Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko poikaystävän suvun juhliin pakko osallistua?
06.03.2014 |
Elikäs tilanne on seuraava: Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet viisi vuotta, ja meillä olisi nyt keväällä tiedossa anopin syntymäpäiväjuhlat kylpylässä, jossa viettäisimme isolla porukalla viikonlopun. Ajatuksena kylpyläreissu tietysti kuulostaa kivalta, mutta todellisuudessa minua vain ahdistaa koko juttu jo valmiiksi. Emme ole hänen perheensä kanssa kovin läheisiä, nään hänen sisaruksiaan (sisarukset ovat keskenään todella läheisiä) ehkä pari kertaa vuodessa. Kaikki ovat todella mukavia, mutta jotenkin minulla on hyvin ulkopuolinen olo aina heidän kanssaan. Tuntuu että kuljen vain mukana ja seuraan keskusteluja mutta en osallistu niihin millään tavalla. Olen muutenkin melko apaattinen ameeba isoissa ryhmissä. Kysymys kuuluukin onko juhliin osallistuttava jos tiedän ettei osallistumisestani varsinaisesti ole mitään hyötyä kenellekkään?
Kommentit (42)
Kyllä sun pitää osalllistua, ellei sulla ole todella HYVÄÄ syytä olla pois. Tyyliin parhaan kaverin häät tai oman isoäidin 80-vuotispäivät tms.
Nuivan kuvan antaa ihmisestä, jos ei osallistu suhteen toisen osapuolen suvun kekkereihin. Ihan sama, vaikka olisit kuinka huono seuraihminen, sun on oltava paikalla. Sen rakkaasi vuoksi.
Meillä suvussa herättää pahaa veta, jos jonkun sukulaisen poika/tyttöystävä/mies/vaimo osoittaa, että seura ei kelpaa ja jää pois lähes kaikesta. Siitä todella tulee sellainen olo, että kys. henkilö pitää itseään niin paljon parempana, että seura ei vaan kelpaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22, Minun tehtäväni onkin että keksin lapsille tekemistä. Koko kymmenpäinen naperolauma on aina minun ja poikaystäväni kimpussa, mikä on tietysti ihan vain hauskaa =D. Mutta missä välissä tutustua niihin sisaruksiin, se onkin se ongelma.
Jos ei kiinnosta lähteä, niin tarviiko sinne mennä sitten sen takia, ettei nyt se ja se sukulainen suutu tai ajattele pahaa? Eikö ole parasta, että kenties tulevan miehesi suku hyväksyy sinut sellaisena kuin olet? Kenties itselläni tällainen kanta, koska en pakota miestä osallistumaan mihinkään juhliin, jos ei ole kiinnostunut. Nyt varmaan koko sukuni tietää, ettei miestäni pahemmin näy sukujuhlissa (joita ei kyllä paljoa ole) ja ettei hän niistä välitä (kun ei häntä saa niihin oman suvun puoleisiinkaan juhliin). Kaikki ovat ottaneet asian enemmän kuin hyvin ja monet todenneet, että parempi että mies osallistuu sitten juhliin omasta halusta. Sehän vasta luokin sitä kivaa ilmapiiriä, jos joku istuu vastentahtoisesti "pakotettuna" esittämään että vitsi kun on kivaa, ku mielummin olisi jossain muualla.
Sano, että on menkat. Ei kaikki voi tamponia käyttää tai siirtää lääkkeillä vuotopäiviä.
Sinuna kuitenkin lähtisin. Ymmärrän tuon sosiaalisen jännityksen, mutta kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä jos olet vakavissasi poikaystäväsi suhteen. Mahdollisesti tuo anoppi(kokelas?) on tulevaisuudessa muksunne isoäiti. Etenkin jos kaikki ovat mukavia, ei kannata itse olla se, joka omalla käytöksellään aiheuttaa mahdollista riitaa/juopaa ihmisten välille. Osallistumattajättäminen ilman pätevää syytä (vaikka sinääsä sallittua, eihän osallistumaan pakottaa voi) on kuitenkin viestinä vähän "sinä, poikaystäväni äiti, et kiinnosta minua sen vertaa, että jaksaisin synttäreillesi tulla".
