Pienten lasten syömisongelmat johtuu vuorovaikutusongelmista vanhemman kanssa

Nirsoilu ja syömisongelma on tosiaan kaksi ihan eri asiaa.

Tuttavaperheen toisella lapsella on syömisongelma joka johtuu vahnemmista. Perheessä kaksi lasta, vanhempi poika nuorempi tyttö. Poika saa kaiken huomion ja kannustuksen, tyttö on lähinnä riippakivi jota vedetään perässä. Ja ruokailut on vanhempien aikana yhtä taistelua. Lapsi ei halua syödä ja vanhemmat huutaa ja mesoo, et syö. Tämä on ainoa tapa jolla tyttö saa vanhemmiltaan huomiota. Lapsi on alipainoinen.

Meillä ollessaan syömisen kanssa ei ole ongelmaa ja syökin hurjia määriä ruokaa, mätän syvän lautasen täyteen spagettia ja jauhelihakastiketta. Lisään sekaan oliiviöljyä ja voita. Lautanen on hujauksessa tyhjä.

Toki myös äidin sairaalloinen laihuusa ja jatkuvat diettipuheet on vaikuttaneet asiaan, langanlaiha 7v tyttö puhuu kuinka on dietillä.

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

Lapsen kuuluu olla nirso. Ensimmäisen puolen vuoden aikana saadaan varsin yksipuolisia makuelämyksiä, koska vauva saa vain maitoa. Sitten pikku hiljaa maistellaan uusia makuja, aloittamalla miedoilla mauilla ja antamalla 1-2 uutta makua viikossa. Nirsouden taustalla on henkiinjääminen: uusi maku voi olla myrkyllinen, siksi sitä karsastetaan. Moni vanhempi ei jaksa lapsen luontaista nirsoutta, ja turvautuu helppoihin ratkaisuihin: mauttomat, mutta keinotekoisilta maistuvat einekset, sokeriset elintarvikkeet ja huonoja rasvoja sisältävät ruoat. Ja lapsi syö ja vanhempi on tyytyväinen. Kunnes myöhemmin havaitaan, että se meidän lapsi ei syö kuin pelkkää roskaruokaa, ei maistu kasvikset, hedelmät, kala, jne. Ja se normaalisti nirsoillut, joka on saanut rauhassa tutustua eri makuihin eikä makuaistia ole pilattu roskaruolla, syö kaikkea.

Jos melkein puolella  (20-40%) lapsista on joskus syömiseen liittyviä ongelmia, se on aika normaalia lapsiperheen arkea. Tiedän kyllä yhden vauvankin, joka löpetti syömisen ja oli letkuruokinnassa sen takia. Syy ei koskaan selvinnut ja äiti tuntuu oikein pätevältä. Nämä häiriöthän nähdään aina toisten lapsissa. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:19"]

Tuossa uutisessa ei puhuta nirsoudesta vaan SYÖMISONGELMISTA. Ovat kaksi eri asiaa, sanoisin. Toki ongelmahan se on jos MIKÄÄN ei uppoa. Mutta jos esim.taapero ei suostu syömään vaikkapa lämpimiä vihanneksia eikä monia muitakaan ruoka-aineita en sanoisi sitä vielä syömisongelmaksi vaan totuttelun puutteeksi. Kaikki ajallaan. Ongelman vanhempi toki saattaa tästä kehittää stressaamalla ja tarjoamalla tilalle esim. Sokeriherkkuja.

[/quote]

Lapseni luokkakaveri (asuu naapurissa) on kasvatettu makealla. Koulussa hän ei syö ruokaa ja pitää hedelmiä mukanaan. Kävin kerran heillä ja olin järkyttynyt kun lapsi sai aivan vapaasti vetää nameja herkkukaapista. Meillä kyseinen lapsi haukkui lapseni syntymäpäivätarjoilun koska tarjolla ei ollut yhtään kaupan sorttia ja kotitekoinen näytti hänen silmissään vaaralliselta.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:01"]

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

[/quote]

Kai kuitenkin tarjoat sitä SAMAA ruokaa sitten uudelleen hetken päästä, eikä jotain "maistuvampaa"? Muuten tuo kuulostaa pelkältä curlingilta.

