Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole elämässä mitään ilonaiheita tällä hetkellä. Miten pääsen tästä eteenpäin?
10.11.2020 |
Töissä 1,5 vuotta sitten vaihtuneen toimitusjohtajan myötä työtehtäväni ovat yksipuolistuneet niin, että olen aivan loppu henkisesti. Palkka on hyvä, mutta työtehtäväni voisi hoitaa kuka tahansa parikymppinen järjestelmällinen ihminen. Kaikki vastuutehtävät ja aivotyötä vaativat tehtävät on uudelleen järjestetty. Minulla ei ole irtisanoutumisuhkaa, mutta töissä käyminen on piinallista ja tuskaa. Käytännössä vain istun ja tuijotan näyttöä ja odotan, että tapahtuu jotain. En voi avokonttorin takia tehdä mitään hyödyllistäkään ja etätöihin ei ole lupaa.
Kotona taasen olen puolisolleni kuin ilmaa. Mies on vaativassa ja stressaavassa työssä ja kaipaa yksinoloa ja palautumista kotioloissa. Hänelle se tarkoittaa sitä, että kotiin tullessa laittaa luurit korviin ja on täysin poissaoleva koko illan. Kuuntelee äänikirjoja tai musiikkia. Ja jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, huokaa kuuluvasti ja tuntuu siltä, että vien häneltä kallisarvoista omaa aikaa.
Lapset ovat teini-ikäisiä ja koronan takia monesti allapäin. Kavereita ei voi nähdä samalla tavalla, harrastuksista ei saa enää samalla tavalla iloa. Jokainen on vuorollaan nyt syksylläkin etänä - joka tarkoittaa sitä, että möllöttävät omassa huoneessaan aamusta iltaan.
Minun harrastukseni on kaikki peruttu tai katkolla koronan takia.
En saa mistään mitään iloa. Aurinkokaan ei enää paista kuin työpäivien aikana, joten en pääse nauttimaan kuin pelkästä pimeydestä.
Olen ihan turha ihminen kaikille.
Kommentit (37)
Kuuntele radiodeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskityt johonkin harrastukseen, josta saat iloa.
Sitten kun on viikonloppu, teette myös miehen kanssa jotain yhdessä. Tunnistan itse tuon miehen oman tilan tarpeen, mutta jos hän ei viikonloppunakaan voi tehdä kanssasi jotain kivaa (vaikka katsoa leffaa tai mistä tykkäätte) niin sitten kannattaa jo miettiä, onko hänen työstressinsä ihan kohtuuton.
Tai voiko teinien kanssa tehdä jotain yhdessä, ruokaa, pelata pelejä tms.?
Yleensä yrittäisin tehdä asioita, jotka tuovat arjessa iloa. Ihan vaikka hyvä ruoka, kaunis kattaus, kiva musiikki jne.
Tai tuoko sinulle iloa joulujuttujen miettiminen tai joku vastaava, jossa suunnitellaan jotain, mitä tapahtuu tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Valitat, vaikka on helppo työ ja hyvä palkka? Mieti miten vaikeaa on jossain slummissa, kun ei ole edes ruokaa joka päivä.
Jos masentaa, niin lääkäriin. Jo tänään.
Ja lääkäri määrää lääkkeitä, nekö ovat nyt sitten ap:n pelastus..?
Kylläpäs ap saa kovaa vähättelyä tästä avauksesta. Tietenkin jollakulla voi olla asiat huonosti, mutta eihän se tarkoita sitä, etteikö ap:n kannata syventyä omiin ongelmiinsa. Ongelmien pitkittyessä niistä voi tulla isoja. Ei kannata jättää tällaista tilannetta vapaapudotukseen.
Ymmärrän sinua ap eikä minulla siihen ole vastausta. Meilläkin kumppani tulee raskaan työpäivän jälkeen kotiin; ei koskaan kysy miten päiväni on mennyt tai ylipäätään mitään muutakaan. Loukkaantuu jollen kysy häneltä miten hänen työpäivänsä on mennyt. Syö ja vetäytyy omiin oloihinsa pelaamaan. Jollei läheisensä ole pelaamassa langoilla niin voi vaihtaa muutaman sanan kanssani mutta jos läheinen on siellä langoilla niin ei oikeastaan noteeraa minua koko iltana mitenkään. Jos puhun jotakin niin viuhtoo vain edestakaisin pitkin asuntoa, tai muuten ei noteeraa puhettani oikeastaan ollenkaan vaan keskittyy kaikkeen muuhun.
En ole olemassa ketään varten, tai miestäni jolle yritän pitää kotia siistinä ja pyykit pestynä jne. Tosin itsekin nautin puhtaasta kodista mutta olen avoliitossa täysin yksin. Ei sukulaisia eikä ystäviä. Omat pienet menot on kuten lenkillä ja kaupassa käynti.
Mieheni on lisäksi outo marttyyri eli kuinka hän joutuu tekemään kaiken vaikka roskapussinkin taisi viedä kerran roskikseen tänä vuonna jne. ja kovin passiivis-aggressiivinen. Joskus tuntuu ettei tunne minua yhtään eikä tyyliin muista onko minulla ajokortti ajettuna tms. Eli häntä ei taida niin kiinnostaa.
