Lue keskustelun säännöt.
Sairaalaan loppuiäkseen joutuneen vanhuksen vuokrasopimus.
11.11.2020 |
Monisairas yli 80-vuotias äitini sairastaa syöpää, hänellä on sydänvaivoja, jalat eivät kanna enää ja muistisairaus on edennyt niin pitkälle ettei hän enää pysty kommunikoimaan eikä ymmärrä edes syödä itsenäisesti. Hän tulee viettämään jäljellä olevan aikansa pitkäaikaissairaalahoidossa.
Hän on asunut tähän asti kaupungin vuokra-asunnossa. Pitääkö vuokrasopimus pitää voimassa niin kauan kun hän elää? Eihän siinä ole mitään järkeä kun hän tulee kuolemaan sairaalaan. En tiedä onko hänellä jäljellä muutamia päiviä vai kuukausia. Sairaalamaksut tulevat olemaan kalliit ja on järjetöntä että pitäisi vielä maksaa vuokraa asunnosta johon hän ei koskaan palaa.Tietenkin ongelmana ovat myös hänen huonekalunsa ja muut tavaransa. Ei kai niitäkään voi pois kärrätä vielä.
Ei ole mitään kokemusta tällaisesta ja muutenkin on raskasta aikaa elää tämän kanssa. Yöuneni olen jo menettänyt.
Onko jollain vinkkejä miten tässä pitäisi toimia.
Kommentit (54)
Muistisairaan asioiden hoito onnistuu useimmissa tapauksissa ilman edunvalvontaakin. Voit esimerkiksi pyytää vuokranantajalta kirjallisen irtisanomislomakkeen ja pyytää vanhusta allekirjoittamaan sen. Samoin voit hävittää arvotonta irtaimistoa tai lahjoittaa sitä kierrätyskeskukseen, isommat erät he noutavat joten et joudu niitä itse kuljettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sai irtisanottua asunnon esittämällä todisteet hoitopaikkaan siirtymisestä ilman oikeudenköyntiä edunvalvonnasta.
Mitä asunnossa olleille huonekaluille ja henkilökohtaisille tavaroille tehtiin?
Ne viedään tietenkin pois.
Ei kai toisen omaisuutta saa noin vain heittää kaatopaikalle. Eikös kuoleman jälkeen tehdä perunkirjoitus ja sen jälkeen vasta voi hankkiutua niistä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan asioiden hoito onnistuu useimmissa tapauksissa ilman edunvalvontaakin. Voit esimerkiksi pyytää vuokranantajalta kirjallisen irtisanomislomakkeen ja pyytää vanhusta allekirjoittamaan sen. Samoin voit hävittää arvotonta irtaimistoa tai lahjoittaa sitä kierrätyskeskukseen, isommat erät he noutavat joten et joudu niitä itse kuljettamaan.
Hän ei osaa enää kirjoittaa eikä tiedä nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sai irtisanottua asunnon esittämällä todisteet hoitopaikkaan siirtymisestä ilman oikeudenköyntiä edunvalvonnasta.
Mitä asunnossa olleille huonekaluille ja henkilökohtaisille tavaroille tehtiin?
Ne viedään tietenkin pois.
Ei kai toisen omaisuutta saa noin vain heittää kaatopaikalle. Eikös kuoleman jälkeen tehdä perunkirjoitus ja sen jälkeen vasta voi hankkiutua niistä eroon.
Kun perilliset ovat tiedossa ja toimivat yhteistuumin, voi hävittää arvotonta omaisuutta kun vanhus joutuu pysyvään laitoshoitoon.
Meillä tehtiin noin, eikä kukaan huutanut perään. Vanhus kuoli oltuaan neljä vuotta laitoksessa. Perunkirjoitus tapahtui pankin tiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sai irtisanottua asunnon esittämällä todisteet hoitopaikkaan siirtymisestä ilman oikeudenköyntiä edunvalvonnasta.
Mitä asunnossa olleille huonekaluille ja henkilökohtaisille tavaroille tehtiin?
Lapset ottivat ne haltuunsa ja hävittivät tarpeettomat, eihän lopullisesti hoivakodissa oleva niitä tule enää koskaan tarvitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Irtaimistoa ei varmaan saa hävittää ennen vanhuksen kuolemaa. Varastoi ne jonnekin.
Eiköhän normaalissa perheessä tavarat voi hävittää tai sitten vuokraa jonkun varaston mihin ne siirtää.
Juttelisin lääkärin kanssa ja häneltä todistus, kaupungin vuokra-asunto/kaupungin sairaala, eiköhän tuo onnistu, ilman raskasta edunvalvonta prosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan asioiden hoito onnistuu useimmissa tapauksissa ilman edunvalvontaakin. Voit esimerkiksi pyytää vuokranantajalta kirjallisen irtisanomislomakkeen ja pyytää vanhusta allekirjoittamaan sen. Samoin voit hävittää arvotonta irtaimistoa tai lahjoittaa sitä kierrätyskeskukseen, isommat erät he noutavat joten et joudu niitä itse kuljettamaan.
