Mitä uskotte tapahtuvan kuoleman jälkeen? Mitä haluaisitte tapahtuvan tai mihin haluaisitte uskoa? Miten tuo kaikki vaikuttaa teidän elämäänne?
Itse haluaisin uskoa että kuoleman jälkeen syntyisi uudestaan ja että sielu olisi sama kuin minuuus, eli kokisi olevansa ihan samanlainen vain eri kehossa. Haluaisin myös uskoa että jokaisella ihmisellä olisi suojelusenkeli ohjaamassa ja auttamassa valintojen teossa. Sen takia varmaan haluaisin uskoa näin, koska mulla on niin paljon kroonisia sairauksia etten voi elää tässä elämässä ollenkaan sitä elämää mitä haluaisin. Olen aina onnellinen vain silloin, kun kykenen uskomaan edellä mainittuihin. Yleensä se ei vaan kestä kovin pitkään. max. pari kuukautta. Sitten kun palaan ns. järkiini ja totean ettei tämän elämän jälkeen ole mitään, niin viimeinenkin elämänilo katoaa. Kun tiedostaa että on vaan kärsimystä sairauksien kanssa ja sitten ei mitään. Suojelusenkeliin lakkaan uskomasta aina silloin kun huomaan että teen edelleen vääriä valintoja joka ikisessä asiassa, vaikka kuinka yritän kuunnella sisäistä ääntä. En vaan kuule sitä. Jumalaan lakkaan uskomasta aina kun sairaudet ei helpota, vaikka kuinka rukolisi eikä muutkaan ongelmat helpota ja niitä tulee vain lisää. Kristinuskokaan ei auta, sitten alkaa miettiä vain helvettiä ja se vasta ahdistaakin. Sielunvaelluksen kanssa tuumaan tuumaan usein lopulta että vaikka jonkun ihmeen kautta olisikin sielu, niin se ei ole kuitenkaan lopulta sama kuin minuus ja tää elämä sairauksien kanssa on mulle ainoa.
Kommentit (28)
Ilmeisesti kaikki on sitten sitä mieltä ettei tapahdu mitään. No miltä muista pysyvästi sairaista se tuntuu? -ap
Heräät sängyssäsi kotonasi toisessa korkeammassa ulottuvuudessa /planeetalla. Matrix -johto irtoaa niskastasi. Katsot terassille ja näet paratiisin, sinisen meren. Pöydällä on ruusuja ja lappu, toimintaohjeet, soitat sukulaiselle heti.
Vierailija kirjoitti:
Heräät sängyssäsi kotonasi toisessa korkeammassa ulottuvuudessa /planeetalla. Matrix -johto irtoaa niskastasi. Katsot terassille ja näet paratiisin, sinisen meren. Pöydällä on ruusuja ja lappu, toimintaohjeet, soitat sukulaiselle heti.
Tuollainen ois kyllä upeaa jos tapahtuisi.
Uskon ja haluankin, että tietoisuuteni sammuu.
Toivon että mun unet on kaikuja toisista ulottuvuuksista, joissa pääsen seikkailemaan kuoltuani täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietoisuus sammu.
Ehkä joku toinen voisi kuvata saman eri sanoin. Kuoleman jälkeenkin jää tunne tai olemus. Sillä ei ole muistia tai kipua, mutta sen olemus on muuttumaton ennen kuin se taas muodostuu joksikin uudeksi.
Kyllä kuolema on lopullinen loppu.
Mä uskon kristinuskon Jumalaan ja että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta, jotta meillä olisi mahdollisuus pelastua. Eli kuoleman jälkeen elämä jatkuu ikuisesti ja voimme tässä ajassa valita haluammeko ottaa Jumalan tarjoaman pelastuksen vastaan vai joudummeko kadotukseen. Toivoisin että jokainen ihminen ottaisi tämän asian vakavasti ja edes antaisi ajatukselle mahdollisuuden, koska kyse on kuitenkin iankaikkisesta kohtalosta.
Kun olen kuollut, se oli siinä. Ei ole mitään ikuista elämää. Ja ehdottomasti polttohautaus.
Alkuaineet palautetaan luonnon kiertokulkuun.
Vain ihminen voi olla niin höperö että uskoo jumalsatuihin.
Todellakaan mistään muusta ei ole tieteellistä varmuutta kuin siitä, että kuolema on lopullinen. Tietysti atomitasolla tapahtuu luonnollista kiertokulkua senkin jälkeen, mutta sitä ei tässä tapauksessa lasketa.
Samsara. Synnyt uudestaan. Aivan toisenlaiseksi, mitä olit. Samanlainen Erilainen. Siksi nautin joka päivä ja teen kaikkeni, että myös läheisilläni olisi mahdollisimman paras Olla. En tuhlaa aikaani. Elän. Kun lähdet täältä, et saa mitään mukaasi. Nauti niistä asioista Nyt, kun Sinulla on ne Nyt. Elätkö rikkaasti vai elätkö rikasta elämää?
Tuo on jännä että vaikka olisikin sielu, niin jos se ei ole yhtä kuin minuus, niin mitä iloa siitä on? Eihän sitä silloin koe elämän jatkuvan. Lopputulos on sama kuin tietoisuus sammuisi.
Laulusi elää, Brel: Hautajaistango
Teemaan sopiva laulu.
Laitetaan laatikkoon ja joko poltetaan tai ei polteta. Useimmiten haudataan sitten maahan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jännä että vaikka olisikin sielu, niin jos se ei ole yhtä kuin minuus, niin mitä iloa siitä on? Eihän sitä silloin koe elämän jatkuvan. Lopputulos on sama kuin tietoisuus sammuisi.
En tiedä mitä ihmiset tarkoittavat yleensä sielulla, mutta mielestäni se on nimenomaan minuus mikä on pysyvä ja materiaa siinä missä kehommekin.
Uskon että meistä jää energiaa jälkeen. Se sielu. Ei kovin selkeää tietoisuutta, mutta ehkä osia siitä. Uskon että osa jää näin, pelkäksi energiaksi ja osalla ehkä on tarve syntyä vielä uudelleen. Uskon että jotkut näistä jäljelle jääneistä näyttäytyvät meille ns. aaveina.
Ei tapahdu mitään. Kun kuolen, tietoisuuteni sammuu.