Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat eniten elämässäsi siltä ajalta, kun täytit 19-v.?
09.11.2020 |
Itselläni tulee ekaksi mieleen se vauhti ja aktiivisuus. Juhlimassakin pystyi käymään kolme kertaa viikossa ja vaikka vedettiin tukevat humalat pitkälle aamuyöhän, taas seuraavana aamupäivänä, tai viimeistään iltapäivänä, oli taas jo täydessä vauhdissa.
Kommentit (72)
Ahdistusta, sosiaalisia pelkoja, avarien paikkojen pelkoa?
Pitäisikö haaveilla saavansa takaisin ajan kun ei voinut kävellä bussipysäkin ohi jos siellä olis ihmisiä
Kun ei uskaltanut viitata linkkaa pysähtymään ja odotti seuraavan tulemista.
Oksentamista jännityksen vuoksi jos piti mennä jonnekin.
Luojan kiitos se aika on takanapäin, eikä koskaan enää palaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Nuoruuteni meni hukkaan, olin pullea, kalpea seinäruusu, opiskeluissani ihan outsider. Olen vieläkin pullea, kalpea seinäruusu, mutta nyt vanhana se haittaa vähemmän.
Niitä kuustoitakesäisiä teinejä jotka halusivat seksiä kanssani, parhaimmillaan jopa kimppaan parin teinitytön kanssa. Oi aikoja.....
T: setämies
Vierailija kirjoitti:
Se kesä ylioppialaskirjoitusten jälkeen oli aivan mahtavaa aikaa, edessä koko elämä mahdollisuuksineen ja se vapaus! Oli ihanaa kun kaikki kaverit olivat vielä samalla kotipaikkakunnalla, syksyllä sitten kaikki muuttivat sieltä "maalta" eri suuntiin opiskelupaikkakunnilleen. Haikeudella muistelen!
Mulla tää sama. Tulee haikea olo kun muistelee, miten kesällä 2005 kuunneltiin Haddawayta ja Choralea sekä juotiin mansikkasiideriä ennen kuin lähdettiin lähikaupunkiin baariin. Joku kaveripojista oli kuskina ja vanhassa Toyotassa oli iloinen tunnelma. Kotiin palatessa oli jo valoisaa, kun käveltiin korkkarit jalassa pitkin hiekkatietä viimeiset muutama sata metriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli uutta ja jännittävää ja elämä suuri seikkailu. Ystävyys oli puhdasta, ihanteet ja tunteet suuria.
Terhakkaasti seisovaa kulliani. Sen jos vielä saisi takaisin... ja ne nuoret tytöt, joita sillä aikoinani panin.
M58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teillä on ollut surkea ja ankea nuoruus!
Niin no, ehken ne joilla meni jo silloin hienosti ei ole mammapalstalla ma-iltapäivänä..
Eikö täällä saa käydä arki-iltapäivisin, jos on sairaslomalla? Tai tekee vuorotöitä? Tai on vanhempainvapaalla?
En nuoruudesta mitään muuta kuin hoikempaa kroppaa.
Silloin en osannut nauttia siitä vaan kuvittelin olevani ruma ja lihava, eikä muutenkaan silloin 90-luvun suurlaman pahimmassa jamassa ollut häävisti mitään. ensin opiskelijana ja sitten työttömänä kituutteli.
Lapsuus 80-luvulla oli ihan ok, mutta en siitä nyt oikeastaan mitään sinänsä kaipaa kuin isoäitiä joka kuoli 1986.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kaipaa panemista ja naiset kaikkea muuta. Kertoo paljon palstan miehistä.
En kyllä mitään, odotin silloin ensimmäistä lastani. Nyt jo 21v enkä jaksaisi mitään vauvoja tai pieniä lapsia.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin välivuotta. Harrastin paljon kaikenlaista: soitin pianoa, maalasin posliinia, liikuin useammassakin ryhmässä ym. Oli aikaa harrastaa, ehkä se in se juttu mitä voisi ottaa takaisin. Olin 19-vuotiaana ensimmäisen kerran kesätöissä. Viihdyin. Ehdin tehdä välivuonna vielä palkkatöitäkin. Lämmöllä muistan niitä työpaikkoja. Tanssin viikonloppuisin, ravintolaelämästä oheijuttuineen välittänyt. Olin vapaa. Asuin kotona eli kaikki oli valmista, ruoka ja pyykkihuolto. Helppoa aikaa. Kaipaatko jotain? Ehkä se aika ja ne osin ehkä tietyllä tapaa lapsellisetkin ajatukset silloin. Niin oli hyvä silloin. En tiennyt monestakaan jutusta silloin vielä kuten nyt. Aikaa on mennyt yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehjää kroppaa. 5 vuotta sen jälkeen loukkaannuin kolarissa. Auto ajoi päältäni suojatiellä.
Huolettomuus elämästä ja rahasta ja hyvä kroppa. Paljon kavereita ja poikia pyöri ympärillä.
Vapauden ja huolettomuuden tunnetta! Koko maailma oli avoin, välivuotena piti käydä töissä, mutta muita velvollisuuksia ei ollut. Elämä oli huoletonta ja välillä yhtä juhlaa.
Kauneutta ja sosiaalisuuttani. Tuon vuoden jälkeen aloinkin kyynistymään ja menettää luottoani ihmisiin. Ei oo tullu takas.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään!!
N37
Kun olin 19-vuotias kirjoitin ylioppilaaksi lukion kolmannen luokan keväällä, menin vapaaehtoisena ilman kutsuntoja armeijaan kesäkuussa, kävin yliopiston pääsykokeessa ja siirsin sitten opintojen aloittamisesta vuodelle eteenpäin seuraavan vuoden syksyyn. Sen jälkeen oli päätoiminen opiskelija seuraavat 8 vuotta valmistuen maisteriksi 28-vuotiaana. Siinä mielessä tuo 19-vuotiaana luotu suunnitelma toimi monta vuotta eteenpäin.
Sitä että sain asua vielä kotona ja meillä oli parhaat lemmikit!<3 Mulla on edelleen hirvee ikävä syksyllä 2017 kuollutta Valtsu-nimistä saksanpaimenkoiraa jonka elämää sain seurata ihan pennusta asti. Syksyllä 2017 asuin jo omillani ja olin 7 vuotta sitten 19-vuotias. Äidin entisen miesystävän mökille jääneitä kissoja on tällä hetkellä kans iso ikävä.
T: M26
En kaipaa mitään. Lapsuus ja nuoruus ei olleet mukavaa aikaa. Ahdisti opiskelu ja elämä, kun ei tiennyt mitä tehdä. . Hyvä elämä alkoi 21 vuotiaana ja sen jälkeen on vain parantunut. Olen nyt 41 v.