Välillä tuntuu että pää pakahtuu kun tunnen oloni täysin tarpeettomaksi ihmisenä kellekkään. Mieheni kuitenkin on perushyvä mies joka hoitaa asiansa jne joten jotenkin vaan sinnittelen päivän kerrrallaan.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen aika pakottaa pysähtymään ja katsomaan totuutta silmiin. Se ei ole välttämättä mitenkään mukavaa, mutta voi olla erittäin tarpeellista.
Harrastukset ym., joilla normaalioloissa voi täyttää päivänsä, saattavat olla myös pakoa todellisuudesta.
Vaikuttaa siltä, että parisuhteessa saattaa olla korjausliikkeen paikka. Työssä ei nyt juuri välttämättä kannata tehdä äkkiratkaisuja, vaan katsoa mitä tulevaisuus tuo. Monella ei tosiaan ole nyt turvattua toimeentuloa. Siitäkin voi iloita. Lääkäriin, jos on jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia.
Pimeään aikaan voi mennä vaikka uimahalliin vesijumpalle, tai kuntosalille, ja siellä saattaa tavata myös tutustua uusiin ihmisiin.
Lue kirjoija, käy siis kirjakaupassa tai kirjastossa, tai kuuntele äänikirjoja. Kannattaa tutkaista myös Self help-hylly, niillä kirjoilla on aikansa ja paikkansa. Ehkä juuri nyt niillä olisi jotain annettavaa sinulle.
Meditaatio, jooga, mikä tahansa mikä auttaa pysähtymään ja keskittymään hetkeen.
Aloita opinnot avoimessa yliopistossa.
Ryhdy vapaaehtoistoimintaan.
Olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa, tai ryhtyä osa-aikaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä pomo! Pystytkö pitämään töissä kuulokkeita ja kuuntelemaan esimerkiksi äänikirjoja samalla kuin muka teet työtä?
Ala opiskella jotain kiinnostavaa mutta samalla hauskaa. Esimerkiksi NLP-kurssit ovat tosi kivoja, auttavat ongelmanratkaisussa ja tuovat uusia ystäviä. Myös kirjoittajakursseilla tutustuu kiinnostaviin ihmisiin. Jooga ja meditaatio onnellistuttavat. Samoin vapaaehtoistyö.
Entä lapsesi? Käykää vaikka kerran viikossa yhdessä leffassa ja syömässä, tai vaikka yhden teinin kanssa kerrallaan.
Voi olla että olet masentunut. Masennus kapeuttaa ajattelua. Jos olet masentunut, kannattaa hoitaa sitä.
Päätä tehdä joka päivä kolme asiaa, jotka tuottavat sinulle iloa.
Turhan paljon AP:n tilannetta vähätellään. Kuulostaa vaikealta ja raskaalta tilanteelta, johon ei ole helppoja ratkaisuja. Asiassa on monia tekijöitä, joita ap ei voi kontrolloida: koronan tuomat rajoitukset, miehen käytös, lasten käytös, työpaikan uudistukset ja pomon asenne. Kuten tässä on moni muukin todennut, ap voi vaikuttaa vain omaan suhtautumiseen. Ja se ei ole mitenkään helppoa, se vaatii tosi paljon työtä. Hieman tulee mieleen, että oletko, ap, masentunut? Taudinkuvaan kuuluu, että ei saa iloa ja tyydytystä oikein mistään. Kehottaisin siis varaamaan ajan lääkärille.
Tuo Ap:n työtilanne vaikuttaa todella turhauttavalta. Sinuna ryhtyisin katselemaan uusia töitä. Työpaikan vaihtaminen on helpompaa kuin työn etsiminen työttömänä. Ja rekrytoijat suhtautuvat usein ihan positiivisesti siihen, että hakee uusia haasteita. Suosittelisin siis Ap:lle, että mahdollisuuksien mukaan käyttää tyhjät hetket töissä uusien työpaikkojen etsimiseen ja hakemusten kirjoittamiseen. Jos tulee urputusta, niin voi sanoa takaisin, että olet pyytänyt lisätehtäviä pomolta, mutta vastakaikua ei ole tullut. (Kunhan pitää huolen, että omat tehtävät on riittävällä tasolla hoidettu.)
Mitä tulee vapaa-aikaan, niin ap:n tarvitsisi löytää jotain mielekästä tekemistä, joka ei ole sidottu perheeseen ja jota korona ei liikaa rajoita. Mikä sua, ap, innostaa, mitkä ovat sun intohimoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama homma, aloin opiskelemaan koodaamista tässä työ ajalla, samahan tuo. Vaikka ei siitä hirveästi iloa saa, mutta ajatuksesta, että saisin joskus uuden työn, on.
