Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriöstä.....
05.03.2014 |
Eli tilanne on se, että söin muutaman vuoden, arviolta neljä vuotta sepramia. annostus oli aina 20 mg, mutta sitten viimeisen puoli vuotta vähensin lääkettä itse 10 mg:ksi, koska olo oli parempi ja mieliala hyvä, ja myös elämäntilanne aika tasainen. ajattelin testata pärjäänkö pienemmällä annostuksella. Noh lääkkeen annostuksen pienentäminen ei vaikuttanut mielestäni millään tavalla ja kaikki oli hyvin.
Minkäänlaista lääkärikontaktia minulla ei ollut muuta kuin lääkkeen aloittamisen yhteydessä ehkä pari kuukautta. sen jälkeen minut jätettiin oman onneni nojaan, mutta kukaan ei antanu ohjeita miten lääkityksen kanssa toimia jatkossa ja kuinka pitkään sitä joudun syömään. resepti uusittiin aina puhelimitse ja lääkäri ei kysellyt vointiani tai halunnut tavata minua sen neljän vuoden aikana! ajatelkaa. Joten ajattelin, että voin lopulta lopettaa lääkeen kokonaan. noh. sen jälkeen meni pitkään aika hienosti. Sain vartin lääkäriajan entuudestaan täysin tuntemattomalle yleislääkärille (ei psykiatri), joka vain totesi että tuskinpa mulle tulee vieroitusoireita koska annostus on ollut entuudestaan niin pieni.
nyt 9 kuukauden jälkeen oireet ovat alkaneet tulla takaisin ja ahdistuskohtauksia on hankalampi hallita ja jos paniikkikohtaus iskee on vaikeaa rauhoittua ja se kestää pitkään. En tiedä mitä tekisin tilanteessa. Pelkään että en pääse lääkkeestä siis koskaan eroon ja tarvitsen sen aina. Kuitenkin on sellainen olo että ketään ei kiinnosta ja ongelma ei ole koko suomalaisten mielenterveysongelmien mittakaavassa niin paha että saisin säännöllistä psykiatrista apua.
Joten tein ehkä sen pahimman virheen ja aloitin lääkkeen syömisen uudelleen (paljon varastossa), ja nyt oireet ovat lisääntyneet ja pahentuneet ja nukkuminen on vaikeaa. Pitäisikö siis yrittää olla ilman lääkitystä ja oppia psyykkaamaan itseni vai hakeutua lääkärille.
ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi selittää ongelmat omalle esimiehelle, mahdollinen tiedon leviäminen muille työkavereille ja mahdolliset sairaslomat ja niiden selvittely. varmaa tosin on että pian en enää kestä/jaksa ja romahdan ja joudun jäämään kotiin väkisin.
Mietin vain, että voisiko tämä olla vain väliaikaista, sillä olen eronnut poikaystävästäni ja jos en vain kestä nyt stressiä niin hyvin ilman lääkitystä ja olo on siksi paha. 9 kuukautta ilman lääkettä on kuitenkin pitkä aika ja luulisi, että oireita olisi tullut jo aikaisemmin, jos lääke olisi ehdottoman tärkeä.
Elämä on ollut viikon ajan nyt aika raskasta ja vaikea päästä tasoittamaan mieltä.
Onko täällä lääkkeen lopettaneita, ja kuinka hyvin olette pärjänneet?
Oletteko joutuneet sairaslomalle paniikkihäiriön takia? Onko se huonompi vaihtoehto jäädä kotiin ja vältellä normaalia elämää?
Pelottaa vaan se lääkityksen mahdollinen uudelleen aloittaminen, sillä oireet pahenevat hurjasti ja kestää kauan että pärjää taas normaaleissa ympyröissä.
Kommentit (6)
Itse syön cipralexiä kausiluonteisesti, esimerkiksi vuoden putkeen ja kun kohtaukset ja elämän tilanne on muuttunut vähennän ja lopetan lääkkeen käytön kunnes sitä taas tarvitsen.
ensimmäiset pari viikkoa lääkkeen aloittamisesta ovat yleensä ne rankimmat, mutta sitten helpottaa. Käyn AINA lääkärillä ennen lääkkeen aloittamista ja suosittelen sitä sinullekin.