Hän ei osaa enää kirjoittaa eikä tiedä nimeään.
Olen 16v hoitanut dementikkoa vanhuksia, nimi on viimeinen mihin ihminen reagoi eli aika loppuun asti ihminen tietää nimensä, muistan kyllä 90v mummon joka oli ollut 70v naimisissa ja kirjoitti tyttönimensä vieraskirjaan. Mutta etunimi kyllä pysyy mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää selvittää kuka on virallisesti äitisi edunvalvoja, sillä kaiketi tietäisit jos olisit itse.
Ei todellakaan, vaan täytyy kuntouttaa ne jalat! Ihmisen ei tarvi maata loppuikää, oli syöpä tai ei!
Jalkoja ei voi enää kuntouttaa. Hänellä on valtimonkovetustauti joka on edennyt jo niin pitkälle että kävely ei onnistu. Reisivaltimon ohitusleikkaus hänelle tehtiin lähes 10 vuotta sitten eikä siitäkään juuri ollut apua kuin hetken. Hän on tällä hetkellä ollut sairaalassa jo 3 kuukautta. Tähän asti uskottiin että hoitokoti olisi seurasva etappi, mutta muistisairaus on edennyt sairaalassa olon aikana nopeasti. Hän ei enää tunnista minua, hokee vain yksittäisiä sanoja, ei syö, ei osaa kertoa kun tarvitsee käydä vessassa, hän ei yksinkertaisesti ymmärrä maailmanmenosta yhtään mitään enää.
Myrkytystila, tiedätkö. Olen nähnyt vierestä!!!!
Lopeta nyt jumal””””ta. Joskus 80-vuotiaat vain on tosi huonossa kunnossa ja monisairaita. Ap:n äidillä on syöpä, sydän-ja verisuonisairaus, muistisairaus ja hän ei tiedä enää nimeään tai tunne ap:ta. Elinaikaa päivistä kuukausiin. Mitä hittoa hän tekee toimivilla jaloilla, karkaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan asioiden hoito onnistuu useimmissa tapauksissa ilman edunvalvontaakin. Voit esimerkiksi pyytää vuokranantajalta kirjallisen irtisanomislomakkeen ja pyytää vanhusta allekirjoittamaan sen. Samoin voit hävittää arvotonta irtaimistoa tai lahjoittaa sitä kierrätyskeskukseen, isommat erät he noutavat joten et joudu niitä itse kuljettamaan.
Hän ei osaa enää kirjoittaa eikä tiedä nimeään.
Mutta sinähän osaat lukea ja voit sanoa mitä hän on viimeaikoina syönyt!
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/haku?p=torjunta-ainej%C3%A4%C3%A4m%…Kaikki nuo vaikuttavat hermostoon!
Niin varmasti. Mutta niin vaikuttaa ikä ja iän tuomat ihan normaalit muutokset ihmisessä. Puhumattakaan syövästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalan/hoitopaikan kautta saat yhetyden sosiaalityöntekijään joka osaa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan/hoitopaikan kautta saat yhetyden sosiaalityöntekijään joka osaa neuvoa.
Kiitos paljon. Otan asian puheeksi sairaalan kanssa.
Myös muille asiallisia neuvoja antaneille iso kiitos. 🙂❤
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tällaisten tilanteiden takia edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin. Sehän astuu voimaan vasta lääkärinlausunnon ja maistraatin (tai mikä se nykyisin nimeltään onkaan) päätöksen jälkeen. Tein oman edunvalvontavaltuutukseni hiljan n. 50 vuotiaana samalla kun tein sen äidilleni. Muistiliiton sivuilta löytyy hyvä opas.
Edunvalvontavaltuutettu on eri asia kuin edunvalvoja. Muistisairaalle, joka ei itse enää ole kykenevä päättämään asioistaan, joudutaan hakemaan virallisia ja maksullisia teitä edunvalvoja. Edunvalvoja voi olla sama henkilö kuin itse valittu edunvalvontavaltuuttettu olisi ollut, mutta edunvalvoja joutuu tekemään valvottavansa rahojen ja omaisuuden käytöstä vuosittaiset raportit ja isoihin asioihin (esim. asunnon myynti) kysymään maksulliset luvat, joissa voi kestää kuukausia. Edunvalvontavaltuutettu pääsee paljon helpommalla.
Muistiliitossa eivät taida tietää, että muisti voi palautua kokonaan parissa viikossa!!!!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan. Sinä voit olla edunvalvoja tai se määtätään kunnan puolesta. Vuokra-asunto on sanottava irti.
Edunvalvontaa on haettava oikeuden kautta. Ota yhteyttä hänen hoitavaan lääkäriin.
