Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, raskaana täysin yllättäen
04.03.2014 |
Hermorauniona täällä kun oli pakko tehdä testi, menkat vaan viikon myöhässä mutta aina on ollut kellontarkka kierto! Ja yllättäen tupsahtikin sitten kaks viivaa. Pillereitä olen syönyt taukoamatta edellisesta 10 vuoden takaisesta raskaudesta lähtien, miten ne nyt voi pettää!?!?
Voisihan tästä olla iloinenkin vaan kun en :( Meillä on uusioperhe, paljon töitä ja harrastuksia, lapsia niin yhteinen kuin "omatkin". Elämä on hetken aikaa ollut jo niin helppoa, asettunut uomiinsa kaikinpuolin ja pystymme nauttimaan joka hetkestä :) Lapsia emme todellakaan enää suunnitelleet saavamme. En millään jaksaisi edes ajatusta että kaikki rumba alkaisi taas alusta..
Ja pahinta kaikessa, mitä / miten pystyn miehelle ilmoittamaan tämän testituloksen?!? Totaalinen shokki itsellekin, en pysty edes kuvittelemaan kuinka mieheni reagoi :(
Kommentit (44)
Yksi vaihtoehto on adoptio tai avoin adoptio, jos siis et halua lasta hoidettavaksi mutta syystä tai toisesta et halua aborttia. Varsinkin jos raskausaika on suht helppo ja tuntuu että pystyt luopumaan vauvasta, se tulee kyseeseen.
Avoin adoptio eli niin että voitte tavata lasta ja lapsi oppii tuntemaan sisaruksensa, mutta hänet hoitaa omana lapsenaan joku joka kovasti toivoo omaa lasta, olisi se järkiratkaisu nyt. On siinäkin toki paljon riskejä, mutta silloin et tekisi mielestäsi väärin ja lasta ei tarvitsisi hoitaa seuraavaa 18 vuotta.
Maailma on vaihtoehtoja täynnä kun ne vaan näkee ja miettii. Aika näyttää mikä on teille hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle ja päätätte yhdessä.
Voi ap. Varmasti suuri järkytys. Kerro miehelle. Miettikää rauhassa viikko. Käy alkuraskauden ultrassa, niin näet, että se on varmasti oikealla paikalla. Ja viikon päästä päättäkää mitä teette. Antakaa hetken aivojen rauhoittua. Niin, siis sillä varauksella tietty, että vielä on edes alkuraskauden ultrassa mitään nähtävillä. Just nyt en tietty muista, millä viikolla olet.
Mutta siis: kerro miehelle. Ottakaa viikon tauko ja miettikää. Älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä. Sun ja miehesi on oltava varmoja, oli se päätös kumpi tahansa.
Jos harrastaa seksiä, niin ei pitäisi olla täysin yllättävää, jos tulee raskaaksi.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 18:45"]
Yksi vaihtoehto on adoptio tai avoin adoptio, jos siis et halua lasta hoidettavaksi mutta syystä tai toisesta et halua aborttia. Varsinkin jos raskausaika on suht helppo ja tuntuu että pystyt luopumaan vauvasta, se tulee kyseeseen.
Avoin adoptio eli niin että voitte tavata lasta ja lapsi oppii tuntemaan sisaruksensa, mutta hänet hoitaa omana lapsenaan joku joka kovasti toivoo omaa lasta, olisi se järkiratkaisu nyt. On siinäkin toki paljon riskejä, mutta silloin et tekisi mielestäsi väärin ja lasta ei tarvitsisi hoitaa seuraavaa 18 vuotta.
Maailma on vaihtoehtoja täynnä kun ne vaan näkee ja miettii. Aika näyttää mikä on teille hyvä ratkaisu.
[/quote]
26; Todella realistista! :) Ollappa raskaana melkei 10 kk ja sitten dumpata lapsien sisarrus toiseen perheeseen! Itse en ainakaan lapsena käsittäisi tuollaista valintaa.
