Pelkään synnytystä! :(

Miten eka synnytys meni? Oletko puhunut pelosta neuvolassa?

Ymmärrän pelkosi. Oletko päässyt pelkopolille juttelemaan? Usein synnytys vie tuntoherkkyyden emättimestä ja sitten ei enää seksi maistu. Vaadi sektiota.

Oli pakko kaivaa vanha aloitus esiin... Vauva syntyi pari päivää tämän aloituksen jälkeen, joten on nyt siis jo 7-kuinen. Synnytys sujui todella hyvin. Synnytin ihan normaalisti alakautta, mutta säilyin repeämiltäkin täysin. Onneksi pelko osoittautui siis aivan turhaksi. :) - Ap

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin. Kesti kolme päivää. Supistukset olivat ns.keinotekoisia ja todella aggressiivisia, eivätkä kivunlievitykset tehonneet. Syntyessä vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä. Kaikki meni lopulta kuitenkin ok. Kauhistus muuttui pian valtavaan rakkauteen ja onnen tunteeseen.

Vauva oli pienikokoinen ja toivuin synnytyksestä todella nopeasti. Tällä kertaa veikkailtu isoa vauvaa. - Ap

Sektiota haluaisin vielä vähemmän. Se ajatus vasta pelottaakin... Pelkään mielettömästi itseni ja vauvan puolesta. Neuvolassa olen ehkä vähätellyt pelkoa. Ja nyt h-hetki on jo niin käsillä...

Ymmärrän miksi pelottaa. Soita aamulla neuvolaan ja kerrot huolesi, jos et pysty olla ajattelematta. Onko vauvasta tehty painoarviota?

2

Tsemppiä!

Itselläni eka synnytys oli paljon hankalampi kuin toinen. Toinen oli nopeampi, vaikka lapsi oli yli nelikiloinen. Nyt odotan kolmatta ja kieltämättä vähän, ei pelota, mutta ärsyttää se kipu. Minulla on ollut kaksi kivuliasta keskenmenoa (lääkkeellinen tyhjennys) ja muutenkin kroppa on herkempi. Myös kuukautiskipuihin on tullut synnytyspolttojen tapaista kipua. Se ei ole kiva tunne :(

Mutta uskoisin, että itse synnytys on toisella ja kolmannella kerralla helpompi, koska itsellä on kokemusta ja kroppakin jo venynyt ainakin jollain tapaa.

Ota asia tosiaan puheeksi neuvolassa.

Arviolta nelikiloinen. Esikoinen taas oli hyvin siro, päälle kilon kevyempi...Selvisin ihan parilla nirhaumalla.

Pelkään miten käy tällä kertaa. En usko että neuvolassa voivat tehdä kuitenkaan mitään hyväkseni, synnytyksen kulkua kun ei voi ennustaa... Sen tiedän, että tämä jää kohdallani viimeiseksi raskaudeksi. Psyyke ei vaan kestä.

Onneksi odotuksesi on pian ohi. Mitä jos järjestäisit kivaa tekemistä viimesille päiville? Kutsu ystäviä/sukulaisia/naapureita kylään, leivo, hemmottele itseäsi ym niin että et koko aikaa kotona yksin murehdi. Luota siihen, että Suomessa saa hyvää hoitoa sairaalassa. Kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä!

2