Meillä on kaksi lasta.

esikoinen söi ensimmäiset 2,5 vuotta vain muutamaa ruokalajia.

kävimme lääkärissä asti ja koitimme muutenkin kaikkemme.

herkkuja ei saanut oikeastaan ikinä, siitä ei voinut johtua.

koitti kyllä kovin syödä, mutta yökki niin kauan että oksennus tuli ja taas koitti syödä.

tämä oli jo vauvasta asti, mikään missä oli kikkareita aiheutti oksennuksen; riisi, perunan palaset, jauheliha sellaisenaan, puurot, yms..

nyt tämä sama neiti on 4 vuotias ja syö kaiken mitä nenän eteen laitetaan, lautasen tyhjäksi asti.

kuopus on taas vauvasta asti syönyt kaiken mitä ollaan nenän eteen ladottu.

en muista ruokalajia mitä ei oli syönyt.

molemmat kasvaneet ja kehittyneet normaalisti, samoilla säännöillä ja opeilla.

meillä ainakaan kyse ei ollut vuorovaikutuksesta, vaan lääkäri arvioi tyttäremme "jonkin nielun osan", en muista minkä, olevan tavallista herkempi ja aiheuttavan oksennus refleksin.

onneksi on ollutta ja mennyttä, rankkaa se oli, tuntui että ei se syöminen voi olla näin vaikeaa.

laittaa suuhun, pureskelee ja sitten nielee, mutta ei!

toivon että ei ihan kaikkia syyllistettäisi tuosta vuoro vaikutuksesta,

ei voi aina tietää mitä todellisuudessa on ongelmana.

se on tietenkin eri juttu, jos lapsi on vaan päättänyt ettei tykkää.

silloin on vanhemman tehtävä tehdä selväksi, ettei muuta heru.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:01"]

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

[/quote]

Kai kuitenkin tarjoat sitä SAMAA ruokaa sitten uudelleen hetken päästä, eikä jotain "maistuvampaa"? Muuten tuo kuulostaa pelkältä curlingilta.

[/quote]

No tietysti. En mä nyt montaa kertaa ala keittämään. Mutta meillä on tämä toiminut ihan näin. Yleensä lapset syövät ruokansa aika hyvin. Muutama lusikallinen saattaa jäädä lautasen reunalle joskus, mutta se ei ole niin vakavaa.

Niin. Paino sanalla MONESTI. Ei aina. Kyllä esimerkiksi nirsoilu voi olla täysin synnynnäistäkin, esim. monilla autismikirjona lapsilla on suurta valikoivuutta. Ja joillain lapsilla on neofobiaksi kutsuttua uuden pelkoa, ja totuttelu vaatii moninverroin enemmän aikaa.

Ja kannattaa muistaa, että taustalla voi olla myös allergioita. Lapsi huomaa kyllä, jos jokin ruoka aiheuttaa pahaa oloa. Esimerkiksi oma kuopukseni lopetti jo parivuotiaana maidon juomisen. Ja kun asiaa tutkittiin, niin maitoallergiahan siellä oli taustalla.

Eräässä tuttavaperheessä 2v lapsi ei syönyt kunnolla. No, kun tutustuin perheeseen tarkemmin, selvisi, että perhe ei ikinä aterioi yhdessä! Lapselle tehtiin ruoaksi lähinnä makaronia ja jauhelihaa, eikä hän saanut syömiseen mallia kotona (äitinsä söi töissä lounaan ja loppuiltana ei juurikaan syönyt, jonkinasteinen syömishäiriö, luulen, ja isänsä söi töissä ja tuli myöhään töistä kotiin syötyään jossain ravintolassa). Surullista mielestäni :(

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:18"]

Ei meillä vain valtakamppailla syömisestä. Syödään, jos maistuu, ei syödä, jos ei maistu. Ei pidä hermostua, jos lapsi ei joskus syö tai ei heti pidä uusista mauista. Se ei ole syömishäiriö. 