Eihän siihen uuteen sukuun kovin nopeasti ui joukkoon, etenkin jos harvoin tapaa. En minäkään juuri mitään puhele jos koolla on enemmän avomiehen sukua. Mutta mitäpä sillä väliä, ei kaikkien tarvitse olla aina suuna päänä. Tietysti normaali kohteliaisuus, vastataan jos kysytään eikä murahdella.
Se, mitä voisit tehdä on kuitenkin se, että puhuisit poikaystävällesi siitä, ettei hän hylkää sinua yksin omien sukulaistensa keskelle. Se ei ole kovin kohteliasta käytöstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI TODELLAKAAN OLE PAKKO!! Jos ei olla tekemisissä muutenkaan. Pistä nimi korttiin ja pierase perään.
Minun ei ole omassa parisuhteessani pakko tehdä mitään, mikä saa oloni epämukavaksi. Minua ei painosteta osallistumaan sukujuhliin, joita inhoan, enkä painosta miestänikään. Saamme olla sellaisia kuin olemme. Kumpikaan ei anna paljon arvoa sille, mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ei ole omassa parisuhteessani pakko tehdä mitään, mikä saa oloni epämukavaksi. Minua ei painosteta osallistumaan sukujuhliin, joita inhoan, enkä painosta miestänikään. Saamme olla sellaisia kuin olemme. Kumpikaan ei anna paljon arvoa sille, mitä muut ajattelevat.
Tarviiko pikkujutuista tehdä noin iso ongelma?
Terveisin miniä vuosikymmenten takaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 00:09"]
Minun ei ole omassa parisuhteessani pakko tehdä mitään, mikä saa oloni epämukavaksi. Minua ei painosteta osallistumaan sukujuhliin, joita inhoan, enkä painosta miestänikään. Saamme olla sellaisia kuin olemme. Kumpikaan ei anna paljon arvoa sille, mitä muut ajattelevat.
[/quote]
Kannattaa aina ajatella, että sitten kun itse joskus järjestäöä juhlat, kuinka kivaa on, jos juuri kukaan ei tule paikalle. Jos sinä olet liian hieno ja tärkeä ihminen menemään muiden juhliin, miksi he tulisivat sinun juhliisi?
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 00:09"]
Minun ei ole omassa parisuhteessani pakko tehdä mitään, mikä saa oloni epämukavaksi. Minua ei painosteta osallistumaan sukujuhliin, joita inhoan, enkä painosta miestänikään. Saamme olla sellaisia kuin olemme. Kumpikaan ei anna paljon arvoa sille, mitä muut ajattelevat.
[/quote]
siinäpä olette toisenne löytäneet, kaksi herttaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mitä selittelyä nämä vastaukset. Sano ettei kiinnosta niin olet kypsä ja teet mitä sinua huvittaa. No paskat.
Kypsää on ajatella vähän pidemmälle ja todeta että aikuisena on muuta kuin siellä hiekkalaatikossa ryömimistä - joskus tekee asioita siksi että on kivaa ja joskus siksi että pitää. Anna itsestäsi hyvä kuva ja mene paikalle. Mene sinne puolisosi vuoksi - hän siellä selittää miksi nainen on niin paljon parempi kuin meidän suku ettei vaivaudu paikalle. Ei se ole hauskanpitoa, se on nyt velvollisuus jonka suoritat. Elät 25000 päivää ja käytät päivän tuohon, ei ole paha. Eikä sitten sinne mököttämään ja osoittamaan mieltä, se on taas paluuta sinne hiekkalaatikolle, vaan reippaasti olemaan oma itsesi, puret sitten hammasta jos on jotain. Se on se päivä ja sitten sillä selvä.
Rohkeutta ja reippautta nyt kehiin, haasta itsesti oman mukavuusalueesi ulkopuolelle! Se on se hyöty sinulle itsellesi tuossa tilanteessa jos ei mitään muuta.
