Oletteko maininneet lapsille Ukrainan tilanteesta?

Hyvä juttu, ap! Muistan itse, kun olin ala-asteikäinen ja Neuvostoliiton hajoamisprosessi oli käynnissä. Monella lapsella oli aika turvaton olo sen kuohunnan keskellä. Olisi varmaan ollut hyvä, että aihetta olisi käsitelty koulussakin.

Olen keskustellut teinin kanssa Ukrainan tilanteesta monesta näkökulmasta. En erityisemmin vakuutellut, että olemme turvassa. Teini ei ole erityisen herkkä tapaus.

Mun täytyy myöntää että olen pihalla tästä asiasta...mutta työkavereiden keskustelujen kuuntelu ja kommentit alkoivat pelottaa!

Älkää nyt turhanpäiten valehdella ettei tännekin voi hyökätä .

up

Mulla on kolmasluokkalainen poika, joka on muutenkin ollut tosi kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja maailman tapahtumista. Nyt seuraa mediasta Ukrainan tilannetta. Katsoo uutisia jne. Ei tuon ikäistä voi enää kieltää katsomasta ja lukemasta ja toisaalta minusta ihan hyvä, että on kiinnostunut ympäristöstään ja maailman tapahtumista. Olen yrittänyt antaa tietoa ja selittää sellaisia asioita ja termejä kuin demokratia, kommunismi, markkinatalous, rautaesirippu, vallankaappaus jne. Epätietoisuus voi lisätä vielä enemmän tuskaa kuin asioiden ymmärtäminen.

Samalla kerron sen että afrikassa tapahtuu samaan aikaan kansanmurhia eikä maailma muutenkaan ole kovin oikeudenmukainen paikka.

 Ja että vaikka kovasti kuohuu, niin vielä ei ole löytynyt joukkohautoja eikä merkkejä etnisistä puhdistuksista kuten euroopan myllerryksissä. Venäjä hoitaa homman.

Ekaluokkalainen tyttäreni luki dekkarini takakantta. Hän kysyi tarkennusta sanaan murha ja kyseli onko joskus jossain päin maailmaa tapahtunut [yksi] murha. Sydäntä riipaisi se, etten ollut ymmärtänyt kuinka suojassa maailman pahuudelta hän on elänyt. Hyvä niin tietenkin. Samalla kertaa tuntuu pahalta, että pikku hiljaa joutuu paljastamaan lapselle kuinka maailma ei ole ihan sellainen kuin hän luuli.

Meillä eilen koulussa pari oppilasta kyseli tästä ja niinpä käsittelimme asiaa hetken koko luokan kanssa. Selitin tapahtumia pääpiirteissään ja myös demokratian yms. käsitteitä. Yhtä lasta pelotti, voiko sotilaita tulla Suomeen, yritin rauhoitella. Yksi oli sitä mieltä, että Venäjä toimii oikein - tosi vahvasti vieläpä. Yritin vielä enemmän painottaa demokratian ja rauhan ajatuksen tärkeyttä.

Tosi vaikea tasapainotella tällaisten maailman negatiivisten puolien kertomisen kanssa. Mitään kamalia kauhukuvia ei pidä menä maalailemaan - mutta toisaalta kouluiköisille pitää ikätasonsa mukaan kertoa totuus eikä vääristellä asiaa sanomalla, että kukkasia niillä vain on tykkien piipuissa, happy-happy-joy-joy.

Muistan joskus käyneeni kurssin, jossa keskusteltiin ydinaseen uhan kertomisesta lapsille. Siellä painotettiin, että pelotella ei saa, muttei myöskään valehdella. Lapsille pitää tarjota keinoja käsitellä vaikeaa asiaa. Jos sanot, että ei mitään ydinaseita koskaa räjäytetä ikinä missään, ei nitä edes ole - ja sitten tapahtuukin pahin ja tulee jokin ydinonnettomuus, tms., lasten koko perusturvallisuus voi järkyttyä entistä pahemmin, kun heille on valehdeltu eikä heille siten ole annettu ennalta mitään keinoja henkisesti käsitellä asiaa.