Lue keskustelun säännöt.
Töissä miesvaltaisella alalla
06.03.2014 |
Miten te muut naiset kestätte olla töissä miesvaltaisella alalla? Olen ollut jo melkein vuoden töissä miesvaltaisella alalla. Ala kiinnostaa minua, joten sinänsä kyllä työstäni pidän kovasti. Mutta kahdeksan tunnin päivät miesten kanssa tuntuu jokseenkin raskaalta.
Ruokatauoilla ei ole oikein mitään kiinnostavia puheenaiheita. Miehet tykkää puhua vaan autoista, tekniikasta, peleistä ja muista miehisistä asioista, jotka eivät minua kiinnosta. Kaipaisin niin juttuseuraa muista naisista. Enkä tarkoita tällä sitä, että haluan puhua meikeistä, kuukautisista tai vaatteista, vaan yleensä normaaleista aiheista, joista naisten kanssa jutellaan.
Vaikka joskus yritänkin saada miehet puhumaan minua kiinnostavista aiheista, niin keskustelu tyrehtyy nopeasti (johtunee ehkä siitäkin, että puheliaammat miehet jotenkin johtavat koko joukkoa ja puheenvuoroja).
Eihän sitä töihin toki tulla höpöttämään, mutta kyllä sitä kaipaisi naisia ympärilleen. Ei noita miesten juttuja aina jaksa ja muutenkin kaipaisi ystäviä. Miesten kanssa en koe löytävänä samaa yhteyttä kuin naisten kanssa.
Kommentit (16)
Olen työpaikkani ainoa nainen, ja viihdyn kyllä, vaikken ymmärrä vaikkapa autoista tai penkkiurheilusta mitään. Onneksi ne eivät kiinnosta montaa muutakaan, joten juttelemme ihan monipuolisesti esim. ruoasta, harrastuksista ja leffoista. Yksi työkaveri on aika naisellinen, ja hänen kanssaan voidaan jutella vaikkapa hiustenhoitotuotteista ja suoristusraudoista. :>
En kyllä osaa ehdottaa mitään ratkaisua. Onko samassa rakennuksessa muita firmoja, saisitko sieltä bongattua itsellesi kaverin lounaille ja tauoille? Voitko jutella niiden miesten kanssa, jotka voisivat olla kiinnostuneita muustakin kuin sylinteritilavuuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut näyttävät tykkäävän miesten seurasta. Ja nekin harvat naiset, mitkä miesvaltaiselta työpaikalta löytyy, eivät välitä juuri jutustella naisten kesken. Itse kun niin kaipaisin kuulla naisen ääntä!
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 11:57"]Kaikki muut näyttävät tykkäävän miesten seurasta. Ja nekin harvat naiset, mitkä miesvaltaiselta työpaikalta löytyy, eivät välitä juuri jutustella naisten kesken. Itse kun niin kaipaisin kuulla naisen ääntä![/quote]
Ammatinvalintakysymys. Aika harva viitsii kuunnella työpaikallaan jatkuvaa pälätystä, olipa se sitten mies- tai naisvaltainen.
Meille kun ovat aivat eri asiat tärkeitä, kuten jollekin hyvä palkka, toiselle mielekäs työ ja eräille ilmeisesti sitten se sosiaalinen rupattelu.
Hyvin kestän olla töissä miesvaltaisella alalla, kun autot, tekniikka, penkkiurheilu ja pelit (lauta- ja pc- ja konsolipelit) on harrastuksena itselläkin. Kahvitauolla on myös keskusteluja politiikasta ja muista yleisistä asioista. Ainoa, mistä ei jutella, on ihmissuhteet ja perhe. Ja tietty "naisten jutut" eli meikit, menkat jne. Olen ollut myös naisvaltaisella työpaikalla ja paljon huonommin viihdyin siellä. Keskustelut kun liittyivät aina lapsiin, ihmissuhteisiin ja miehiin, ulkonäköön ja muuhun tylsään. Liian harvoin juteltiin ajankohtaisista asioista ja kun minua ei muiden lapset tai miehet tai alelöydöt kiinnosta, niin eipä siellä kahvihuoneessa kovin usein jaksanut käydä.
Täälläkin yksi miesvaltaisella alalla viihtyvä! Olen 15 henkilön tiimin ainoa nainen ja todella nautin siitä. Olen tekniikan alan ammattilainen, joten toki tykkään puhua vaikkapa rakentamisesta. Olen myös kiinnostunut esimerkiksi autoista ja lentokoneista. Pääosin puhumme työpaikalla kuitenkin ihan jostain muusta. Miehet ovat todella kiinnostuneita esimerkiksi ajankohtaisista aiheista, politiikasta, viineistä ja ravintoloista kuten minäkin. Kokemukseni mukaan miehet ovat erittäin hyviä ja kuuntelevia keskustelukumppaneita. Heillä on hyviä ja laajoja näkemyksia. Joskus jonkun miehen kanssa kahden jutellessa olemme saaneet aikaan myös silmiä avaavia keskusteluja vaikkapa parisuhteesta tai suhteesta vanhempiin.