[/quote]

Satunnaista nirsoilua kukaan tuskin pitääkään syömisongelmana, mutta se on, jos se toistuu monta kertaa viikossa ja syömiset alkaa olla hyvin rajoitettuja, esim. vain yksi leipä- tai murolaatu kelpaa jne.

[/quote]

Eiköhän tuon viestin kirjoittajan tarkoituksena ollut kertoa, että hän ei ole tehnyt syömisestä ongelmaa, moni muu on omalla käyttäytymisellään tehnyt ongelman ja aiheuttanut syömishäiriön. Lapsi huomaa, että voi hallita tilannetta, kun kieltäytyy syömästä ja vanhemmat hermostuvat. Sillä tavalla saadaan varmaan aikaan niitä suklaata ravintolassa mässyttäviä lapsia, joita on näkynyt brittidokumenteissa. Valta on lapsella ja hän saa tahtonsa läpi; syö vain sitä mitä huvittaa tai kieltäytyy kokonaan syömästä.

Mua häiritsi tuossa uutisessa se, ettei tarkemmin selitetty mitä syömishäiriöllä siinä tarkoitettiin. Nirsoiluhan on lapselle tosi helppoa opettaa ihan vaan omia asenteita esiin tuomalla, mutta tuskin keskivertonirsoilijat päätyy psykiatrin vastaanotolle. 

Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:56"]Niin. Paino sanalla MONESTI. Ei aina. Kyllä esimerkiksi nirsoilu voi olla täysin synnynnäistäkin, esim. monilla autismikirjona lapsilla on suurta valikoivuutta. Ja joillain lapsilla on neofobiaksi kutsuttua uuden pelkoa, ja totuttelu vaatii moninverroin enemmän aikaa.

Ja kannattaa muistaa, että taustalla voi olla myös allergioita. Lapsi huomaa kyllä, jos jokin ruoka aiheuttaa pahaa oloa. Esimerkiksi oma kuopukseni lopetti jo parivuotiaana maidon juomisen. Ja kun asiaa tutkittiin, niin maitoallergiahan siellä oli taustalla.

[/quote]

Käsittääkseni jutussa ei kuitenkaan puhuttu erityislapsista.

Yrittäkää ymmästää kaksi eri käsitettä. syömisvaikeudet ja syömishäiriö

Syömisvaikeudet: Ohimeneviä ongelmia, jotka menevät ohi nopeasti, kun perhe saa tietoa ja ohjausta siitä miten lasta tuetaan ja miten valtatastelu ruokapöydässä lopetetaan. Näitä on siis 20-40% lapsista jossain ikävaiheessa.

Syömishäiriö (pienten lasten syömishäiriö tai varhaislapsuuden syömishäiriö): Psyykkinen ongelma, johon voi liittyä myös fyysisiä ongelmia (esim. nielemisvaikeudet, suun motoriikan ongelmat). Ongelma on niin suuri, että normaali kasvu hidastuu/pysähtyy. Hoitona on moniammatillista kuntoutusta ja pahimmillaan sairaalajaksoja. Lähes kaikki (99,9%?) tähän sairastuneet lapset on ns. sairaalalapsia (pitkäaikaissairaus, keskosuus tms. paljon sairaalassaoloa ja rankkoja hoitoja vaativa tila) tai niin pahasti kaltoinkohdeltuja lapsia, että ovat joutuneet sijaiskotiin.

t. Syömishäiriöisen lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:01"]

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

[/quote]

Kuulostat ihmiseltä jolla ei ole omaa lasta. :)

Juu, minä joskus himoitsen jotain mutta AIKUISENA käsitän että välillä mun on vaan pakko ostaa jotain enkä voi ostaa viidelle lapselleni mitä haluan tai mitä lapset mouruaa vaan pakko sanoa ei.

