Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen vankina suhteessa
Ap.
11.11.2020 |
Heippa! En ole ikinä kirjoittanut tästä minnekkään, toivon kovasti että joku lukisi tämän ja kertoisi ajatuksiaan. Koitan tiivistää kaiken.
Olen 24 vuotias, kasvoin lapsuuden turvattomassa kodissa, isäni oli alkoholisti ja keksi kaiken laisia tempauksia joista en viitsi edes kirjoittaa. Pitää vieläkin äitiäni otteessaan.
Kun täytin 18, muutin pois ja tapasin lapseni isän. Olimme yhdessä 2 vuotta ja ehdimme saada lapsen. Kuitenkin kun lapseni oli vauva, hän alkoi käyttää huumeita ja pahoinpiteli minua jatkuvasti, kunnes melkein tappoi. Lähdin vauvan kanssa äidilleni asumaan.
Vuoden päästä tästä olin vuokrannut asunnon ja asuin tässä lapseni kanssa. Opiskelin. Tapasin itseäni muutamaa vuotta vanhemman miehen. En ole koskaan tavannut yhtä kilttiä rauhallista ja vastuullista miestä. Oli lapselleni kuin isä. Olin onneni kukkuloilla, että vihdoin mun elämä joka on ollut pelkää surkeutta, alkaa näyttämään valoisalta.
No, nyt olemme olleet yhdessä reilu 4 vuotta. Alkuvuodesta paljastui että miehellä suuret ulosottovelat ja tämän jälkeen on alkanut käyttäytymään ikävästi mua kohtaan. Kehuu itseään ja lyttää mua. Tuntee jotenkin alemmuutta kun on varaton ja kateellinen ehkä mulle kun tienaan ihan ok.
Nyt sitten hän on saanut pariin kertaan aivan käsittämättömän sekokohtauksen on juonut (lapsi ollut silloin äidilläni). Seonnut tyhjästä, haukkunut mua s@@tanan huoraksi ja aivan silmitöntä haukkumista, että olen itse nisti kun olen seurustellut sellaisen kanssa, tätä puoli tuntia putkeen molemmilla kerroilla. Myös "soittanut" poliisit mulle vaikka olen ollut hiljaa ja itkenyt (teeskennellyt soittavansa), muuttanut äänensä täysin normaaliksi ja asialliseksi ja kertonut että muija sekoaa tulkaa hakemaan pois. Ja taas jatkunut silmitön haukkuminen ja huutaa että turha pilata hänen mainettaan itkemällä tästä muille,haluaa eron eikä suostu elämään seksittömässä suhteessa (ekan sekoamisen jälkeen mulla mennyt halut kokonaan)
Aina olen lähtenyt äidilleni aivan paniikissa. Seuraavana aamuna mies soittelee kymmeniä kertoja ja rukoilee anteeksiantoa eikä tajua mikä häneen on mennyt eikä todellakaan ajattele musta näin. Näiden sekoamisten jälkeen on lopettanut kaiken ikävän käytöksen ja nyt lupasi lopettaa alkoholin käytön (ei sitä käytäkään kuin parin kuukauden välein).
Mua kuitenkin ahdistaa koko ajan ja tuntuu että välitän ja vihaan miestä samaan aikaan :( Mun sykkeet on kokoajan taivaissa. Jos eroan, lapseni sydän särkyy, joudun viemään vuorohoitoon ja häntä melkein koskaan sitten näkisinkään. Mua ahdistaa myös yksinäisyys, mulla ei kavereita. Kaikki pitää miestä täydellisenä.. Tuntuu etten pärjää yksin. Mies kova korjaamaan kaikkea ja tässä mm tarvitsen hänen apuaan. Eilen hajosi pesukone ja mies korjasi. Myös autoni jatkuvasti rikki.
Noiden riitojen jälkeen mulle tulee aina olo että miten tapan itseni, menen aivan paniikkiin ja tuntuu etten enää palaudu noista.
Mitä teen? Jotenkin elämä potkinut niin pahasti että olen vaan lamautunut, olen syönyt masennuslääkkeitä vuoden alusta miehen ensimmäisen sekoamisen jälkeen en tiedä miksi kaikki vihaavat minua ja haluavat vaan pahaa. 😭
Kommentit (31)
Minäkin sanon, että lähde suhteesta ja äkkiä. Vaikka pelottaa ja hirvittää ja itkettää ja mitä ikinä, se on silti sinulle ja lapsellesi parempi kuin olla tuollaisessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä aina ihmetyttää että se "rakkaus" siihen mieheen on suurempaa kuin omaan lapseen.
Päin vastoin, lapsen takia suhteessa olen. Mies on lapselle mitä tärkein.
Surullista, miten pitkälle alkoholisten lapset joustaa ja peittää omat tunteensa. Sitten turuttaa tunteensa alkoholilla ja laittaa omat lapset samaan saatanan kiertokulkuun.
Hei!
Olet vielä nuori, sinulla ja lapsellasi on hyvä elämä edessäsi. Luultavasti ainoa ratkaisu on ero. Yksikään terve ihminen ei käytä moisia haukkumasanoja - edes humalassa.
Vuoropäiväkoti on hyvä ratkaisu, henkisesti ahdistava suhde ei.
1. Hanki itsellesi ja lapsellesi asunto
2. Pyydä neuvolasta apua itsellesi tai ensi- ja turvakotien palveluista - tarvitset keskusteluapua ja luultavasti terapia ei olisi huono asia
Hienoa, että olet jaksanut opiskella ja rakentaa hyvää elämää lapsellesi. Voimia ja aurinkoa tuleviin päiviisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, humalassa ilkeä mies ei ole kiva mies jonka humala tekee ilkeäksi, vaan ilkeä mies. Alkoholi laskee estoja ja usein se todellinen luonne paljastuu juuri alkoholin vaikutuksen alaisena. Sanon ihan samaa kuin muutkin täällä, tuo tilanne ei tule tuosta paranemaan vaan pahenemaan ja jossain vaiheessa mukaan tulee fyysinen väkivalta. Ei ole niin, että kaikki väkivaltaiset miehet olisivat juuri eksäsi tyyppisiä. Monesta väkivaltaisesta miehestä on sanottu, että ei olisi hänestä uskonut.