Olen opsikeluaikana ollut töissä monissa naisvaltaisissa työyhteisöissä. Itse en jaksa sitä naislauman ainaista asioiden päivittelyä ja lapsista jauhamista. :D Minulla on yksi hyvä tyttökaveri jonka kanssa voin halutessani jutella vaikka niistä meikeistä ja kuukautisista. Olen toki erittäin kiinnostunut esimerkiksi kauneudesta mutta en koe tarvetta keskustella siitä. Kiertelen kauppoja ja lueskelen blogeja. Se on minulle ihan riittävästi.
Onko sinulla ap työn ulkopuolella naisystäviä joiden kanssa voit sitten jutella niistä naisten asioista? Koita ajatella että tärkeintä on tulla toimeen työkavereiden kanssa. Joskus yhteisen sävelen löytäminen on hankalaa eikä sille mitään voi. Saatpahan ainakin työsi tehokkaammin tehtyä. Koita vaikka vähän innostua miesten jutuista. Kyllä ne autotkin ovat yllättävän mielenkiintoisia kun niihin paneutuu. :D Nauti suorasta ilmapiiristä ja hurtista huumorista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut miesvaltaisissa työpaikoissa, ja onhan se niin, että töistä ei silloin sydänystäviä yleensä löydy. Mutta tuleepahan asennoiduttua työpaikkaan työpaikkana eikä kalkatuskerhon tai ompeluseuran kokouksena. Naispuoliset ystävät ja tuttavat tapaan sitten vapaa-aikana ja esim. naisvaltaisessa harrastuksessa. Se aktivoi kyllä vaalimaan myös elämää työpaikan ulkopuolella, kun siellä ei ole läheisiä ystäviä. Mielestäni tavallaan myös hyvä niin, liian läheinen kaveeraaminen työkaverien kanssa voi tuottaa myös ongelmia.
Jos tuntuu liian raskaalta, vaihda työpaikkaa tai alaa, ei kai tuohon voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen viihtynyt, mutta minä olenkin ollut siellä "vain" töissä. En suinkaan etsimässä ystäviä, en rupattelemassa ns. naistenjuttuja, vaan ihan asiallisia työjuttuja. En suinkaan tunkenut mukaan miesten keskusteluihin, mutta kyllä miehet ovat puhelleet minun kanssani perheestään, lapsista, matkoistaan ym. sellaisesta.
Omasta asenteesta se on kiinni, miten eri työpaikoissa pärjää. Tunnen useammankin naisen, joka on aikanaan vaihtanut pois hoitoalalta siksi, että ei kestänyt sitä ... niin, miten sen naisvaltaisen alan juorukulttuurin määrittelisi.
Olen miesvaltaisella tyopaikalla ja naisia on kaksi. Yleensa puhutaan lounaalla ihan yleisista asioista, uutisista, toista, hauskoista sattumuksista, jne. Tama toinen nainen taas haluaa puhua just niista meikeista, lapsista ja varmaan kuukautisistaankin, mene ja tieda, ei niita juttuja jaksa kukaan kuunnella varttia kauempaa. Pahinta on, etta han kuvittelee sukupuolen olevan meita kahta niin vahvasti yhdistava tekija, etta han tulee selittamaan noita asioitaan aina minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihtyisin paremmin kuin akkalaumassa. Vinkki: tee työsi ja etsi sosiaalinen elämäsi ihan muualta.
Ei mun miesvaltaisen työpaikkani miehet puhu vain autoista, tekniikasta ja peleistä vaan ihan normaaleista asioista. Jos mua ei joku yksittäinen lätkäkeskustelu kiinnosta niin eipä kiinnostanut jokaikinen keskustelunaihe aikaisemmassa naisvaltaisessakaan työpaikassa.
Miesvaltaisen työpaikan huonoin puoli on minusta seksuaalinen häirintä (ei mitään ns. vakavaa, mutta silti ärsyttävää), paras taas palkka (saan tietääkseni ihan yhtä hyvää palkkaa kuin mieskollegatkin, eli parempaa kuin samasta työstä naisvaltaisessa firmassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas en viihtyisi missään kanalaumassa. Miehet ovat paljon parempia työkavereita kuin naiset. Rento meininki ja huumoria riittää joka päivä. Eli mä ainakin tykkään työskennellä miesvaltaisella työpaikalla.
No, oon kyllä töissä miesvaltaisella alalla, mutta naisten määrä lisääntyy jatkuvasti. Meillä onneksi riittää ihan työn puitteissa tulleissa sattumuksissa juttua. Tosin aika usein, jos jää kahden jonkun kanssa tauolle, juttu kääntyy "syvällisempiin" aiheisiin. Tosin oon huomannu, että ihmiset puhuu muutoinkin mulle aika henkilökohtaisia asioita. Toisaalta mä oon aina tykänny kuunnella ihmisiä.