Se että ruoka-aika on NYT tarkoittaa että seuraavana vuorossa on välipala, ei enää saman ruuan tai "jonkun toisen" tarjoaminen. Tämä on tärkeää ymmärtää happohyökkäyksien takia, suu kestää n. 5 happohyökkäystä päivässä. Jälkkäreillä ei ole niin väliä (ja ihan sama onko kaupan vanukas vai omatekoinen pulla) vaan se että syödään tarjolla ollut ruoka ja päälle purraan hammaspastilli tai purkkaa.

Mutta tästähän aiheessa ei ole kyse! Ei ruokahäiriö tule sillä että laitetaan pieni annos ruokaa ja lapselle sanotaan että syö sen. Ei annoksen kuulu ensinnäkään olla suuri vaan lapsen kokoinen ja lisää olisi sopiva siis ottaa. Väitän kokkina ja äitinä että osa ei ehkä sitten vastaajina edes tiedä mikä on lapselle oikea koko.

Ja kyllä: saa lapselta joskus vaatia syömistäkin. Itse tosin pienen ihmisen kohdalla ajattelen että riittää kun maistaa ikänsä mukaan lusikallisia.

Mutta on tuo ihan syömishäiriö lapsella ihan muusta kertova tilanne tai pakottaminen on jotain sairasta.

Nro 26 kertoi että hänen lapsen luokalla joku ei syö ruokaa vaan kuljettaa hedelmiä mukanaan -ja kotona kuulemma ahmii karkkia?? (mistäköhän tämä tieto tulee ja mikä mahtaa olla totuus) -juhlatarjottaviisi en puutu nyt mitenkään.. Vaan siihen että MIKSI kouluun sallitaan omat eväät? Ja miten tästä on koulussa puututtu terveydenhoitajan aloitteesta koska tuo on vakava asia ja se menee automaattisesti opettajien tietoon ja sieltä terkalle ja edelleen lääkärille.

Ihmettelen suuresti tätä "ulkopuolisien tietämistä muiden asioista". Ymmärrän jos jotain ihmetellään mutta se että joku on oikeasti nyt sitten olevinaan kovin tietoinen miten jossain perheessä syödään ja mitkä on syyt asioihin ihmetyttää.

Kouluissa on keittiöt vastuussa oppilaiden ruokavalioista, ei niihin eväitä kuulu viedä. Mistä nämä jutut tulee?

Meillä aikuisilla saattaa olla laihdutuskuureja ja dieettejä mutta ei lapsi ole sellaisella. Kalistelkaa nyt kellojanne! En antaisi omien lapsieni olla laihiksilla muttei se tarkoita etteikö lapsillani olisi erilaiset kehot, minulla on raamikkaita poikia ja on todella hoikka ja pitkä poika. Ja yhtälailla heille voisi tulla syömishäiriö kuin tytöille..

Vanhempana kuuluu katsoa että lapsi syö. Ja täytyy olla monipuolinen ruokavalio! Olen istuttanut 10- vuotiaan poikani harkkapäivänä syömään ihan normaalia ruokaa. Se on piste. Ei ole vaihtoehtona että syö kohta ruokaa uudestaan jos nyt "ei ole nälkä" koska se juoksee harrastuksessa ja pistää kylkeen jos niin tekee varttia ennen harkkoja -eikä lapsi nyt päätä ettei syö uunikalaa..

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:56"]Niin. Paino sanalla MONESTI. Ei aina. Kyllä esimerkiksi nirsoilu voi olla täysin synnynnäistäkin, esim. monilla autismikirjona lapsilla on suurta valikoivuutta. Ja joillain lapsilla on neofobiaksi kutsuttua uuden pelkoa, ja totuttelu vaatii moninverroin enemmän aikaa.

Ja kannattaa muistaa, että taustalla voi olla myös allergioita. Lapsi huomaa kyllä, jos jokin ruoka aiheuttaa pahaa oloa. Esimerkiksi oma kuopukseni lopetti jo parivuotiaana maidon juomisen. Ja kun asiaa tutkittiin, niin maitoallergiahan siellä oli taustalla.

[/quote]

Käsittääkseni jutussa ei kuitenkaan puhuttu erityislapsista.

