Kysymys yksin jääneille

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko. Mutta tässä on se pointti että sille rakkaudelle pitää silti olla valmis antamaan mahdollisuus. Uskon että aika moni ikisinkku on ikisinkku juuri siksi että heille on syystä tai toisesta vaikeaa heittäytyä ennakkoluulottomasti katsomaan että tulisiko jonkun ihmisen kanssa suhteesta jotain. Ollaan ehkä liikaa rationaalisia tai "suojaukset päällä". Tai sitten pelätään ja heijastetaan niitä omia epävarmuuksia siihen suhteeseen ja ajatellaan että ei siitä kuitenkaan mitään tule. Se rakastuminen kun vaatii sitä että ei mieti ja analysoi liikaa.

Tunnistan ja tunnustan tämän omalla kohdalla. Pelkään, että tulen satutetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo pelko on aina taustalla että jää yksin, mutta en ole vielä suostunut luovuttamaan.

Oma tausta on sellainen, että olin totaalikokematon 28v asti jonka jälkeen sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta alkaa treffailemaan naisia. Sen jälkeen ikävuosina 28-34v on ollut varmaan yli 80 treffit.

Mun ongelma ei ole se, että en saisi ketään vaan se, että en saa niitä joista olisin vähänkään viehättynyt.

Jos en voisi kuvitella naisen kanssa mitään niin nainen haluaa nähdä uudestaan.

Jos naisen ulkonäkö on ihan ok tai hyvä niin nainen "haluaa olla vain kavereita".

Olet yksi ikisinkun prototyyppi. Eli sellainen jolla ulkonäkö on erittäin suuri pariutumiskriteeri vaikka oma ulkonäkö ei oikein mahdollistaisi suurta valikointia. En siis sano että sinun pitäisi seurustella sellaisen kanssa joka ei sinua viehätä vaan vain että kaltaisesi jäävät helposti sinkuiksi. Paljon helpompaa on niillä joille on luontaista ihastua enemmän siihen persoonaan ja sitten kun on ihastunut siihen niin sen ulkonäönkin näkee ihan riittävän hyvänä.

On siis olemassa persoonallisuuden piirteitä jotka altistavat sinkkuudella ja yksi niistä on varsinkin miehillä voimakas suuntautuminen ulkonäköön parinvalinnassa.

Tämä on kyllä niin totta, mutta onko tälle mitään tehtävissä? Se, että saako vehkeen seisomaan, on loppujen lopuksi aika fysiologinen juttu eikä perustu tietoiseen päätökseen että nytpä kiihotun tuosta juuri naisesta, jos alitajunta ei ole samoilla linjoilla.

No eipä juuri. Mutta ehkä se auttaa ymmärtämään että miksi ei ole ehkä löytänyt parisuhdetta. Se ei kentie olekaan yhteiskunnan tai naisten vika vaan omasta synnynnäisestä luonteenpiirteestä johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo pelko on aina taustalla että jää yksin, mutta en ole vielä suostunut luovuttamaan.

Oma tausta on sellainen, että olin totaalikokematon 28v asti jonka jälkeen sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta alkaa treffailemaan naisia. Sen jälkeen ikävuosina 28-34v on ollut varmaan yli 80 treffit.

Mun ongelma ei ole se, että en saisi ketään vaan se, että en saa niitä joista olisin vähänkään viehättynyt.

Jos en voisi kuvitella naisen kanssa mitään niin nainen haluaa nähdä uudestaan.

Jos naisen ulkonäkö on ihan ok tai hyvä niin nainen "haluaa olla vain kavereita".

Olet yksi ikisinkun prototyyppi. Eli sellainen jolla ulkonäkö on erittäin suuri pariutumiskriteeri vaikka oma ulkonäkö ei oikein mahdollistaisi suurta valikointia. En siis sano että sinun pitäisi seurustella sellaisen kanssa joka ei sinua viehätä vaan vain että kaltaisesi jäävät helposti sinkuiksi. Paljon helpompaa on niillä joille on luontaista ihastua enemmän siihen persoonaan ja sitten kun on ihastunut siihen niin sen ulkonäönkin näkee ihan riittävän hyvänä.

On siis olemassa persoonallisuuden piirteitä jotka altistavat sinkkuudella ja yksi niistä on varsinkin miehillä voimakas suuntautuminen ulkonäköön parinvalinnassa.

En allekirjoita tuota, että olisin kovin pinnallinen, mutta voidakseni kokea viehätystä tarvitsen tietynlaisen minimiulkonäön tason eli hoikka ja perusnätit kasvot.

Naiset jotka osoittavat vastakaikua ovat aina niin matalatasoisia, että en voi kiinnostua edes pelkän seksin takia. En myöskään usko tuohon, että joku pullukka alkaisi näyttämään myöhemmin paremmalta.

Et usko koska se ei ole se tapa jolla itse koet asioita ja se tuntuu sinusta siksi niin vieraalta ajatukselta. Mutta silti on niin että jotkut muut voivat kokea noin. Kaikki eivät ole niin ulkonäkökeskeisiä ja silloin se ihastuminen ja rakastuminen pohjautuu eri asioihin kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo pelko on aina taustalla että jää yksin, mutta en ole vielä suostunut luovuttamaan.