Pahoittelut.t. vanhuspuolen hoitaja
Maistraatti se on, joka määrää edunvalvonnan, mutta voi olla hoidettu myös valtakirjalla. Tai siis oikeus päättää, mutta maistraatti käsittelee. Silloin sitä ei tarvita, vaan valtuutettu henkilö voi hoitaa asioita, mm. vuokra-asunnon irtisanomisen. Yleinen edunvalvoja on oikeusaputoimistossa, ei kunnassa.
Ensimmäiseksi voit tietenkin yrittää irtisanoa heti lääkärintodistuksella, ja jos sinulla on edes raha-asioiden hoitoon valtuutus. Eihän hän kuitenkaan enää voi itse maksaa laskujaan, vaan jonkun muun on se tehtävä, ja siihen tarvitaan valtakirja.
Vierailija kirjoitti:
Muistiliitossa eivät taida tietää, että muisti voi palautua kokonaan parissa viikossa!!!!?
Voi, mutta ei koskaan Alzheimerintautia sairastavan tai muun dementoivan sairauden vuoksi muistinsa menettäneillä. Eikä yleensä muutenkaan kuin elokuvissa.
Jalkojen kuntouttaminen on taatusti viimeinen homma, jota missään hoitolaitoksessa tehdään muistisairaalle syöpäpotilaalle. Eri asia silloin, jos potilas on vaikkapa 40-vuotias aivoinfarktipotilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sai irtisanottua asunnon esittämällä todisteet hoitopaikkaan siirtymisestä ilman oikeudenköyntiä edunvalvonnasta.
Mitä asunnossa olleille huonekaluille ja henkilökohtaisille tavaroille tehtiin?
Ne viedään tietenkin pois.
Ei kai toisen omaisuutta saa noin vain heittää kaatopaikalle. Eikös kuoleman jälkeen tehdä perunkirjoitus ja sen jälkeen vasta voi hankkiutua niistä eroon.
Ei "pois" tarkoita kaatopaikkaa vaan jotain varastoa, joka voi olla vaikkapa jonkun perillisen koti. Perunkirjoituksessa tavallisen koti-irtaimiston arvoksi merkitään vain "arvoton" tai muutamia satasia, vaikka siellä olisi esim. uusia huolekaluja ja kodinkoneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtaimistoa ei varmaan saa hävittää ennen vanhuksen kuolemaa. Varastoi ne jonnekin.
Eiköhän normaalissa perheessä tavarat voi hävittää tai sitten vuokraa jonkun varaston mihin ne siirtää.
Juttelisin lääkärin kanssa ja häneltä todistus, kaupungin vuokra-asunto/kaupungin sairaala, eiköhän tuo onnistu, ilman raskasta edunvalvonta prosessia.
Kuoleman jälkeen ei ole normaalia perhettä, siihen jää valtatyhjiö.
Tiedän tapauksen, jossa vanhukselle annettiin "korkeintaan viikkoja" elinaikaa. Sukulaiset myi asunnon ja hävitti tavarat. No, kyseinen vanhus virkistyikin 2kk:n hoitojen jälkeen ja hänet kotiutettiin sairaalasta. No, ei ollut paikkaa minne mennä ja vanhus joutui muuttamaan uuteen tuntemattomaan paikkaa muutaman ikeahuonekalun kanssa. Oli karua katsoa vanhuksen surua ja hämminkiä menetetystä kodista.
Eli onko todella niin kiire hävittää asunto kun luulette? Vanhus saanee asumistukea ja sairaalakulujen maksukatto tulee täyteen (jonka jälkeen maksaa enää ruuasta ym. kuluista sairaalamaksuja). Eli mistään valtavasta tulonmenetyksestä ei ole kyse, ja sekin katetaan vanhuksen eläkkeestä. (ei teidän taskusta). Jutelkaa sen sosiaalityöntekijän kanssa. Itse tekisin ratkaisut vasta kuoleman jälkeen tai sitten kun on siirretty palvelutaloon kirjoille.
Kannattaa jo nyt tehdä osoitteenmuutos teille tai muulle perikunnalle. Ei jää kirjeet ja muut saamatta, ja pystyy perumaan kaikki lehdet yms.
Jalkoja ei voi enää kuntouttaa. Hänellä on valtimonkovetustauti joka on edennyt jo niin pitkälle että kävely ei onnistu. Reisivaltimon ohitusleikkaus hänelle tehtiin lähes 10 vuotta sitten eikä siitäkään juuri ollut apua kuin hetken. Hän on tällä hetkellä ollut sairaalassa jo 3 kuukautta. Tähän asti uskottiin että hoitokoti olisi seurasva etappi, mutta muistisairaus on edennyt sairaalassa olon aikana nopeasti. Hän ei enää tunnista minua, hokee vain yksittäisiä sanoja, ei syö, ei osaa kertoa kun tarvitsee käydä vessassa, hän ei yksinkertaisesti ymmärrä maailmanmenosta yhtään mitään enää.