[/quote]

Käsittääkseni ap julisti otsikossaan, että syömishäiriöt johtuvat vuorovaikutusongelmista. Piste. Minä tuossa luettelin useampiakin syömishäiriöisten lasten tyyppejä, joissa se häiriö EI johdu vuorovaikutusongelmista, vaan on synnynnäinen ominaisuus ja/tai elimellinen.

PS: opettele ymmärtämään lukemaasi.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:01"]

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

[/quote]

Kuulostat ihmiseltä jolla ei ole omaa lasta. :)

Juu, minä joskus himoitsen jotain mutta AIKUISENA käsitän että välillä mun on vaan pakko ostaa jotain enkä voi ostaa viidelle lapselleni mitä haluan tai mitä lapset mouruaa vaan pakko sanoa ei.

Se että ruoka-aika on NYT tarkoittaa että seuraavana vuorossa on välipala, ei enää saman ruuan tai "jonkun toisen" tarjoaminen. Tämä on tärkeää ymmärtää happohyökkäyksien takia, suu kestää n. 5 happohyökkäystä päivässä. Jälkkäreillä ei ole niin väliä (ja ihan sama onko kaupan vanukas vai omatekoinen pulla) vaan se että syödään tarjolla ollut ruoka ja päälle purraan hammaspastilli tai purkkaa.

Mutta tästähän aiheessa ei ole kyse! Ei ruokahäiriö tule sillä että laitetaan pieni annos ruokaa ja lapselle sanotaan että syö sen. Ei annoksen kuulu ensinnäkään olla suuri vaan lapsen kokoinen ja lisää olisi sopiva siis ottaa. Väitän kokkina ja äitinä että osa ei ehkä sitten vastaajina edes tiedä mikä on lapselle oikea koko.

Ja kyllä: saa lapselta joskus vaatia syömistäkin. Itse tosin pienen ihmisen kohdalla ajattelen että riittää kun maistaa ikänsä mukaan lusikallisia.

Mutta on tuo ihan syömishäiriö lapsella ihan muusta kertova tilanne tai pakottaminen on jotain sairasta.

Nro 26 kertoi että hänen lapsen luokalla joku ei syö ruokaa vaan kuljettaa hedelmiä mukanaan -ja kotona kuulemma ahmii karkkia?? (mistäköhän tämä tieto tulee ja mikä mahtaa olla totuus) -juhlatarjottaviisi en puutu nyt mitenkään.. Vaan siihen että MIKSI kouluun sallitaan omat eväät? Ja miten tästä on koulussa puututtu terveydenhoitajan aloitteesta koska tuo on vakava asia ja se menee automaattisesti opettajien tietoon ja sieltä terkalle ja edelleen lääkärille.

Ihmettelen suuresti tätä "ulkopuolisien tietämistä muiden asioista". Ymmärrän jos jotain ihmetellään mutta se että joku on oikeasti nyt sitten olevinaan kovin tietoinen miten jossain perheessä syödään ja mitkä on syyt asioihin ihmetyttää.

Kouluissa on keittiöt vastuussa oppilaiden ruokavalioista, ei niihin eväitä kuulu viedä. Mistä nämä jutut tulee?

Meillä aikuisilla saattaa olla laihdutuskuureja ja dieettejä mutta ei lapsi ole sellaisella. Kalistelkaa nyt kellojanne! En antaisi omien lapsieni olla laihiksilla muttei se tarkoita etteikö lapsillani olisi erilaiset kehot, minulla on raamikkaita poikia ja on todella hoikka ja pitkä poika. Ja yhtälailla heille voisi tulla syömishäiriö kuin tytöille..

Vanhempana kuuluu katsoa että lapsi syö. Ja täytyy olla monipuolinen ruokavalio! Olen istuttanut 10- vuotiaan poikani harkkapäivänä syömään ihan normaalia ruokaa. Se on piste. Ei ole vaihtoehtona että syö kohta ruokaa uudestaan jos nyt "ei ole nälkä" koska se juoksee harrastuksessa ja pistää kylkeen jos niin tekee varttia ennen harkkoja -eikä lapsi nyt päätä ettei syö uunikalaa..