On kurja jos ap tekee yllättävän testin mutta ei aiheesta miehelleen puhu tai se jännittää. Miksi? Jos kerran itse ei lasta tahdo ja tietää että elämä muuttuu suuntaan jota ei tahdo niin tottakai se on peruste abortille.
Mitä sitten jos raskaus alkaa yllättävästi? Noin keskenkasvunen panikointi, ilman että juttelee kumppanilleen asiasta kuulostaa kyllä lapselliselta. Vai kertooko se jotain teidän parisuhteesta kuitenkin? Pelko että mies jättää jos et tee aborttia? Tämä vaan sillä etten käsitä miksi aikuinen nainen käyttäytyy näin.
Mitä sitten jos olet vuosikymmenen käyttänyt pilleriä onnistuneesti? Ei se tee pilleristä 100 % varmaa. Tee abortti jos lapsi ei kiinnosta ja leikkauta vaikka kokonaan kohtu pois. Mitä ihmeen valitusta tyhjästä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastaajille! Enhän täältä ratkaisua hae, vaan puran järkytystäni ja haluaisin kuulla, kuinka muut ovat vastaavassa tilanteessa ajatelleet jne.
Ei, ei ole kyse siitä että mies jättäisi! Mutta näin shokissa kun ei itsekään osaa ajatella mitään järkevästi, vain tuhat "jos":ia, niin en osaa ajatella myöskään miehen reaktiota, tunteita, ajatuksia! Tänään vasta plussasin, menkat viikon myöhässä eli oisko nyt sit rv3.
Hmm, kinkkinen tilanne. Siitä huolimatta, että tästä vedetään herneet nenään, niin aion sanoa mielipiteeni..
Ymmärrän huolesi ja ärsytyksesi siitä, että tämä tuleva lapsi muuttaisi teidän "valmiin" elämän ja horjuttaisi saavutettua tasapainoa. Itseäni kuitenkin oksettaa täällä kirjoitetut todella itsekeskeiset kommentit, joissa tuleekin esille hyvin ihmisen itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu. Puhutaan vain siitä mitä lapsi veisi mennessään, kuten vapaus.
Lapsi on kuitenkin mielestäni niin suuri lahja, että ajattelisin mielelläni ennemmin että mitä kaikkea ihanaa se voi tuoda tullessaan. Sellaistakin, mitä tässä tilanteessa ei ehkä tule ajatelleeksikaan. Ja jos nyt mietit vaikka 15 vuotta eteenpäin ja kuvittelet katsovasi tätä lasta, ja mietit sitten siinä hetkessä että mitä jos sitä lasta ei siinä olisikaan? Tai katsoisit omia lapsiasi nyt ja miettisit, että jos jotain heistä ei olisikaan? Lapsi muodostuu aina omaksi ainutlaatuiseksi osaksi perhettä ja ottaa kyllä oman paikkansa. Turhaan mietit muiden lasten reaktiota. Sitä paitsi sehän voi olla myös vallan positiivinen.
En halua mitenkään saarnata, mutta on vain kovin vaikea ymmärtää, miten kellään täysin äidiksi kykenevällä ja sinun tapauksessasi vielä rakastavan perheen ympäröimänä ja taloudellisesti vakaana olisi sydäntä kieltäytyä tilaisuudesta ja evätä elämä lapsenalulta.
Haluan nyt kuitenkin vielä alleviivata, että ymmärrän ahdistuksesi ja voin yrittää kuvitella miltä se tuntuu. Eihän vauva ole mikään piece of cake kaikkine valvomisineen ja vaipparalleineen. Mutta sekin on niin lyhyt aika, varsinkin verrattuna siihen elinikäiseen iloon mitä se lapsi tuo omaan elämään.
Noniin, antaa sataa niitä alapeukkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietitään, kumpaa vaihtoehtoa katuisit todennäköisesti vuosien päästä enemmän (aborttia vai lapsen pitämistä), olen 99 % varma, että aborttia.
