Pilkkaako Kuka pelkää noitia? -lastenelokuva vammaisia? Elokuvayhtiö ja Anne Hathaway pyytävät julkisesti anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Ehkä täti on muuttanut perheen luo äidin kuoltua hoitamaan kotia ja lapsia leski-isän apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Ehkä täti on muuttanut perheen luo äidin kuoltua hoitamaan kotia ja lapsia leski-isän apuna.

Mieleniintoinen teoria.

Miksi kakarat sitten piti listiä?

Vierailija kirjoitti:

Joopa. Kohta ei voi kukaan enää sanoa mitään muuta kuin hauki on kala, ettei kukaan loukkaannu.

Jenni saattaisi hermostua. "Haukion kala" ja "hauki on kala" saattavat kuulostaa samalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Ehkä täti on muuttanut perheen luo äidin kuoltua hoitamaan kotia ja lapsia leski-isän apuna.

Mieleniintoinen teoria.

Miksi kakarat sitten piti listiä?

Ei ollut varaa ruokkia niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Alkuperäisessä sadussa lapset hylättiin metsään, koska perheellä ei ollut rahaa ruokkia kaikkia, joten eiköhän se ole myös tädin motiivi, ruoka ei riitä ja oma napa on lähimpänä.

Ihan alunperinhän saduissa pahikset olivat lasten omia äitejä, ne muutettiin äitipuoliksi etteivät olisi niin hirveitä. Kai nykyään on niin paljon uusioperheitä että äitipuolia ei sovi mollata, joten nyt täti saa olla pahis.

Oikeastaan ilkeä äitipuoli on satoja vuosia vanha ajatus, joka juontui siitä, että aiemmin äidit kuolivat usein synnytykseen ja perheen isä otti monesti uuden ja nuoremman puolison. Jos perheessä oli edellisestä liitosta jälkikasvua, esimerkiksi täysi-ikää lähestyvä poika, ja uusi vaimo oli kovin nuori, niin vanhenevien isäpappojen suurena pelkona oli epätoivotut suhteet heidän välillään. Siksi äitipuolet demonisoitiin.

Juu, mitään ei saisi tehdä, myöskään huumoria ei saa olla missään. Silti edelleen blondivitsejä saa kertoa, mutta afroista ei saa sanoa yhtään mitään, niitä ei saa edes ihailla. Suoratukkainen ei saa hankkia afroa, mutta afrotukkainen saa suoristaa ja blondata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Ehkä täti on muuttanut perheen luo äidin kuoltua hoitamaan kotia ja lapsia leski-isän apuna.

Mieleniintoinen teoria.

Miksi kakarat sitten piti listiä?

Ei ollut varaa ruokkia niitä.

Niin mutta eihän sitten ole hoidettavia lapsia.

Mitä se täti menee sinne syömään lasten ruoat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin lapselle Hannu ja Kerttu-satukirjan. Ilkeä äitipuoli olikin muutettu ilkeäksi tädiksi. Täytyy sanoa, että miten tätien leimaaminen ilkeiksi on hyväksyttävää, jos saduissa ei saa enää olla ilkeitä äitipuoliakaan? Miksi siis olisi OK sekään, että kirjassa on ilkeä täti?

Koska lapsi ei osaa lukea, niin meidän kirjassa on edelleen perinteisesti ilkeä äitipuoli.

Iskä painaa tätiä?

Toivottavasti edes toiselta puolelta sukua...

Minäkin ihmettelin, että miksi se täti asuisi isän ja lasten kanssa? Ihan outoa. Mikä motiivi lasten tädillä olisi olla lapsille ilkeä?

Jos se, että joku leimataan ilkeäksi, on ongelma, miksi julkaista koko satua ollenkaan uudelleen?

Itse uskon, että perinteisillä saaduilla on joku tuhansien vuosien aikana muotoutunut syvempi merkitys ihmiskunnan kollektiiviselle psyykelle. Ei niitä pidä mennä liikaa rukkaamaan. Joku syy siihen on, miksi lapsi haluaa kuulla uudelleen Hannun ja Kertun, Kolme pientä pukkia tai porsasta, Ruususen, Punahilkan jne. Ja leikkii sitä tarinaa läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nykysadut herätä lainkaan samanlaista vastakaikua.

Ehkä täti on muuttanut perheen luo äidin kuoltua hoitamaan kotia ja lapsia leski-isän apuna.

Mieleniintoinen teoria.

Miksi kakarat sitten piti listiä?

Ei ollut varaa ruokkia niitä.

Niin mutta eihän sitten ole hoidettavia lapsia.

Mitä se täti menee sinne syömään lasten ruoat?

Kai se hoitaa muut "naisten työt", siivoaa, kokkaa, pyykkää...