[/quote]

Miten sait käsityksen ettei minulla ole lapsia? Minulla on neljä lasta. Ja lääkärin kanssa olen keskustellut asiasta, koska yksi lapsistani oli pienempänä huono syömään. Hän minulle nuo asiat kertoi ja sen mukaan olen toiminut. Ja kyllä, lapseni nirsoilevat joskus, mutta pääosin syövät hyvin. Ei minun ole ainakaan toistaiseksi tarvinut ketään pakottaa syömään. Ruokarytmit on meillä kohdillaan ja olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen. Tämä toiminut.

Niin?

Monasti johtuu, monasti ei johdu.

Ja hei ap - mitä luulet, ovatko ne syömishäiriöt VÄHEMMÄN ONGELMALLISIA, JOS NE JOHTUVAT SYÖMISEEN LIITTYVISTÄ VUOROVAIKUTUSONGELMISTA?

Mikä olikaan fucking pointtisi?

Ai juu, sulla ei sitä ole. Kunhan halusit päästä mollaamaan ja mitätöimään syömishäiriöitä.

Ihan samantekevää, johtuuko syömishäiriö vuorovaikutusongelmista, tai elimellisestä sairaudesta tai mistä - jos se on tarpeeksi vakava eli lapsi ei syö, se vaatii joka tapauksessa asiantuntija-apua. On ihan totta, että joskus lapsen kanssa etenee syöminen sellaiseksi sirkukseksi, että kokemattomampi vanhempi toimii siinä väärin - ja silloinkin asiantunteva ravitsemusterapeutti/lastenpsykiatri voi olla hyvin hyödyksi käymällä läpi ruokavaliota ja syömistilanteita.

Kannattaa myös muistaa, että asiantuntijat tuppaavat AINA KATSOMAAN ONGELMIA OMAN KOULUKUNTANSA SILMÄLASEILLA. Lastenpsykiatri ilman muuta siis korostaa psykologisia syitä eli tässä tapauksessa vuorovaikutusongelmia.

Toisenlaisia vastauksia saa, jos kysyy asiaa ravitsemusterapeutilta tai vaikkapa allergologilta.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:01"]

Minulla on jäänyt mieleen se kun lääkäri minulle kertoi että lasta ei saa koskaan pakottaa syömään. Jollonkin ruoka ei vaan maistu ja jos pakottaa, niin lapsen oma kylläisyyden säätely menee pilalle. Monesti oikeasti huomaa että vanhemmat väkisin tuputtavat syömään lautasen loppuun ja sitten armottomat kehut päälle; hyvä tyttö/poika kun söit kaikki.

Niinpä niin, sekö sitten on hyvän merkki että syö mahdollisimman paljon? Niinhän lapsi sen näkee. Onko se niin vakavaa jos lapsi ei syö lautasta loppuun? Tällä ne syömishäiriöt hankitaan!

Meillä ainakin saa jättää jos siltä tuntuu! Ruokaa voi tarjota vaikka hetken päästä uudestaan. Kyllä lapsi syö kun nälkä tulee. Kyllä meilläkin nirsoillaan, mutta jollonkin taas ruoka maistuu vaikka kuinka. Ethän itsekään syö aina samoja määriä ja jollonkin toinen ruoka maistuu paremmin kuin toinen.

[/quote]

Kuulostat ihmiseltä jolla ei ole omaa lasta. :)

Juu, minä joskus himoitsen jotain mutta AIKUISENA käsitän että välillä mun on vaan pakko ostaa jotain enkä voi ostaa viidelle lapselleni mitä haluan tai mitä lapset mouruaa vaan pakko sanoa ei.

