaikki maksaa ihan helvetisti, ruoka, vaatteet, harrastukset....mitään ei jää ja aina mennään miinuksen puolelle. Sori rehellisyyteni.
[/quote]
Ketjun ensimmäinen rehellinen vastaus.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:22"]
Minusta taas aina tuntui että joku puuttuu-oli vauhtia ja tekemistä kun lkaikki kolme syntyivät putkeen.Ihanaa aikaa...kasvoivat ja alkoivat tulla omillaan toimeen, kaipuu vahvistui.Aloimme yrittämällä yrittää sisarusta ja nyt kun hän on jo 8 ymmärrän mitä olin kaivannut.Meillä vielä niin että vanhimmat ovat eri sukupuolta,joten pienimmän kautta olen saanut tutustua tähänkin puoleen lapsen maailmassa.
[/quote]
Tämä varmaan on se vaiettu mutta suurimmassa osassa kolmannen/neljännen pykäävistä se todellinen syy. Puuttuu se poika tai tyttö, ei niinkään vielä yksi lapsi (ja joo, kyllä tähän nyt ryntää suurperheiden mammat vakuuttelemaan, että kyllä meillä oli jo molempia, mutta kyllä monessa perheessä on yritetty sitä puuttuvaa sukupuolta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta vuotta mietittiin ja vuorotellen "kuumeiltiin" kolmannesta lapsesta. Lopulta annoimme itsellemme periksi ja vauva on tulossa, olen yli 40. Kaksi ekaa saimme hyvin nuorina. Olemme todella onnellisia. Tuntuu, että tämä oli hyvä ratkaisu ja hyvä, että väliä sisaruksiin on paljon. On kuin uusi sivu elämässä.
Aika moni tuttu hoitoalalla on tehnyt iltatähden siksi, että on ollut väsynyt työhönsä ja ei ole raskinut ottaa vuorotteluvapaata. Lapsella on saanut olla 3 vuotta pois töistä ja vähän hengähtää raskaasta vuorotyöstä
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:48"]
En kadu edes sitä, että jätin sen ensimmäisenkin tekemättä ja ikää on 40v.
[/quote]Minua olisi kaduttanut jos olisin käyttänyt ehkäisyä , joten sain elämäni lottovoiton, lapseni 44 vuotiaana.
En ole katunut elämässäni mitään. Tuskinpa lapsettomuuskaan alkaa kaduttaa. Ei ole oikein tapaistani murehtia jälkikäteen päätöksiä, jotka on tehty harkitusti ja parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 10:48"]En kadu edes sitä, että jätin sen ensimmäisenkin tekemättä ja ikää on 40v.
[/quote]
Taas tämä. Eikö sulla ole muuta puuhaa kun roikkua täällä?
[/quote]
Taas tämä vela-hullu, jonka teorian mukaan meitä lapsettomia on tällä palstalla vain yksi ja siinäkin on kaksi liikaa. -68
Kyllä! Haluaisin kolmannen. Miehelle riittää kaksi. Piste. Ei keskusteltavaa. Sydän kaipaa ja halajaa sitä kolmatta, sylissä olisi vielä tilaa. Nuorempi menee pian kouluun ja yhden vielä niin kovasti haluaisin, että näen uniakin kuinka meillä se kolmas vauva jo on. Mutta EI, on miehen kanta. Muuten hyvä mies ja kaksi ihanaa lasta eli en ole pois lähdössä tämän takia. Tiedän kuitenkin, että vielä vanhanakin haikailen sitä kolmatta. :(
Meillä ei kyllä teinit ehtisi hoitaa iltatähteä eli kyllä se olisi ihan meidän vanhempien hommia niinkuin pitääkin olla. Tyttö on jo lukiossa ja asuu viikot kotona ja viikonloput poikaystävän kanssa. Harrastus vie paljon aikaa 4krt/vko ja sitten vielä junioreiden valmennus 2krt/vko + kisat ja leirit. Ja kaverit on tärkeitä.
Poika taas harrastaa jalkapalloa 5krt/vko ja pelit ja muut turnaukset päälle.
Ja se että nuoret saa tosissaan harrastaa vaatii myös vanhempien panosta eli jo pelkkä kuskaus vie aikaa saati sitten pitää jonkun olla rahastonhoitaja, joukkueenjohtaja tai huoltaja esim. pelimatkoilla.
Kyllä meillä ainakin oli se pikkulapsiaika rauhallisempaa kun ei paljoa vaadi viedä muksu satujumppaan tai luistelukouluun.