Kauhea erobuumi tutuillani.... ja kaikilla pieniä lapsia.
Kai sitten tässä reilun kolmenkympin iässä tehdään se uusintakierros. Viikottain kuulee uusista eroajista ja olen aivan ihmeissäni ollut. Ymmärrän kyllä ettei kenenkään tarvitse sietää huonoa liittoa, mutta uskottomuutta ja haluttomuutta perhe-elämään (joka huomataan vasta lapsien synnyttyä) on nykyisin todella paljon liikkeellä. Miksi itsekkyys ajaa perheen ja lapsien edelle?
Kommentit (19)
eikä meidänikäiset ole vielä ehtineet eroilemaan tuttavapiirissä. N. 8 vuotta vanhemmat tuttavaparit eroilevatkin sitten oikein urakoiden! Karmeaa. Ja näillä samanikäisiä pieniä lapsia kuin meillä.
just siinä vähän alle ja päälle 40-kymppisenä. Monet niistä sellaisia, jotka on nuorena menneet naimisiin ja lapset on jo vähän isompia.
Kaveripiirissä pari avioliittoa natisee liitoksissaan ja miehen työpaikalla
on kanssa joku buumi menossa. Heillä on siellä iso kuomullinen peräkärry
työntekijöiden käytettävänä, ja tässä keväällä se oli harva se viikonloppu
varattuna, kun nämä eroajat kuljetti tavaroitaan paikasta toiseen
Ei pää kestäkään uutta tilannetta ja vastuuta.
Mieluummin olen eron kannalla, jos ongelmat ovat niin suuria, että niiden yli ei päästä.
ei se niin yksiselitteistä ole, että olisi aina parempi pysyä yhdessä.
Kannattaisi sinnitellä ja katsoa, muuttuuko tilanne pienimmän kasvamisen myötä. Pikkulapsiaikana ei kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Ja tarkennuksena, ettei olla uskonnollisia (eikä kaverit/sukulaisetkaan) ja asutaan suuressa kaupungissa.
Itse asiassa ei tule mieleen kuin keski-ikäisiä tuttuja, jotka ovat eronneet. Ja näillä pareilla on siis lapsetkin lähteneet jo kotoa. On jäänyt vähän sellainen fiilis, että lasten takia on kitkuteltu vuosikaudet ja sitten uskallettu vasta elää sellaista elämää kuin on halunnut.
Älytöntä mielestäni tuhlata vuosia toimimattomaan liittoon, kun voisi saada niin paljon enemmän elämältään.
TAAS mieheni kertoi yhden tuttavaperheen päättäneen erostaan. Ja jälleen miehen aloitteesta. Voihan vinetto!!!! Lapsia kaksi, 2 ja 4 vuotiaat....
Moneskohan pari tää nyt kesän aikana on....
t. AP
Ja se, ettei niitä vastamäkiä oikeasti tahdotakaan kestää. Eli miehillä/naisilla ei ole henkistä selkärankaa eikä vaikeuksien tai pettymysten sietokykyä.
Omassa tuttavapiirissä ei eroja, lähes kaikki yksilapsisia. Johtuisiko juuri siitä vai onko sattumaa.
Meidän tuttavapiirissä vaan on olleet naiset niitä, jotka lähtee.
Vanha ei enää jaksa kiinnostaa ja jokaisella on tämä " on vain yksi elämä" -mentaliteetti.
Oma napa paras napa, lapsista viis.
Ja jokaisellahan meillä tulee niitä " mieheenkyllästymiskausia" , mutta eiköhän ne aika usein mene ohi, kun jaksaa niitä hetken sietää.
Säälittää vaan erolapset, vaikea tilanne pienelle ymmärtää!
Itse olen sitä mieltä että itsekkäitä ovat nämä äidit. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Myös meillä tuttavapiirissä (reilu 30-v. ikäisiä) on jo useampi avioero, osalla pieniä lapsia.
Silti itse " onnettomasta perheestä" lähtöisin olevana vieläkin toivon, että äitini olisi aikoinaan älynnyt erota isästäni. Valitettavasti joskus se ero on parempi ratkaisu, lapsillekin :-(
huonossa liitossa...toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna mun vanhemmilta ei ois vaadittu kuin aika paljon enemmän tahtoa, niin liitto olisi voinut olla toimiva. Sitä tahtoa vaan ei löytynyt itsepäisyyttä ja itsekkyyttä sitäkin enemmän.
Ihmiset voisivat yrittää selvittää asioitaan ja tehdä töitä parisuhteen ja liiton korjaamisen eteen. Surullista, että avioeroja on niin paljon. Se ei ole lasten etu, eikä usein aikuistenkaan. Jos olisikin aina syynä alkoholi tai väkivalta, ymmärtäisin erot paremmin, mutta kun ei läheskään aina ole...
Kun ollaan oltu yhdessä vuosia ja huomataan että ikää kertyy, painoakin ehkä, aletaan pelkäämään ettei kelvata enää kellekään kun SEKSIkulttuuri sanoo että koko ajan on oltava haluttava, hyvännäköinen JA halukas! Sitähän se arkielämä ei koko ajan voi mitenkään olla mutta kun kaikki pitää olla sitä extremeä.
Kannattaisi muistaa ettei kenenkään suhde ole täydellinen, mutta ellei jotain todellista ongelmaa (alkoholismi, väkivalta) ole, niin jaksettais yrittää!
MINÄ en jaksa enää miestäni, MINÄ olen kyllästynyt, MINÄ ansaitsen parempaa. Enkä todellakaan tee kompromisseja ja yritä setviä asioita!
Kuinkahan moni yrittää tosissaan selvittää ongelmat esimerkiksi ammattiauttajan avulla? Kuinka suurella osalla eron syy on kyllästyminen ja se, että ei kommunikoida?
ne ns. treffeillä käynnit ihan kahdestaan kun lapset on pieniäkin, ovat niin tarkeitä. Sitten ärsyyntymiset kohdistetaan toiseen puolisoon ja kiinnostus toiseen loppuu. Pienet lapset vaativat paljon ja vanhempien voimavarat ovat välillä tiukilla. Mutta mutta, onko arki todella niin tiukkaa loppujen lopuksi jos siihen pieniäkin muutoksia saisi aikaan ja parisuhde rullais ja synkkäis. Minun mielestä vanhempien parisuhde unohdetaan ja annetaan vaan aika lapsille. Varsinkin me äidit syyllistytään tähän tiedostamattoman usein. Annamme kaikkemme lapsille, mutta unohdetaan se mies ja sille vaan naputetaan. Mitäs jos se naputtamisen jättäiskin ja antais enemmän anteeksi. Ainakin itselläni tämä on toiminut. Sitten olen saanut itsekin enemmän mieheltä huomiota ja apua.
Kokemuksesta ja siskojeni kokemuksesta vaan sanon, että ei se ruoho yleensä kuitenkaan olekaan vihreämpää. Samat ongelmat kumma kyllä näyttää olevan uudessakin suhteessa erojen jälkeen ja sitten tullaan katuma päälle ja kaivataan sitä aikaisempaa puolisoa.
Omat ongelmat rehataan uuteen suhteeseen, eikä sekään, yllätys yllätys, toimi.
ja monesti pienin lapsi alle vuoden ikäinen.
surkeelta tuntuu.