Se että ruoka-aika on NYT tarkoittaa että seuraavana vuorossa on välipala, ei enää saman ruuan tai "jonkun toisen" tarjoaminen. Tämä on tärkeää ymmärtää happohyökkäyksien takia, suu kestää n. 5 happohyökkäystä päivässä. Jälkkäreillä ei ole niin väliä (ja ihan sama onko kaupan vanukas vai omatekoinen pulla) vaan se että syödään tarjolla ollut ruoka ja päälle purraan hammaspastilli tai purkkaa.

Mutta tästähän aiheessa ei ole kyse! Ei ruokahäiriö tule sillä että laitetaan pieni annos ruokaa ja lapselle sanotaan että syö sen. Ei annoksen kuulu ensinnäkään olla suuri vaan lapsen kokoinen ja lisää olisi sopiva siis ottaa. Väitän kokkina ja äitinä että osa ei ehkä sitten vastaajina edes tiedä mikä on lapselle oikea koko.

Ja kyllä: saa lapselta joskus vaatia syömistäkin. Itse tosin pienen ihmisen kohdalla ajattelen että riittää kun maistaa ikänsä mukaan lusikallisia.

Mutta on tuo ihan syömishäiriö lapsella ihan muusta kertova tilanne tai pakottaminen on jotain sairasta.

Nro 26 kertoi että hänen lapsen luokalla joku ei syö ruokaa vaan kuljettaa hedelmiä mukanaan -ja kotona kuulemma ahmii karkkia?? (mistäköhän tämä tieto tulee ja mikä mahtaa olla totuus) -juhlatarjottaviisi en puutu nyt mitenkään.. Vaan siihen että MIKSI kouluun sallitaan omat eväät? Ja miten tästä on koulussa puututtu terveydenhoitajan aloitteesta koska tuo on vakava asia ja se menee automaattisesti opettajien tietoon ja sieltä terkalle ja edelleen lääkärille.

Ihmettelen suuresti tätä "ulkopuolisien tietämistä muiden asioista". Ymmärrän jos jotain ihmetellään mutta se että joku on oikeasti nyt sitten olevinaan kovin tietoinen miten jossain perheessä syödään ja mitkä on syyt asioihin ihmetyttää.

Kouluissa on keittiöt vastuussa oppilaiden ruokavalioista, ei niihin eväitä kuulu viedä. Mistä nämä jutut tulee?

Meillä aikuisilla saattaa olla laihdutuskuureja ja dieettejä mutta ei lapsi ole sellaisella. Kalistelkaa nyt kellojanne! En antaisi omien lapsieni olla laihiksilla muttei se tarkoita etteikö lapsillani olisi erilaiset kehot, minulla on raamikkaita poikia ja on todella hoikka ja pitkä poika. Ja yhtälailla heille voisi tulla syömishäiriö kuin tytöille..

Vanhempana kuuluu katsoa että lapsi syö. Ja täytyy olla monipuolinen ruokavalio! Olen istuttanut 10- vuotiaan poikani harkkapäivänä syömään ihan normaalia ruokaa. Se on piste. Ei ole vaihtoehtona että syö kohta ruokaa uudestaan jos nyt "ei ole nälkä" koska se juoksee harrastuksessa ja pistää kylkeen jos niin tekee varttia ennen harkkoja -eikä lapsi nyt päätä ettei syö uunikalaa..

[/quote]

Miten sait käsityksen ettei minulla ole lapsia? Minulla on neljä lasta. Ja lääkärin kanssa olen keskustellut asiasta, koska yksi lapsistani oli pienempänä huono syömään. Hän minulle nuo asiat kertoi ja sen mukaan olen toiminut. Ja kyllä, lapseni nirsoilevat joskus, mutta pääosin syövät hyvin. Ei minun ole ainakaan toistaiseksi tarvinut ketään pakottaa syömään. Ruokarytmit on meillä kohdillaan ja olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen. Tämä toiminut.

[/quote]

Niin lisäksi en ole tarjonnut uutta ruokaa, vaan sitä samaa ruokaa myöhemmin jos ei syystä tai toisesta ole sillä hetkellä maistunut. Kyllä se nälkä sieltä tulee ja kyllähän lapset nopeasti oppivat niihin rytmeihin.