Jos et tunne ollenkaan sen suvun ihmisiä niin äkkiäkös sinä jonkun tekosyyn keksit olla menemättä. Jos hekään eivät tunne sinua niin mistäs he tietävät että kyseessä on tekosyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tee niinkuin poikaystavasi, ole koneella jos sinne aiotte menna. Turha sita on yrittaa vakipakolla tutustua ihmisiin kun taitavat itsekin olla varsin epasosiaalista porukkaa. Tenttilukemisista saa hyvan tekosyyn olla menematta kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 00:09"]
Minun ei ole omassa parisuhteessani pakko tehdä mitään, mikä saa oloni epämukavaksi. Minua ei painosteta osallistumaan sukujuhliin, joita inhoan, enkä painosta miestänikään. Saamme olla sellaisia kuin olemme. Kumpikaan ei anna paljon arvoa sille, mitä muut ajattelevat.
[/quote]
Kannattaa aina ajatella, että sitten kun itse joskus järjestäöä juhlat, kuinka kivaa on, jos juuri kukaan ei tule paikalle. Jos sinä olet liian hieno ja tärkeä ihminen menemään muiden juhliin, miksi he tulisivat sinun juhliisi?
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta en näe mitään syytä, miksi järjestäisin juhlia. Vihaan juhlia, yhtälailla emännän kuin vieraankin roolissa. Mielummin tapaan sukulaisia vaikka mökkitalkoiden merkeissä.
Viikonloppu jossain noin isolla porukalla puolituntemattomia, joiden seurassa on pakko jaksaa olla, olisi mulle ihan helvettiä. Luojan kiitos mulla ei poikaystävää, jos siinä täytyy väkisin pakottaa itsensä tuollaiseen. enkä pidä itseäni mitenkään muita hienompaa ihmisenä tai ole mikään tärkeilijä. Olen tähän asti vaan kuvitellut, että juhlien tarkoitus on viihtyminen ja hauskanpito, ei velvollisuudesta paikalle raahautuminen. Jos itse järjestäisin tuollaisen viikonlopun, en missään tapauksessa haluaisi että kukaan joutuu ahdistumaan sen takia, mielummin näkisin tätä ihmistä sitten jossain muissa merkeiss.
30, Suurimmalla osalla on jokun pulma omassa elämässään, ja minulla se isoin mörkö on itsetunto ja sosiaaliset tilanteet. Ihmisen jolla ei ole minkäänlaista kokemusta ujoudesta, on varmasti vaikea ajatella miksi jokin näin pieni asia voi olla mainitsemisen arvoinen. Minusta oli ainakin mielenkiintoista tietää mitä juhlista jättäytyjistä ajatellaan, koska itse ajattelen sen omalta kohdaltani vain sosiaalisten tilanteiden vaikeutena enkä todellakaan ylpeytenä tai "ei kiinnosta"- ilmiönä.
Eihän kätellessä voi sanoa että "jos minä nyt alan änkyttämään, jäädyn tai puhun puuta heinää niin se johtuu siitä että olen ujo enkä osaa lukea sosiaalista koodia, en halua olla epäkohtelias". Tämä on se syy miksi on helpompi jättäytyä pois jännityksen laukaisevista tilanteista kuin että saisi nössön tuppisuun leiman otsaansa yksipuolisesti ajattelevilta ihmisiltä.
Näiden viestien ja oman pohdinnan tuloksena olen päätynyt siihen että voin huojentuneempana mennä syntymäpäiville, ja että ihmiset hyväksyvät sosiaalisen kökköyden, mutta pois jättäytyminen sen perusteella on .oikeasti töykeätä. Kiitoksia vastanneille =).
Ap
Niin ja vielä se, että idea ei ollutkaan se ettenkö haluaisi tutustua näihin sukulaisiin vaan se että en ole vielä viiden vuoden aikana heihin tutustunut, ja koska olen ujo ja lisäksi muutenkin sosiaalisesti kökkö nuori nainen niin pohdin onko järkevämpää jättäytyä pois, jottei muille tule vaivaantunut olo minun hiljaisesta haahuilusta porukassa. Tämä yhteenveto siksi, että monet eivät näyttäneet ymmärtävän ettei kyseessä ole mikään "mutku en haluu" - postaus
Ap
27. jatkaa.