Oma tausta on sellainen, että olin totaalikokematon 28v asti jonka jälkeen sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta alkaa treffailemaan naisia. Sen jälkeen ikävuosina 28-34v on ollut varmaan yli 80 treffit.

Mun ongelma ei ole se, että en saisi ketään vaan se, että en saa niitä joista olisin vähänkään viehättynyt.

Jos en voisi kuvitella naisen kanssa mitään niin nainen haluaa nähdä uudestaan.

Jos naisen ulkonäkö on ihan ok tai hyvä niin nainen "haluaa olla vain kavereita".

Olet yksi ikisinkun prototyyppi. Eli sellainen jolla ulkonäkö on erittäin suuri pariutumiskriteeri vaikka oma ulkonäkö ei oikein mahdollistaisi suurta valikointia. En siis sano että sinun pitäisi seurustella sellaisen kanssa joka ei sinua viehätä vaan vain että kaltaisesi jäävät helposti sinkuiksi. Paljon helpompaa on niillä joille on luontaista ihastua enemmän siihen persoonaan ja sitten kun on ihastunut siihen niin sen ulkonäönkin näkee ihan riittävän hyvänä.

On siis olemassa persoonallisuuden piirteitä jotka altistavat sinkkuudella ja yksi niistä on varsinkin miehillä voimakas suuntautuminen ulkonäköön parinvalinnassa.

Minä en voi allekirjoittaa tätä naisten persoonallisuusfetissiä. Kyllä, persoonalla on väliä. Korvaako se kaikki puutteet ulkonäössä? No ei. Olen monta kertaa tykästynyt kovasti ihmisen persoonallisuuteen, mutta sitten alkaa kiemurtelu pois kun ulkonäkö ei vaan parhaista yrityksistä huolimatta sytytä. En aio valehdella itselleni tai muille.

Ei kai kukaan väitä persoonan korvaavan kaikki ulkonäön puutteet. Mutta valtaosa ihmisistä pariutuu vastaavien hyvin tavallisten ihmisten kanssa ja näkee silti sen hyvin tavallisen ulkonäön kumppanissaan viehättävänä koska siihen liittyy myös se ihastuminen tai rakkaus häntä kohtaan. Ilman tätä tunnetta ihminen tuskin kääntyisi kadulla tätä katsomaan vaan menisi vain ohi mitään ajattelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon "naispelon" jutut ja ikä vaihtelee. Vse myöntää että asuu äidin kanssa tylttömänä, välillä sillä on kovapalkkainen työ ja oma asunto.

Veikkaan kyllä, että totuus on se mitä hän itse kirjoitti ensin, että äidin kanssa asutaan, amis jäi kesken eikä töitä edes etsitä, eikä mitään kuntoutusta tms muutakaan.

Minä pariuduin lopullisesti vasta 4o-vuotiaana, oli sitä ennenkin mm 6 v suhde. Pointti on, että ellei omalla negatiivisuudella ryssi asiaa, hyvä parisuhde voi löytyä kyllä vanhempanakin. Kun en lapsia koskaan halunnut, se ei edes ollut ongelma. Niin että avoimin mielin harrastuksiin ja ihmisten ilmoille.

Nyt valehtelee kyllä joku ihan muu kuin minun jutut. Voi olla, että yhden kerran olen kirjoittanut epähuomiossa Naispelko26, enkä 27. Ja kyllä, olen jokunen aika sitten vielä asunut porukoideni nurkissa ja ollut työtön, mutta en asu enää porukoillani, enkä ole työtön. Kovapalkkaisesta työstä en varmasti ole maininnut yhtään missään, koska olemattomalla työkokemuksella ei varmaan mihinkään ihan hirveisiin tuloihin päästä. Ja olen puhunut korkeintaan omillani asumisesta, en omasta asunnosta jonka omistaisin. Että korjaan nyt nämä väittämät tähän, ettei kenenkään tarvitse yöuniaan asian vuoksi menettää. Enkä muuten ole koskaan sanonut jättäneeni amista kesken, koska en ole sellaistakaan tehnyt.

Joko joku vetelee juttuja nyt ihan jostain taikurin hatusta, tai sitten joku muu on kirjoitellut nimimerkilläni. Voisin melkein 100%:n varmuudella veikata ensimmäistä vaihtoehtoa. Minulle saa myös linkata tähän todisteita siitä, että olisin joskus noita edellä mainittuja väittänyt.

Terveisin Naispelko27

up.

viimeistään tajusin sen vähän vajaa kolmekymppisenä kun tapasin muutaman vuoden sisään tinderistä/baareista/tuttujen kautta nelisenkymmentä miestä eikä kukaan kelpuuttanut mua edes vakipanoon saati että olis halunnut musta seurustelukumppanin. nyt olen täysin luovuttanut enkä hae miestä enää mistään. n32

Vierailija kirjoitti:

Jokainen löytää jonkun ihmisen kumppanikseen, jos todella haluaa.

Kysymys on vain siitä, ettei halua eikä kelpuuta ketään.

Ole sitten yksin, kun et ketään huoli!

Ikävän ihmisen kanssa yhdessä kärsii enemmän kuin yksin ollessa.