En ymmärrä naisia jotka kirjoittavat tänne mutta jännittävät tällaisen asian kertomista miehelleen..kertoo parisuhteesta aika paljon... Itse kertoisin heti miehelle. .en voisi montaa asiaa kuvitella olevan jota ei omalle miehelle voisi heti kertoa! Turha märehtiä tällaista yksin. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 19:30"]
Kiitos vastaajille! Enhän täältä ratkaisua hae, vaan puran järkytystäni ja haluaisin kuulla, kuinka muut ovat vastaavassa tilanteessa ajatelleet jne.
Ei, ei ole kyse siitä että mies jättäisi! Mutta näin shokissa kun ei itsekään osaa ajatella mitään järkevästi, vain tuhat "jos":ia, niin en osaa ajatella myöskään miehen reaktiota, tunteita, ajatuksia! Tänään vasta plussasin, menkat viikon myöhässä eli oisko nyt sit rv3.
[/quote]rv5
Mielestäni teillä on paljon hyviä asioita tilanteessanne. Asunto maksettu, muut lapset jo helpompia, mukava perhe-elämä. Ethän edes tiedä onko vatsassa kaikki hyvin, saattaa olla mm. tuulimunaraskauskin. Ultran jälkeen tiedät enemmän ja voitte päätöksiä tehdä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kyssäreitä tossa nyt on? Abortti vaan. Estäthän sä sen raskauden muutenkin päivittäin, ei se nyt siitä mitenkään eroa. Ei ainakaan mulle tuottaisi mitään ongelmia, koska en todellakaan halua lasta. Etkä vissiin sinäkään jos ehkäiset. Onneksi ei eletä missään paavilandiassa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 19:36"]
Jos mietitään, kumpaa vaihtoehtoa katuisit todennäköisesti vuosien päästä enemmän (aborttia vai lapsen pitämistä), olen 99 % varma, että aborttia.
[/quote]Mä olen taas varma, että aborttia ei kaduttaisi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 19:32"]
Lapsi on kuitenkin mielestäni niin suuri lahja, että ajattelisin mielelläni ennemmin että mitä kaikkea ihanaa se voi tuoda tullessaan.
[/quote]
Juu, mutta kun kaikki eivät tarvitse tai halua sitä, mitä lapsi tuo tullessaan, kun taas samaan aikaan olisi paljonkin käyttöä sille, mistä joutuisi luopumaan. Jos on itsekästä tehdä päätöksiä sen mukaan, millaista elämää haluaa, me olemme kaikki itsekkäitä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 16:10"]
Mielenkiinnosta, onko mitään havaintoa, miksi pillerit ovat voineet pettää? Vatsatautia tms?
[/quote]
pillereiden teho vähenee esim antibioottikuurin aikana, näin lääkäri mulle kerran kertoi
Harrastit seksiä pelkkien pillerien kanssa vaikka perustietoon pitäisi kuulua, että ei ne 100% varma keino ole. Tyhmä vai idiootti?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 16:10"]
Mielenkiinnosta, onko mitään havaintoa, miksi pillerit ovat voineet pettää? Vatsatautia tms?
[/quote]
pillereiden teho vähenee esim antibioottikuurin aikana, näin lääkäri mulle kerran kertoi
[/quote]
Tässäkin tapauksessa se tehonväheneminen tulee siitä, että antibiootit voi sekoittaa vatsan => ripuli => pilleri tulee ulos ennen kuin on ehtinyt imeytyä. Kerrotaan se siellä pakkausselosteessakin.
Kerro nyt ihmeessä miehelle, samassa veneessä olette. Ehkä mies osaakin suhtautua jotenkin niin että sunkin olo helpottuu tai koette samanlailla ja voitte kokea että yhdessä ootte samassa sopassa.
Ja varmista ettei ole tuulimunaraskaus tms.
Tsemppiä, ajan kanssa ajatukset selviää! Ymmärrän kyllä tuskasi. Itse painin juuri sterilisaatio kysymyksen edessä kun koen että lapsi luku täynnä. Terveyssyistä joudun pillerit lopettaan ja ainoa vaihtoehto olisi kuparikierukka mitä en halua jo valmiiksi kohtuullisten vuotojen ja kipujen vuoksi. Kondomilla mennään mutta pelkään kokoajan että tulisin tahtomatta raskaaksi. Ikää 32v.