Joku aika sitten eräs työkaveri kertoi mulle tauolla törmänneensä elämänsä rakkauteen.. joka oli siis kuitenkin ilmeisesti toivotonta versioita. Mutta monenlaista tarinaa oon kuullu ja siis paljon muuhunkin kuin työhön liittyvää. Mutta toisaalta työyhteisö on iso ja erilaisia elämäntilanteita eläviä on paljon, joten jutun aiheitakin on paljon.
Eilen kuuntelin sujuvasti, kun venäläiskollegat jutteli Ukrainan tilanteesta Venäjäksi, tajusin siis sen verran, että tiesin, mistä puhuvat, mutta en kyllä sen syvemmin päässy sisältöön kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samassa tilanteessa, aiemmin naisvaltaisella alalla. Olen sitä mieltä että koska naiset ovat paljon itsekriittisempiä kuin miehet, he ovat myös ankarampia omaa sukupuoltaan kohtaan. Pahinta on se että nainen kirjoittaa itse toisista naisista "kanalaumana", käsittämätöntä solvata sukupuolta jota itse edustaa. Ei ihme että naisvaltaisten alojen arvostus ei lisäänny, kun naiset itse haukkuvat itseään.
Naisvaltaisella alalla kahvipöytäkeskustelut olivat paljon monipuolisempia ja omalla työpaikallani oli todella hyvä yhteishenki. Kahvipöytäkeskustelut ovat aika samanlaisia täälläkin, myös miehet ruotivat ihmissuhteisiin liittyviä asioita ja puhuvat työkavereista selän takana, yksi aika vakava työpaikkakiusaamistapauskin on selvitetty parin viime vuoden aikana. Olen päässyt toteamaan että aika moni miesvaltaisiin aloihin liittyvä kuvitelma ei pidäkään paikkaansa, miehet ei suinkaan keskustele kaikesta suoraan ja reilusti. Pari mieskollegaa on pitänyt toisilleen mykkäkoulua koko sen viiden vuoden ajan kun olen ollut nykyisellä työpaikallani, se kiristää välillä tunnelmaa koko työyhteisössä.
Työpäivät venyvät, koska tehokasta työaikaa ei hyödynnetä silloin kun se pitäisi hyödyntää.
Lounastunnit kestävät tosiaan kokonaisen tunnin, se on uskomatonta! Samoin juoruaminen on aivan toisissa ulottuvuuksissa kuin naisvaltaisella alalla työskennellessä, miehet lätisevät keskenään käytävillä jopa puoli tuntia kerrallaan, kesken työajan.
Kahvitauot venyvät ja venyvät ja tupakalla käydään yhteisestä sopimuksesta siitä huolimatta että se ei ole enää laillista meidän työpaikalla. Jos lounaalla nautitaan oluet niin siitäkään ei puhuta ulkopuolelle, välillä työnteosta ei ole tullut lounaan jälkeen enää mitään.
Olen silti tyytyväinen siihen että vaihdoin koulutusta sairaanhoitajasta insinööriksi, koska palkka nousi, työmäärä väheni yli puolella ja monessa asiassa pääsee aiempaa helpommalla!
Olen työpaikan ainoa nainen. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat hekin 90% miehiä. Mielestäni meillä on asiallinen työilmapiiri. Paljon miehet puhuvat työkaluista ja autoista, jotka eivät minua kiinnosta, mutta eivät kiinnostaisi kaikki tyypilliset naistenkaan jutut. Ja olen löytänyt myös läheisen ystävän työkuvioiden kautta.
Asiakkailta tuleva tytöttely ärsyttää, samoin se, että ei tajuta, että en ole kahviautomaatti tai toimistoapulainen. Työkaverini ovat kyllä ymmärtäneet, etten ole, mutta ulkopuolisille asia ei ole edelleenkään selvä.
Toinen juttu, mikä minua ärsyttää on, että ne harvat naiset, jotka työn kautta tapaan ovat muille naisille susia. Eli halutaan olla se työpaikan prinsessa ja ainoa nainen, eikä auteta ja tueta toisia oman sukupuolen edustajia. Vaan ollaan niin hyvää jätkää, mutta vain miehiä kohtaan ja palkataan alaisiksi vain miehiä.
Meillä 10-hengen työporukassa mä olen ainoa ja nainen ja kaikenlisäksi vielä nuorin työntekijä (35v.), kun kaikki työpaikan miehet on ikähaarukassa 40 - 64v ja vieläpä siten, että 6 heistä on yli viisikymppisiä. Siitä huolimatta meillä jutunaiheita löytyy paljonkin, sillä nuo vanhemmat työkaverit, etenkin he, ketkä on tuossa 60-kympin kahtapuolta juttelevat mun kanssani mieluusti omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan, sekä heidän perheistään. Johtuu kait siitä, olen suunilleen samaa ikäluokkaa heidän lastensa kanssa. Nuorempien miesten kanssa taas usein väännetään juttua politiikasta ja muista ajankohtaisista uutisaiheista, sekä tietenkin television tarjonnasta, musiikista ja elokuvista. Mieheni on jopa joskus kateellisen oloinen mulle siitä, että meillä on niin hyvin yhteen hitsaantunuttta sakkia työpaikalla.