Mitä tehdä kun ei ole ketään kelle purkaaa sydäntä ja elämä tuntuu umpikujalta.

Kirjoita tänne!

Seurakunnan diakoni tai pappi, ei tarvitse puhua uskonasioista.

Mikä sinua ahdistaa?

No mulla ei ole vinkkejä antaa valitettavasti :S painin itse samojen ongelmien kanssa

Suosittelen lämpimästi terapiaa

Lisään, että nämä läheiset kyllä sanovat tukevansa ja auttavansa minua. Tämä auttaminen tarkoittaa heille sitä, että minun pitäisi olla samanlainen ja saman lailla ajatteleva kuin he. Tunnen vain entistä enemmän ahdistusta, sekä mitättömäksi ja kelpaamattomaksi itseni seurassaan.

t.ap

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:10"]

Suosittelen lämpimästi terapiaa

[/quote]

Terapiaan ei kai pääse noin vain, jos ei itse kykene maksamaan kuluja?

t.ap

Hei! Haet ensimmäiseksi apua masennukseesi, soitat heti huomenna ja varaat lääkäriin ajan. Lääkärissä VAADIT hoitoa, ja ihan oikeaa hoitoa, etkä vain pillerireseptiä.

Keskityt ensin masennukseen, joskus on niinkin, että masentuneet ihmiset ei näe ystäviä ympärillään, jos ymmärrät mitä tarkoitan?Jos kyse ei ole tästä, niin ilmoittaudu vaikka lasikorujen tekemis kurssille yms. Harrastus voisi tehdä mt-parantujalle hyvää ja siwltä voi löytää ystävän! Voimia ja jaksamista!

Olen myös pohtinut, olisiko fiksumpaa olla olematta lainkaan tekemisissä noiden ahdistusta aiheuttavien kanssa? Silloin olisin totaalisesti yksin eikä ketään, jonka kanssa puhua mitään. Toisaalta tunnen "minuuteni tyrmätyksi"(tiedän, kuulostaa hullulta) Mutta kumpi parempi?

t.ap

Sama tilanne täälläkin. En ole keksinyt tyydyttävää ratkaisua, enkä oikeastaan edes osaisi enää avautua muille kun olen tottunut pyörittelemään asioita oman pääni sisällä - ei hyvä ratkaisu tämäkään. Koitan silti ylläpitää positiivista ja toiveikasta mielialaa. Tiedän ainakin sen, että tiukankin paikan tullen selviän yksin takertumatta epätoivoisesti toisten apuun. Liian monesti kun on joutunut karvaasti pettymään... Paljon voimia ja iloista mieltä! :) koitetaan pärjätä vaikka läheisten tuella ja kannustuksella mieliala olisi varmasti korkeammalla.

Sama tilanne täälläkin. En ole keksinyt tyydyttävää ratkaisua, enkä oikeastaan edes osaisi enää avautua muille kun olen tottunut pyörittelemään asioita oman pääni sisällä - ei hyvä ratkaisu tämäkään. Koitan silti ylläpitää positiivista ja toiveikasta mielialaa. Tiedän ainakin sen, että tiukankin paikan tullen selviän yksin takertumatta epätoivoisesti toisten apuun. Liian monesti kun on joutunut karvaasti pettymään... Paljon voimia ja iloista mieltä! :) koitetaan pärjätä vaikka läheisten tuella ja kannustuksella mieliala olisi varmasti korkeammalla.

Psykologi tai pappi voisi auttaa. Itselleni sopi vastaavassa elämäntilanteessa pappi paremmin. Riippuu tietysti omasta uskonnollisesta vakaumuksestakin, mutta pappien kanssa voi keskustella, vaikkei olisikaan mikään tosiuskovainen. Psykologin juttusille pääsyä saattaa joutua odottamaan, jos ei ole varaa yksityiselle puolelle.

Juu, mene ihmeessä terveyskeskuksen lääkärille puhumaan masennuksestasi. Hän kyllä määrää sinut terapiaan ja silloin Se on sinulle ilmaista. Lääkärit suhtautuvat ihan vakavasti näihin masennusjuttuihin. Ystävät jotka eivät ole kokeneet samaa, eivät todellakaan ymmärrä sinua.

itse olin muutama vuosi sitten pahasti masentunut ja aikeissa päättää elämäni. Onneksi sain apua sieltä täältä. Yksi asia joka myös auttoi minua, oli ihan vain yksin ulkona kävely. Lähde liikkeelle ja päätä pitää itsestäsi huolta. Olet yhtä tärkeä ihminen kuin me kaikki muutkin. Valoisaa kevättä sinulle.

Onko sinulla toivoa tavata uusia ihmisiä? Millainen elämäntilanne sinulla on?

