Lue keskustelun säännöt.
Voiko nämä olla Adhd:n tai Add:n oireita?
11.11.2020 |
Oman tokaluokkalaisen tytön käytös kotona mietityttää hetkittäin...
Lapsi oli vauvana herkästi ärtyvä, ja on hyvin temperamenttinen edelleen. Ei kuitenkaan aggressiivinen, väkivaltainen tms. On sosiaalinen, iloinen, ihana lapsi. Herkkä on.
Koulu sujuu hyvin. Oppi lukemaan ennen eskaria, kokeet sujuu eikä koulusta ainakaan kantaudu viestiä, että olisi keskittymisongelmaa, riehuisi tai häiritsisi muita. Kaveriasiat ok, tosin edelleen tuntuu että vähänkään isommassa porukassa lapsi jää herkemmin syrjään. Ei välttämättä niin, että jätetään, vaan että itse hakeutuu syrjään. Saattaa sitten kuitenkin sanoa ettei hänen kanssa oltu. Tätä ollut nykyään harvemmin, vuosi sitten enemmänkin.
Kotona tekee tehtävät... kunhan minä istun vieressä. Lapsi siis haluaisi, että istun joka kerta vieressä katsomassa ja jotenkin henkisesti tukemassa tehtävientekoa, vaikka siis osaa minun silmin hyvin itsekin.
Välillä tehtäviin orientoituminen kestää, ja saattaa tehtävien teon aikana keskittyä muihin, epäolennaisuuksiin, ja homma menee riehumiseksi, nauramiseksi ja pelleilyksi. Saan siis palautella takaisin asiaan. Kotona on pienempiä sisaruksia, joten varmaan heidän touhunsa myös vievät huomiota.
Isoissa porukoissa lapsi väsähtää, ja vetäytyy. Tuntuu siis kuormittuvan? On itse siis sanonut ettei oikein jaksa meteliä. Välillä ollaan tehty niin, että menee esimerkiksi 15 minuutiksi omaan huoneeseen levähtämään koulupäivän jälkeen. Tästä on tuntunut olevan hyötyä.
Lapsi harrastaa lukemista (lukee pitkiäkin kirjoja), balettia, ulkoilee ja touhuaa kavereiden kanssa. Ruutuaikaa korkeintaan tunti päivässä.
Välillä tuntuu, että ohjeet unohtuu matkalle. Esimerkiksi sanon lapselle, että hae tavara x yläkerrasta. Lapsi käy yläkerrassa ja tuo jonkun täysin eri tavaran tai palaa tyhjin käsin. Saattaa palata takaisinkin, ja kysyä, että mitä mun pitikään tuoda. En siis ole varma, kuunteleeko vain puolella korvalla (koska usein lapsi myös tekee pyydettävä asian) vai onko esimerkiksi väsynyt vai eikö pysty keskittymään.
Omista tavaroista huolehtii kiitettävästi, osaa katsoa kellosta aikaa ja ymmärtää sen kulun, kerkeää kouluun ajoissa ym. Pari vuotta sitten tuntui, että pukemiset ym kestää ja kestää ajaen minut hulluuden partaalle, mutta ei onneksi enää. Tarkka on siitä, miltä vaatteet tuntuu päällä. Joku yksittäinen sauma, joka ei edes hierrä ihoa, voi haitata niin että lapsi äkäilee.
Sekava viesti, mutta voisiko jonkun adhd tai add- lapsen vanhempi kertoa, kuulostaako nämä lainkaan tutuilta asioilta vai onko nyt vaan niin että lapsi on vain monin tavoin herkkä ja se näkyy monessa asiassa...?
Kommentit (5)
Mä olen aikuisena ADHD-diagnoosin saanut nainen, mutta tuo kuulostaa tosi tutulta. Kaikki ADHD:t eivät ole säheltäjiä, jotka ovat aina myöhässä joka paikasta, eivätkä pysty lukemaan mitään. Voin itsekin upota hyvään kirjaan tunneiksi enkä pääse siitä irti. Olen ihan sosiaalinen, mutta tarvitsen vastapainoksi tosi paljon omaa aikaa. Asioiden aloittaminen voi joskus kestää, mutta toisissa asioissa haluan aloittaa HETI tai mielellään jo eilen. ADHD:hen voi liittyä myös tunteiden hallinnan ongelmia. Mä olen esimerkiksi herkkä äänten suhteen ja jotkut viattomat äänet voi tehdä mut hulluksi. Uskoisin, että sama voi olla vaatteiden kanssakin.
Jos lähdet hakemaan apua tyttäresi mahdolliseen ADHD:hen, niin kannattaa varautua taisteluun. Tyttöjen ADHD:tä alidiagnosoidaan tosi paljon, koska se ei aina näy koheltamisena. Tyttöjenkin ADHD aiheuttaa ongelmia vanhempana, jos itsesäätelyssä on ongelmia, ja silloin niitä ongelmia voi olla vaikeampi korjata. Mullakin ne ongelmat alkoivat näkyä vasta lukiossa, jossa arvosanani putosivat tosi paljon.
Ja en siis sano, että tyttärelläsi välttämättä on ADHD, mutta kuvailemasi asiat kuulostavat tutuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et kai vaan kirjoittanut minun lapsestani?! Täällä asuu ihan samanlainen ekaluokkalainen. Tosin ainoa lapsi. Hänellä on pienestä saakka ollut erittäin rikas sisäinen maailma. Huikea mielikuvitus ja leikit ihan mahtavia. Taitava piirtäjä, miettii hyvin ”isojakin asioita” ja esittää vaikeita kysymyksiä. Ja tosiaan, hän on hyvin tarkka siitä miltä vaatteet tuntuu. Ei saa olla lappuja eikä saumoja, ja väsyneenä toleranssi on tosi pieni tai sitä ei ole. Ollut aiemmin tosi tarkka ruuista, nykyään on laajempi makumaailma. Läksyjen teossa kiemurtelee, kikattelee, ääntelee, kiukkuaa tai kaikkia näitä. Riippuen fiiliksestä. Hänen on vaikea jakaa parasta ystäväänsä, koska ”muut ei ymmärrä meidän leikkiä”. Olen itse päätynyt siihen, että tyttöseni on aistiyliherkkä, koska myös kovat äänet pelästyttävät helposti ja kädet menevät korville. Mutta tosiaan lapseni on tähtiin tuijottelija, joka näkee kauneutta ja ihmeellisiä asioita esim. luonnossa. Pilvet muodostavat lohikäärmeitä, muurahaisia pelastetaan ajotieltä ja sisiliskoille rakennetaan talvipesiä.
Kuulostaa kyllä aika tavalliselta lapselta. Jos osaa kellon, ei hukkaa tavaroitaan eikä myöhästele ja unohtele paljon, niin tuskin kärsii add:sta. Ajoittainen hajamielisyys on normaalia. Aistiyliherkkyydestä on kyse siinä, kun vaatteet häiritsevät. Toki sekin on nepsyominaisuus.
No ööh... Nuo nyt vaan ovat lapsesi persoonan piirteitä. Ei kaikkea tarvitse aina olla diagnosoimassa neurohäiriöiksi. Varsinkin kun ei koulussakaan olla huolissaan.
Aika tyypillisiä piirteitä aikuisillakin tuo isoissa porukoissa väsyminen ja hajamielisyys.
Täytyy heti nostella ettei jäisi muiden juttujen jalkoihin.