Entä eikö tämän työn ongelman voi tuoda esiin kehityskeskustelussa esimerkiksi sen sijaan että nyökyttäisi päätä, että hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se nyt ymmärrettävästi masentaa, jos ensin työpäivä n. 8 h on ankeaa ja ahdistavaa, sitten vapaa-aikaa 8 h ei mielekkäitä ihmissuhteita eikä mahdollista jatkaa vanhoja harrastuksia. Tiedän tunteen. Turhaan jotkut edellä ovat vähätelleet. Ihminen tarvitsee jotain mistä saa voimaa jaksaa niitä tympeämpiä aikoja, jos sellaista ei ole vaan vuorokaudet menevät ns. pelkän paskan kanssa, niin huonompi homma pidemmän päälle.
Sun on etsittävä jostain sitä mielekkyyttä, jostain uudesta tekemisestä. Mikäli alkaa tuntua, että sellaista on mahdotonta löytää, niin voisiko kyse olla ihan masennuksesta? Silloin lääkäriin.
Sä kuulostat sellaiselta joka löytää valituksen ja itsesäälin aihetta missä tahansa tilanteessa. Jos lapset ja mies tarvitsisivat sinua itkisit ilmeisesti oman rauhan perään.
Etsi elämääsi oma juttu joka innostaa ja ilahduttaa sinua. Olet nyt sälyttänyt viihtymisesi muiden niskaan, työ ja perhe eivät muka miellytä sinua. Miten ajattelit asian korjata? Etsi uusi työ äläkä valita. Ruikutus on viheliäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta masentelu!
Olet maailman tärkein ihminen ainakin yhdelle, parhaalle tyypille: sinulle itsellesi! Muiden ihmisten arvostukset ja kiinnostukset ovat ohimenevää laatua. Parisuhde väljähtyy. Työpaikalla ei arvosteta. Lapset kasvavat ja lopulta lähtevät kotoa pois.
Juuri nyt on sinun aikasi olla paras ja tärkein ihminen itsellesi.
Elämässäsi on sitä paitsi monta hyvää asiaa:
- Vakituinen työpaikka ja (ilmeisesti) varsin hyvä palkka. Tämä on harvojen herkkua nykyään. Vaikka työtehtävät ovat menneet ilmeisesti mielenkiinnottomiksi ja ikäviksi, voisi sinulle tehdä hyvää irrottautua henkisesti työstäsi: se on vain työtäsi, josta sinulle maksetaan palkka. Älä anna itsestäsi liikaa työhön; anna sopivasti, ja pidä loput itselläsi. Nauti palkastasi ja taloudellisesta tilanteestasi.
- Miehesikin on työssä. Hän on ilmeisesti itsellinen ihminen, mahdollisesti introvertti - ja tämähän on hyvä asia! Ainakaan hän ei ole vaatimassa turhaan erilaisia asioita, tunkemassa koko ajan lähellesi, vaan antaa myös sinulle aikaa ja tilaa. Hän myös luottaa sinuun, teillä taitaa olla pitkä parisuhde?
- Lapsesi ovat jo teini-ikäisiä. Muistatko, miten raskasta oli heräillä öisin imettämään vastasyntynyttä? Miten raskasta oli taistella kiukkuisen uhmaikäisen kanssa? Nyt sinun kasvatustyösi on loppusuoralla; sinulla on aikuisuutta kohti matkalla olevia nuoria, jotka eivät enää valvota sinua ja vie voimiasi kiukuttelulla ja jatkuvalla hoivan tarpeellaan.
Oletko ajatellut jotakin uutta, piristävää harrastusta?
Oletko miettinyt, kuinka mukavaa ja kutkuttavaa olisi flirttailla jollekulle komealle, hauskalle miehelle? Milloin viimeksi olet hankkinut jotakin aidosti ilahduttavaa itsellesi?
Jos et tunnu saavan elämältäsi tarpeeksi, on sinun vuorosi vaatia ja ottaa siltä jotakin! Älä elä muiden ihmisten kautta - elä itsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulostat sellaiselta joka löytää valituksen ja itsesäälin aihetta missä tahansa tilanteessa. Jos lapset ja mies tarvitsisivat sinua itkisit ilmeisesti oman rauhan perään.
Etsi elämääsi oma juttu joka innostaa ja ilahduttaa sinua. Olet nyt sälyttänyt viihtymisesi muiden niskaan, työ ja perhe eivät muka miellytä sinua. Miten ajattelit asian korjata? Etsi uusi työ äläkä valita. Ruikutus on viheliäistä.
https://yle.fi/uutiset/3-11637231
tuommosta uutta?
Vierailija kirjoitti:
oo
Vierailija kirjoitti:
Valitat, vaikka on helppo työ ja hyvä palkka? Mieti miten vaikeaa on jossain slummissa, kun ei ole edes ruokaa joka päivä.
Jos masentaa, niin lääkäriin. Jo tänään.Ja lääkäri määrää lääkkeitä, nekö ovat nyt sitten ap:n pelastus..?
Jos on itsetuhoajatukset, niin jonkin sortin hoityö on hyvästä.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on huono pomo, ja se ei ole sun syytäsi.
Voitko ajatella tekeväsi jotain omaa juttuasi työajalla? Jotain minkä naamioit työksesi? Kirjoita salaa kirjaa tai blogitekstejä?