Ihmiset ymmärtää sosiaalisen kökköyden loppupeleissä (oman kokemukseni perusteella) yllättävän hyvin, harva on itsekään mikään sosiaalisten taitojen virtaviivainen saukko. Sinäänsä jos haluaa, ei mikään estä jossain välissä sanomasta (ei nyt ehkä kätellessä mutta muussa sopivassa tilanteessa), että vähän jännittää sosiaalisia tilanteita. Monikaan vaan ei itsestään halua tunnustaa näitä "heikkouksia" julkisesti. (Terveisin: iminen, joka etenkin nuorempana kävi paljon vessassa hyperventiloimassa kun joutui vieraampaan ihmisporukkaan.)
Mutta tämäkin on asia, jossa auttaa se, että rohkaisee itseään niihin tilanteisiin. Etenkin sellaisessa seurassa, joka on pääosin mukavaa eikä tuomitsevia mul***ja. Vaikka ujous ei sinäänäs ole vika, kyllähän se helposti tekee omasta elämästä hankalampaa.
Sosiaalista koodia voi myös opetella. Olen usein miettinyt, että nykyinen vapaamielinen seurustelukulttuuri (ei siis parisuhdeseurustelu vaan sosiaalinen seurustelu) voi olla ujolle huomattavasti hankalampaa kuin aikaisempi etikettisäännöillä tiukemmin kontrolloitu tapa. Etikettisääntöjen perusajatus kuitenkin on ollut se, että sosiaalisessa tilanteessa kukaan ei joudu ikävään tilanteeseen kun kaikki _tietävät_ mistä voi puhua, miten tulee käyttäytyä yms. Nykyään pitäisi yrittää tulkata toisten "fiiliksiä" ja ties mitä. Voisin siis jopa suositella jotain käytöskirjoja tai etikettioppaita, vaikka niitä tosi vanhojakin lukemiseksi. Ei sen takia, että tietäisti kenelle kuuluu ensimmäisenä niiata, mutta saisit valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita ja jo etukäteen ideoita siitä, miten niissä voit käyttäytyä. (Lisäksi ne on välillä ihan hulvattoman hauskaa luettavaa, osa ohjeistahan on kyllä todella vanhentuneita :)
Alue: Aihe vapaa
Jos vanhemmilla sisaruksilla on lapsia, niin tarjoudu sinä viettämään aikaa lasten kanssa -saat taatusti hyvän maineen suvun piirissä.
Ja jos poikaystäväsikin käyttäytyy perheensä läsnä ollessa noin kun kuvasit, niin ei kukaan sinultakaan sen enempää odota. Voitta rauhassa viettää valtaosan viikonlopusta kahden kesken.
Mutta kokonaan pois et voi mielestäni jäädä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 22:21"]
18, Koska hän on itsekin hieman uuvelo sosiaalisissa tilanteissa (istunut lähes koko tähänastisen nuoruutensa tietokoneella pelejä pelaten), lisäksi kaikki hänen muut sisaruksensa ovat yli kymmenen vuotta vanhempia, osa jopa nelikymppisiä. Ikäerosta johtuen hän ei ole itsekään kovin läheinen heidän kanssaan koska muut ovat jo muuttaneet pois kotoa kun hän on vasta mennyt kouluun. Aina kun olemme hänen perheensä porukalla anoppilassa, kihlattuni vilahtaa melko nopeasti koneelleen koodaamaan tms. Tämän vuoksi minusta tuntuu että on ollut todella vaikea luoda suhdetta hänen sisaruksiinsa koska tuntuu ettei hänellä itselläänkään ole mitään suhdetta heihin. Hän on vain se perheen itatähti ja koneella istuva pikkuveli.
Oli todella noloa esimerkiksi kun olimme vahtimassa hänen sisarensa lapsia ja emme olleet tienneet että hänen siskonsa oli 8kk raskaana, niin minä olin ihan pöllähtänyt kun näin hänen mahansa.
[/quote]