Lähde, ota lapsesi ja lähde, hae kaikki mahdollinen apu jonka voit vain saada.
Tässä on tullut sulle useita hyviä tsemppiviestejä. Itse läksin kolmekymppisenä tyhjän päälle pienen lapsen kanssa. Sitä ennen olin ollut lähes 10 vuotta vähän samantyyppisessä suhteessa. Lapsi alkoi oireilla suhteen aikana, mutta hänestä tuli oikea päivänsäde, kun elämämme rauhoittui. Voi mikä ihana oma rauha, ei ketään enää haukkumassa! Yksinhuoltaja saa paljon apua kun vain osaa hakea ja niinpä mekin aloitimme elämämme kaksin pikkuhiljaa vähillä tavaroilla. Meillä ei ollut moneen vuoteen sänkyäkään, mutta hyvin nukutti lattialla patjoilla. Osamaksulla hankimme huonekalun kerrallaan. Olimme myös vailla tukiverkostoa, koska olimme muuttaneet muualta. Työkavereista tuli ensimmäiset ystäväni, tukeni ja turvani.
Ole sinäkin rohkea ja päätä, että ansaitset paremman elämän! Älä anna kenenkään, koskaan, pilata ainutkertaista elämääsi tai lapsesi elämää!
Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n track record miesten valinnassa antaa olettaa, että paras vaihtoehto olisi loppuelämän sinkkuus ja yksinhuoltajuus.
Jos rakastat lastasi, tiedät kyllä, että sinun on lähdettävä. Ei se ole helppoa, mutta se on nyt tehtävä.
Tulevaisuuden skenaario: jos sinulla on poika, hän kerää vuosia vihaa ja ongelma on valmis. Hänellekin kehittyy ei-toimiva perhemalli. Jos sinulla on tyttö: hän uskoo, että hänkään ei ole arvokas ja etsii p**kan miehen ja elää perhe-helvettiä.
Tätä kierrettä voi jatkaa yksi ihminen kerrallaan. Nyt sinä olet jatkamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lapsesi varmasti tulee ajan mittaan kärsimään, jos itsekin luisut alkoholistiksi ja jos joudut miehesi takia olemaan jatkuvasti varpaillasi henkisesti, että mitä se seuraavaksi sanoo kännissä...Vaikka kuinka lupaisi, ettei juo, niin et voi olla täysin varma siitä. Mitä jos seuraava miehen kilahtaminen tapahtuu kun lapsesi on paikalla näkemässä/kuulemassa? Olet luultavasti läheisriippuvainen ja valitettavasti sellainen ominaisuus vetää puoleensa miehiä, jotka loukkaavat henkisesti/fyysisesti. Saattaisit ehkä tarvita terapiaa rankan lapsuutesi takia? Ensi-ja turvakotiin soittamalla/ottamalla muuten yhteyttä voisit saada henkistä tukea suhteesta irrottautumiseen ja ihan käytännön apuakin. Olet arvokas ja samoin lapsesi, älä heitä teidän kummankaan elämää hukkaan <3
Jos vain pystyt, hakeudu muiden ihmisten pariin esimerkiksi harrastusten ja työn kautta. Lapsuudessa et ole kokenut oloasi turvalliseksi, johtuen perhetilanteesta. Olit jo silloin ns. henkisesti tuuliajolla. Ja nyt etsit vakautta ja turvaa parisuhteesta, ikään kuin hukkuva oljenkorresta.
Elämä on niin paljon enemmän kuin parisuhde, sen varaan ei kannata elämän kaikkia perustuksia rakentaa. Ymmärrän hyvin sen, miksi toimit niin kuin toimit, sillä olen itsekin käynyt samankaltaisen asian läpi omassa elämässä. Lapsuuteni koti oli myös turvaton, ja etsin aikuistuttua turvaa ja vakautta seurustelusuhteiden kautta. Ja pieleen meni. Elin vuosikausia huonossa parisuhteessa, eikä seuraavakaan sen parempi ollut. Elämänkokemusten myötä löysin itsestäni sen perusturvallisuuden ja vakaan tunteen, eikä sitä tarvinnut hakea enää muualta. Ja tämä muutos alkoi omien rajojen puolustamisesta.
Kertomasi perusteella nykyinen miehesi käyttää sinua kohtaan erittäin julmaa henkistä väkivaltaa. Tämä vahingoittaa lastasi enemmän tulevaisuudessa kuin se, että laittaisit rajat sille, kuinka sinua tulee kohdella. Siitäkin huolimatta vaikka lapsi ei ole ollut nyt tilanteita näkemässä. Mutta koska mies on jo sallinut itselleen noin mielipuolisen käytöksen sinua kohtaan, on ehkä mahdollista, että lapsesi saattaa joskus olla todistamassa asiaa.
Toivon sinulle voimia tilanteeseen sekä uskallusta puolustaa itseäsi ja omaa elämääsi, vaikka sitten äänestämällä omilla jaloillasi. Eli eroamalla. Vaikka kuinka tekisi kipeää ja sinua pelottaisi, niin seiso itsesi puolella. Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö, sillä ilman sinua, olisi tilalla vain pelkkää tyhjää ja elämätön elämä. Ja lapsesi on varmasti kaikkein onnellisin silloin, kun sinä olet onnellinen.