Anoppi vihaa ja mustamaalaa!

Meillä on klassinen anoppi-miniä-tilanne, joka on koko ajan vain pahentunut. Anopin mielestä olen paha ja ilkeä ja kaikki - hyväksikin tarkoitettu- mitä sanon, teen tai millainen olen, on häntä vastaan suunnattua ja todistaa pahuuttani ja ilkeyttäni. Suoraan puhuminen ja keskusteleminen ei johda mihinkään, tilanne vain pahenee. Anoppi pysyy kannassaan, ja on itse mielestään virheetön ja esimerkillinen, eikä ole tehnyt mitään väärin meitä kohtaan.

Hän pitää kirjaa jokaisesta sanasta, ilmeestä, eleestä ja tekemättä jättämisestä, mitä teen. Sieltä hän sitten siteerailee, että vuonna 2005 silloin sitä ja tätä. Meidän pitäisi elää ja ajatella kuten hän, erityisesti minun. Puen lapsen väärin, kasvatan väärin, kotini on vääränlainen, puhun väärin, olen vääränlainen, käyttäydyn väärin... Hän on vaatinut pieniä lapsia luokseen viikoksi, soittaa usein minun haukkumispuheluita miehelleni jne. Lisäksi hän käänsi meille läheisen sukulaisen omaksi pikku vakoojakseen ja tuo tilanne jatkui vuosia ennen kuin paljastui. Välit ovat sinne suuntaan nyt poikki.

Mieheni pelkäsi äitiään pitkään, eikä uskaltanut sanoa vastaan mitään, ja nyt kun on alkanut sanoa vastaan, tilanne on päässyt jo aivan mahdottomaksi. Anoppi uhkailee suuttumisellaan perheenjäseniään, ja muut luimistelevat ja pysyvät poissa tieltä. Minä joudun tulilinjalle ja kohteeksi. Ei pidä välittää, sanovat. Anoppi on myös esitellyt viestejäni ympäriinsä ja puhunut minusta pahaa eteenpäin, itse on tämän kertonut.

Olen aivan keinoton, enkä tiedä, mikä tässä enää auttaisi. Olen pitänyt yhteyttä ihan minimin, ja ajattelin lopettaa sen kokonaan. Tuntuu, että välien katkaiseminen on ainoa keino. En haluaisi sitä tehdä, muiden sukulaisten takia, ja mieheni ei halua sitä, vaikka onkin tilanteesta samaa mieltä kanssani. Tiedän, etten ole ainoa, joka painii anoppi-ongelmien kanssa, joten kertokaa, miten olette selvinneet?! Joulu lähestyy ja pakollinen jouluvierailu on tehtävä tänäkin vuonna...