Lankapuhelin, muistatteko?

Eihän se nyt niin vanha asia ole. Ei taida olla kymmentäkään vuotta kun lankapuhelin lähti meiltä pois. Lapset oli jo koulussa ja pitkään pidettiin lankapuhelinta siksi että lapset saa kotoa kiinni, kun silloin ei vielä ollu tapana ostaa ekaluokkalaisille kännyköitä.

Meillä on vieläkin lankapuhelin, vaikka kaikilla paria pienintä lukuunottamatta on kännykät. Lankapuhelin on kätevä, koska sen paikka tiedetään aina, akku ei ole koskaan lopussa, se ei koskaan unohdu äänettömälle ja soittoääni kuuluu koko asuntoon. Aika usein tulee tilanteita, joissa on tärkeintä saada kiinni joku kotona oleva riippumatta siitä, kuka se on.

Yhdellä tavalla se oli ylivoimainen kaikkiin kännyköihin verrattuna: kuulokkeen äänen laatu oli hyvä. Ei tarvinnut huudella "nyt pätkii", ja analoginen signaali toisti ihmisäänen jotenkin luonnollisempana kuin biteiksi pilkottuna.

Mulla oli varmaan 100m pitkä jatkojohto kun saatoi juoruta kaverin kanssa 3h putkeen ja piti kaikki kotihommat tehdä samalla :)

Toki muistan. Viime kuussa tuli käytettyäkin sellaista jonkin verran.

Hyvä, että päästiin niistä eroon. Ei mitään nostalgioita!

Lankapuhelinaikana olin paljon rennompi kun ei tarvinnut olla tavoitettavaissa koko ajan eikä heti hermostunut jos joku ei vastannut puhelimeen. Nyt jos joku ei heti paikalla vastaa kännykkään olen ihan hyppiä seinille. Kännykkä orjuuttaa.

Lankapuheliimet oli ihania! Luettelosta löytyi jokaisen numero, joten oli helppo soitella (ja saada) pilapuheluja - puhun nyt ala-asteajoista. Joskus meillä oli sellainen puhelin, jossa oli ''jonotusmusiikkina'' Für Elise ja oli kiva laittaa kaverit ihan huvin vuoksi odottelemaan, että saivat kuunnella kun meillä oli niin ''siisti odotusbiisi''. :D

Meillä on töissä edelleen lankapuhelin yhteiskäytössä.

Mua on suunnattomasti huvittanut muistella vanhoja aikoja ja miettiä, kuinkahan nykymammat ja nuoret selviäisivät samanlaisesta opiskelemaan lähdöstä kuin mä: kotoa 350 km päähän, ei omaa puhelinta. Puhelinkopista soittelin, joskus samassa kaupungissa asuvan tätini luota. Jos kotiväki halusi yhteyttä, soittivat tädille, joka sitten kävi sanomassa/jätti lapun postiluukusta (jos olin pois kotoa), että soittelepa kotiapäin.... Toisen opisk.vuoden jouluna ostin puhelinosakkeen, eli 1½v mentiin näin. Niin ja joskus soittelin kavereiltani talvikylmällä ja maksoin tietysti puhelut. Silloisen Telen konttoreista pystyi myös käydä soittamassa, oli aika yleistä vielä 80-luvun puolivälissä, ettei kaikilla ollut omaa puhelinta. Siis edes sitä lankaliittymää, se oli kallis.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 14:06"]

Onko hauskoja muistoja lankapuhelimista? Kuinkahan nykynuoret pärjäisivät sellaisen kanssa. [/quote]

No ei se nyt niin tekninen vempele ole, etteivät pärjäisi.

Ei ne nyt niin muinaishistoriaa ole...Pidän kännyköistä enemmän. Se antaa vapauden valita. Kenelle vastaa, milloin vastaa, helppo ottaa äänet pois jne...Samalla tavalla sitä voi pitää "kotipuhelimena"

Meillä oli pitkään sellainen lankapuhelin, jossa oli numerovalintana sellainen pyöritettävä levy. Tiedättekö? Olisin aina niin halunnut osallistua Hugo-peikko -peliohjelmaan, mutta en voinut, koska siihen olisi tarvinnut näppäinpuhelimen :(

Kyllä meillä töissä on pöytäpuhelimet... tosin ovat IP-puhelimia eikä ns. vanha lankapuhelin mutta samankaltainen laitteena kuitenkin - luuri piuhan päässä.

Meillä oli kotona sellainen vanha "kiekkovalintapuhelin" sekä lisäksi langaton jonka isäpuoli toi jostain reissusta 80-90 lukujen vaihteessa.

Joskus kyllä tavallaan kaipaan tuota aikaa...

Pitkien sähkökatkosten aikana lankapuhelin on ainoa joka toimii. Ihan perusmalli, niin ettei tarvitse vaikka vastaajaan sähköä. Meillä on aina ollut ja tulee olemaan lankaliittymä. Kun kännykän akku tyhjenee, se on siinä.

Työpaikoilla oli tapana lukita jotkut puhelimet niin, ettei porukka soitellut omia puheluitaan. Lukitus saatettiin tehdä kiinnittämällä minikokoinen riippulukko numerolevyyn niin, ettei sitä voinut vääntää. Mutta ohittaminen oli lapsellisen helppoa. Kun naputti niitä kielekkeitä, joiden päällä luuri lepäsi, puhelin valitsi numeron napautusten määrän perusteella. Nap-nap-nap (tauko) nap (tauko) nap-nap = 312.

Hyvin muistan lankapuhelimen ja muistan hyvin ensimmäisen kännykkänikin, vuosi 1994 NMT 900 Nokia 101 ja maksoi hiukan yli 4000mk...m42

Juuri eilen soittelin lankapuhelimellani, eikä ole aikomusta luopua siitä (samoin kuin nr. 16), vaikka kuukausihinta nousi äsken. Kännykkälaskuni on vain pari euroa kuussa, joten yhteissumma puhelinlaskuilleni on silti ihan ok.

En minä ole koskaan ollut koko ajan tavoitettavissa kännykällä. On ihan itsestä kiinni miten sitä käyttää. Jos on niin lammasmainen, ettei voi sulkea kännykkäänsä koskaan, niin oma vika. Toisekseen en edes kuule kännykän soittoääntä, kun olen ulkona liikkeellä ja puhelin repussa. Jos joku soittaa silloin, saa odottaa, kunnes olen taas kotona.

Kävikö useinkin niin, että oli "langat sekaisin", eli ei oikein tiennyt kenen kanssa puhui kun saattoi mennä pari puhelua päällekkäin?

Entä sitä aikaa, kun puhelu piti tilata keskuksen kautta?

Puhelinkopit olivat sitten aikaansa nekin, piti olla riittävästi kolikoita tai joku temppu, jolla huijata. Sitten tulivat puhelukortit, joita aikanaan keräiltiin.

80-luvulla olin teini-ikäinen ja sain ensimmäisen lapseni. Muutettiin kahdestaan vauvan kanssa omaan kotiin, eikä minulla ollut puhelinta. Jos joku hätätilanne tuli niin säällä kuin säällä piti pakata vauva vaunuihin ja kävellä lähes 1km päähän puhelinkiskalle. Vitsi niitä aikoja!