Mitä jos on alaikäinen ja asuu tukkukylässä joten ei voi puhua kenenkään kanssa. Maximissaan tyyliin opettajan kanssa jonka kanssa en haluisi puhua.

Hei soita vaikka mielenterveysseuran puhelimeen, saat hyviä neuvoja. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos on alaikäinen ja asuu tukkukylässä joten ei voi puhua kenenkään kanssa. Maximissaan tyyliin opettajan kanssa jonka kanssa en haluisi puhua.

Jos olet alaikäinen ja koulussa, sulla on olemassa oma koulupsykologi / opintopsykologi. Hänelle voit jutella luottamuksella. Tiedätkö kuinka voit saada häneen yhteyden?

En tiiä miten sais yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

En tiiä miten sais yhteyttä

Teidän koulun nettisivuila pitäis löytyä yhteystiedot. Eikö ole?

Ajattele tätä hetkeä. Myönnä tosiasiat. Ajattele, että sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet. Saat olla masentunut. Jos joku ei ymmärrä sinua, se on heidän vajavuutensa, ei sinun. Usein nämä ongelmat syntyvät, kun liian innokkaasti pyrimme niistä pois. Asioiden hyväksyminen auttaa..

Ap, varaa aika terveyskeskuslääkärille jo tänään. Häneltä pyydät lähetettä psykologiseen arvioon.

Jos julkiselle puolelle on liian pitkä jono, voisit yrittää yksityistä terapiaa. Se edellyttää, että sinulla on varaa maksaa kolme käyntiä yksityispuolella kolmen kuukauden aikana, jotta saat diagnoosin ja terapiasuosituksen, joilla voit hakea Kelan korvaamaan terapiaan. Kela maksaa osan kuluista, omavastuu on muutama kymppi. Onko se liikaa kukkarolle? Voisiko siihen saada harkinnanvaraista toimeentulotukea, tietääkö kukaan?

https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiaan-hakeutuminen-kayt…

http://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia-nain-haet

http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/hoitoon-hakeutuminen/

Mitä tulee omaisiisi, niin he todennäköisesti vähättelevät huoltasi ja ahdistustasi auttaakseen sinua! Joo, olen samaa mieltä siitä, että se ei toimi, mutta tarkoitus on hyvä - ihmiset ikäänkuin haluavat viestiä, että "älä ole huolissasi, sinulla ei ole mitään hätää", ja siksi he vähättelevät murheitasi.

Olen itse törmännyt samaan, kun lapsellani todettiin autismi. Sukulaiset selittivät minulle, että "ei sillä mitään ongelmia ole, ihan ok lapsi, kaikkea ne nykyään pyrkii luokittelemaan sairauksiksi..." Se ei yhtään helpottanut oloani, koska tiesin, että lapseni ei ole ns. normaali ja tarvitsee paljon tukea ja apua. Mutta tuo on sellaista "pahan pois selittämistä" ja silmien sulkemista ongelmilta, jota ihmiset helposti tekevät, kun pyrkivät suojelemaan itseään JA läheistään ikäviltä asioilta.

Siihen kannattaa vastata tiukasti: "Ymmärrän, että haluat lohduttaa ja sanoa, että minun on turha murehtia, mutta tuo puheesi loukkaa minua syvästi, koska tulkitsen sen pikemminkin niin, että mitätöit tunteitani. Kai ymmärrät, että vaikka sinusta sivullisena tuntuu, että murheeni ovat turhia, minulle ne eivät ole turhia, vaan hyvinkin kaventavat elämääni".

Masennus ja ahdistus eivät kysy sitä, onko ihmisellä objektiivisesti katsoen asiat hyvin. Rikkaat, kauniit ja menestyvätkin masentuvat!

Kannattaa ehdottomasti silti hakea myös ammattiapua, mutta samalla siis panna sukulaiset ruotuun, jotta he ymmärtäisivät EDES olla besserwisseroimatta sinulle. Varsinaista terapiaa ei kuitenkaan läheisiltä saa, se sinun pitää hakea ammatikseen terapoivilta.

Niin siis oletko ap täysi-ikäinen vai alaikäinen? Olisit voinut kertoa sen jo alussa, koska se vaikuttaa siihen, mistä haet apua.

Jos olet alaikäinen, oikea reitti on terveyskeskuksen omalääkäri_> antaa lähetteen nuorisospykiatriseen arvioon->sieltä saat myös terapiaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Koulupsykologille voit soittaa ajan vaikka jo tänään, puhelinnumero löytyy koulunne kotisivuilta tai koulusta syksyllä saamastasi paperisesta tiedotteesta.

Koulupsykologi ei anna terapiaa, mutta hänen kanssaan voi käydä muutaman kerran juttelemassa ja hän osaa vähän analysoida sitä, kannattaako hakeutua nuorisopsykiatriselle.

yt. 20