Miksi olette jättäneet opinnot kesken?

Pääsin viime vuonna sisään korkeakouluun alalle, jonka olen aina kokenut olevan se oma juttuni. Heti aloittamisen jälkeen lähipiirissäni tapahtui kuolema, tämä sotki täysin omat ajatukset ja vaikeutti asioita. Heti kun aloin pääsemään siitä yli, tuli tämä korona joka sekoitti pakkaa uudestaan.

Koko tuon ajan oli sellainen epämääräinen inhon tunne opintoja kohtaan, mutta ajattelin sen johtuvan puhtaasti siitä että omassa elämässä oli niin paljon käsiteltäviä asioita. Mutta... nyt kun alan päästä oikeasti kunnolla kiinni opintoihin, tuo inho vaan kasvaa ja kasvaa.

Olen keskustellut tuntemuksistani kavereiden ja koulun tarjoaman keskusteluavun kanssa, mutta saan vastaukseksi vain sitä samaa ympäripyöreää "ei opiskelu ole kenestäkään kivaa", "kyllä se siitä", "on kai nyt jollakin kurssilla sinua kiinnostavaa asiaa". Niin... mutta kun tuntuu että kaikki ympärillä olevat saavat siitä opiskelusta irti edes jotain mielihyvää. Oma intoni lopahtaa joka ikisen kurssin kohdalla heti alun jälkeen. Tekee mieli itkeä, kun ajattelen että tämä samaa roskaa pitäisi päntätä vielä muutama vuosi.