Eroperheen lapsi-->ongelma käyttäytyminen?

Tiedän montakin lasta, jotka voivat ihan hyvin, huolimatta vanhempien erosta. Ehkä se kuitenkin johtuu siitä, että ko. vanhemmilla on silti aikaa lapsilleen, ja lapsi saa olla lapsi. Sellaisille varmaan tuleekin ongelmia, joiden vanhemmat elävät vain itselleen ja jotka joutuvat henkisesti huolehtimaan vanhemmistaan. Toisaalta, niin voi käydä muissakin kuin eroperheissä.

Oletko nyt huolissasi  omasta lapsestasi? Vai onko tarkoituksesi ihan vaan kaivella vikoja toisten elämästä?  Lasten selvitytyminen erosta pohjautuu hyvin pitkälle siihen kuinka viisaat vanhemmat hänellä on. Ihan samoin ydinperheessä lapsen hyvinvointi perustuu vanhempien kapasiteettiin toimia vanhempina. Puhun omasta kokemuksestani sekä ystävieni kokemuksista. Meillä lapsilla oli paha olla liitossa missä oli riitoja ja valheita. Ero oli heille suuri helpotus. Meillä ei ole yhtä paljon rahaa käytössä kuin ydinperheen aikaan ja tietysti yhden vanhemman perheessä aikaakin on vähemmän, mutta siinähän se kärsimys sitten taitaa ollakin. Lapset menestyvät koulussa ja harrastuksissaan, heillä on hyviä ystäviä ja muutenkin elämä tasapainoista ja hyvää. Toisin oli silloin kun molemmat vanhemmat voivat pahoin ja voimat menivät siihen. Lapset ovat itse sanoneet monesti että asiat ovat hyvin. Silloin kun vanhemmat eivät osaa käsitellä tunteitaan eivätkä ottaa niistä vastuuta ero kuormittaa lasta paljon enemmän, samoin jos lähivanhempi uupuu tai sairastuu. Minusta hyvin paljon riippuu siis vanhempien kyvystä kohdata asioita.

Parasta mitä lapselle voi tehdä on se, että hoitaa ensin itsensä kuntoon. Lapsi tulee vanavedessä.

Oma lapseni on selvinnyt päällisin puolin hyvin. Koulu sujuu hienosti, fiksuja kavereita on monta, tytär käyttäytyy nätisti ja on iloinen. Hän on hyvää sekä symppistä seuraa aikuisille ja lapsille. Mutta jokin siellä sisällä on särkynyt. Äitinä näen sen ja yritän niin hyvin kuin pystyn hoivata lapsen sisintä. Tosin tyttö on aina ollut herkkä, jo ennen eroa. On vaikea toisinaan erottaa mikä johtuu vanhempien erosta ja ympäristöstä, mikä on synnynnäistä luonteenpirrettä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 23:09"]

Oma lapseni on selvinnyt päällisin puolin hyvin. Koulu sujuu hienosti, fiksuja kavereita on monta, tytär käyttäytyy nätisti ja on iloinen. Hän on hyvää sekä symppistä seuraa aikuisille ja lapsille. Mutta jokin siellä sisällä on särkynyt. Äitinä näen sen ja yritän niin hyvin kuin pystyn hoivata lapsen sisintä. Tosin tyttö on aina ollut herkkä, jo ennen eroa. On vaikea toisinaan erottaa mikä johtuu vanhempien erosta ja ympäristöstä, mikä on synnynnäistä luonteenpirrettä.

[/quote]

Minäkin pitkään tarkkailin lasten herkkyyttä, että miten he oikeasti pärjäävät eron jälkeen. Puhumme myös asioista avoimesti ja alan luottaa siihen että he eivät ole menneet rikki. Surua toki on ollut, mutta surutonta elämää ei taida edes olla. Itse en ole kokenut mitään huonomuutta erosta tai siitä että talossamme on vain yksi aikuinen. Luulen että se myös suojelee lapsia. Että se mikä on äidin unelmissa ja sydämessä särkynyt, särkyy myös lapsessa. vaikka totta on, etteivät nämä asiat ole yksinkertaisia, niin paljon riippuu tilanteesta ja ihmisistä.