Pahin kohtauskausi minulla tuli kun hyvä ystäväni kuoli ja silloin olin kk sairaslomalla, muuten en ole paniikin takia joutunut sairastamaan.
toivottavasti tästä oli jotain apua ja tsemppiä sinnepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen sairastanut tuota niin monta vuotta, että kokemus jo kertoo, mitkä ne elämäntilanteet on, mitkä laukaisee kohtaukset. Eli ilman lääkitystä tulee pieniä kohtauksia väsyneenä tai kiireessä, kun verensokeri pääsee laskemaan liian alas, mutta niiden kanssa pystyy elämään. Mutta sitten ero, muutto, työpaikan vaihto, matkustelu... Milloin mitkäkin yleensä isot muutokset (omaisen kuolema, ero, työttömyys) aiheuttaa aina pahemman jakson. Noita voi ennakoida ottamalla kuurin heti, kun jotain käy. Esim.just aloitin kuurin, kun tuli sellainen pahempi elämäntilanne ja kohtaukset paheni ja tiheni.
Tuo Cipralex on Sepramista modernimpi lääke, ja siitäkin on olemassa halpa rinnakkaisvalmiste. Mutta mene lääkäriin ja pyydä pitkä vastaanottoaika. Asia lähtee sillä selviämään.
t. 2
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:51"]No olen sairastanut tuota niin monta vuotta, että kokemus jo kertoo, mitkä ne elämäntilanteet on, mitkä laukaisee kohtaukset. Eli ilman lääkitystä tulee pieniä kohtauksia väsyneenä tai kiireessä, kun verensokeri pääsee laskemaan liian alas, mutta niiden kanssa pystyy elämään. Mutta sitten ero, muutto, työpaikan vaihto, matkustelu... Milloin mitkäkin yleensä isot muutokset (omaisen kuolema, ero, työttömyys) aiheuttaa aina pahemman jakson. Noita voi ennakoida ottamalla kuurin heti, kun jotain käy. Esim.just aloitin kuurin, kun tuli sellainen pahempi elämäntilanne ja kohtaukset paheni ja tiheni.
[/quote]
Mullakin itseasiassa syy juuri nyt on ystävän kuolema, kuten toisella kommentoijallakin.
Musta tässä taudissa olennaista on oireidenhallinta, en usko paranemiseen - valitettavasti enää. Olen kuitenkin jo 20-vuotta sairastanut ja elänyt tän kanssa... Tsemppiä. Mullakin Cipralex käytössä.
Kiitos neuvoista ja tuesta. Olette kyllä oikeassa
Sulla on nyt siis akuutti kriisi. Oireesi johtuvat siitä, eivätkä lääkkeestä, lääkkeellä voidaan hoitaa vaivaasi mutta annoksen pitäisi olla oikea. Sepram ei ole myöskään uusin valmiste eikä sinulle ehkä paras. Se on halpa ja yleinen, mutta mulle ei ollut tarpeeksi tehokas.
Paras tulos tulisi, kun samaan aikaan lääkkeen kanssa olisit terapiassa. Lääkitys saa aivot tilaan, jossa uusia hermoyhteyksiä eli uusia ajattelumalleja syntyy herkemmin. Varsinaisiin ahdistuskohtauksiin tarvitsisit rauhoittavan lääkkeen sekä ohjeet, miten hallitset hengitystäsi (oireet johtuvat paljolti hyperventiloinnista).
Jos menet työterveyslääkärille, hän ei saa kertoa vaivastasi työnantajalle. Ei myöskään yksityinen lääkäri. Älä lykkää pelkojesi takia avun hakemista, koska lykkääminen voi johtaa työkyvyttömyyteen. Kun vaivaasi hoidetaan, pysyt työkykyisenä. Paniikkihäiriö on varsin yleistä. On ehdottomasti huono vaihtoehto jäädä kotiin potemaan vaivaa, johon on olemassa hoito. Työikäisenä saat varmasti Kelalta korvauksen kuntouttavaan psykoterapiaan, jonka avulla opit hallitsemaan oireiluasi.