Pienten lasten syömisongelmat johtuu vuorovaikutusongelmista vanhemman kanssa

Uskon.

Monelle lapselle se on pelkkää valtakamppailua. Sama lapsi saattaa kylässä (ilman vanhempia) ollessaan syödä ihan normaalisti

Kun mietin omaa tuttavapiiriä ja niitä lapsia, joilla ongelmia syömisessä on, niin uskon, että tässä on jotain perää.

Taas yksi itsestäänselvyys muutettu uutiseksi, jotta saadaan lehteen täytettä...

Taas yksi itsestäänselvyys muutettu uutiseksi, jotta saadaan lehteen täytettä...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:02"]

Taas yksi itsestäänselvyys muutettu uutiseksi, jotta saadaan lehteen täytettä...

[/quote]

Hohhoijaa...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:02"]

Taas yksi itsestäänselvyys muutettu uutiseksi, jotta saadaan lehteen täytettä...

[/quote]

Hohhoijaa...

  hohhoijaa................

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:00"]

Kun mietin omaa tuttavapiiriä ja niitä lapsia, joilla ongelmia syömisessä on, niin uskon, että tässä on jotain perää.

[/quote]

Avaisitko tätä vähän? Aihe ja kaikenlaiset havainnot kiinnostavat.

Sama käyttäytyminen voi johtua eri syistä.

Ei meillä vain valtakamppailla syömisestä. Syödään, jos maistuu, ei syödä, jos ei maistu. Ei pidä hermostua, jos lapsi ei joskus syö tai ei heti pidä uusista mauista. Se ei ole syömishäiriö. 

Tuossa uutisessa ei puhuta nirsoudesta vaan SYÖMISONGELMISTA. Ovat kaksi eri asiaa, sanoisin. Toki ongelmahan se on jos MIKÄÄN ei uppoa. Mutta jos esim.taapero ei suostu syömään vaikkapa lämpimiä vihanneksia eikä monia muitakaan ruoka-aineita en sanoisi sitä vielä syömisongelmaksi vaan totuttelun puutteeksi. Kaikki ajallaan. Ongelman vanhempi toki saattaa tästä kehittää stressaamalla ja tarjoamalla tilalle esim. Sokeriherkkuja.

Väitän: alatiesynnytys, neuvolahenkilön epäpätevyys.

Minulla on supernirso lapsi. Miten olen syyllinen siihen?

Hän ei kyllä mätä herkkujakaan, suurin osa karkeistakin on hänen mielestään pahoja.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:18"]

Ei meillä vain valtakamppailla syömisestä. Syödään, jos maistuu, ei syödä, jos ei maistu. Ei pidä hermostua, jos lapsi ei joskus syö tai ei heti pidä uusista mauista. Se ei ole syömishäiriö. 

[/quote]

Satunnaista nirsoilua kukaan tuskin pitääkään syömisongelmana, mutta se on, jos se toistuu monta kertaa viikossa ja syömiset alkaa olla hyvin rajoitettuja, esim. vain yksi leipä- tai murolaatu kelpaa jne.

Mun mielestä usein on kyse vanhemman viitseliäisyydestä, ei jakseta vääntää syömisistä ja ostetaan oikeasti vain vuodesta toiseen niitä lemppariruokia. Viimeistään koulussa tuollainen lapsi on aika pulassa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:31"]

Mun mielestä usein on kyse vanhemman viitseliäisyydestä, ei jakseta vääntää syömisistä ja ostetaan oikeasti vain vuodesta toiseen niitä lemppariruokia. Viimeistään koulussa tuollainen lapsi on aika pulassa.

[/quote]

Onneksi nykyaikana näin ei ole. Ei tarvi supermaistaja lapsen itkeä ruokatunnilla kuten aikoinaan. Ja en usko vanhempien viitsimättömyyteen myöskään.

Syömisestä ei tarvitse vääntää. Terve lapsi, joka liikkuu riittävästi ja jolle ei tyrkytetä ruokahalun vieviä makeisia ja vanukkaita yms. syö kyllä. Pikku hiljaa repertuaari myös kasvaa, ihan vääntämättä. T. neljän äiti

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:31"]

Mun mielestä usein on kyse vanhemman viitseliäisyydestä, ei jakseta vääntää syömisistä ja ostetaan oikeasti vain vuodesta toiseen niitä lemppariruokia. Viimeistään koulussa tuollainen lapsi on aika pulassa.

[/quote]

Onneksi nykyaikana näin ei ole. Ei tarvi supermaistaja lapsen itkeä ruokatunnilla kuten aikoinaan. Ja en usko vanhempien viitsimättömyyteen myöskään.

[/quote]

ns. supermaistajia on todella vähän ja kouluruoka yleensä käy heillekin koska se on mietoa. Supernirsoja on sen sijaan paljon enemmän ja se on enemmän henkistä laatua.

Ja onko sitten kiva lapsen olla nälissään? Tai raahata jotain omia eväitä (joita kyllä ei kaikissa kouluissa ede suvaita ellei ole selvä terveydellinen syy)...

Taitaa johtua valmisvauvanruuista. Nehän ovat todella laimean makuisia, pelkkää tärkkelyksellä ja vedellä jatkettua. Eihän siinä opi maistamaankaan mitään normaalia ruokamakua. Väitän, että ongelmat johtuvat

a) valmisruuista, joita syötetään vauvalle/isommalle lapselle jatkuvasti

b) vanhempien suorittamisesta syömisessäkin (tuputetaan väkisin)

c) syötetään samaa lempiruokaa jatkuvasti että lapsi saadaan syömään (suun tottuminen makuun vaatii 11 maistamiskertaa... se on aika paljon.)

Toisaalta lapsia on niin erilaisia, että eiköhän ajan mittaan opi kaikki syömään tavallisesti. Ihan turha huoli tässäkin uutisessa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 09:00"]Kun mietin omaa tuttavapiiriä ja niitä lapsia, joilla ongelmia syömisessä on, niin uskon, että tässä on jotain perää.

[/quote]

Ihanko totta? Hanki sitten apua ko perheeseen! Varsinkin kun noin asiantunteva olet.

Tuo teksti ei millään muotoa auennut minulle, eikä tule aukenemaan. Siinä ei ollut minkäänlaista faktaa. Syömishäiriö on psykiatrisella hoidettava sairaus joka pohjautuu psyyken häiriöön. Aika rankkaa kommentointia siis täällä. Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu uhmaikä ja kaikenlaiset temppuilut. Aikuisilla on usein tarve löytää joku syy tai häiriö tähän normaaliin, mutta erittäin haastavaan käytökseen. Aivan kuten lääkefirmat keksii uusia sairauksia joihin saavat myydä uutta lääkettä. Jos lapsi kiukuttelee ruokapöydässä, niin siihen pitää osata reagoida. Jos vanhemmilla puuttuu tämä taito, on vanhemmat lähetettävä koulutukseen. Siltikin kasvatus on haastavaa ja vanhemmat tekevät parhaansa. Mistä tämä syyllistämisen ja vikojen etsimisen yhteiskunta onsaanut alkunsa?