Onko huono vanhempi, kun en suostu takaamaan lapseni asuntolainaa?

En minäkään välttämättä suostuisi. Etenkin jos on yhtään aavisteltavissa että lapsi ei ole vastuullisimmasta päästä.

Henkilötakauksia ei nykyään edes hyväksytä. Omaisuudellasi voit taata n. 20 %.

Saatat olla oikein hyvä vanhempi kun et tue lapsesi joutumista velkaloukkuun.

Huono vanhempi on esim. sellainen joka vaihtaa kodin lukot jälkeläisensä 18v syntymäpäivänä.

Ja oven takana pakattuna kakrun maallinen omaisuus repussa.

Vierailija kirjoitti:

Henkilötakauksia ei nykyään edes hyväksytä. Omaisuudellasi voit taata n. 20 %.

Omaisuudellaan voi taata vaikka 100% eli asunnonostajalla voi olla säästöjä 0e, mutta pankki antaa silti lainaa asunnon hinnan verran, jos vanhempi tai kuka tahansa antaa riittävän suuret vakuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilötakauksia ei nykyään edes hyväksytä. Omaisuudellasi voit taata n. 20 %.

Omaisuudellaan voi taata vaikka 100% eli asunnonostajalla voi olla säästöjä 0e, mutta pankki antaa silti lainaa asunnon hinnan verran, jos vanhempi tai kuka tahansa antaa riittävän suuret vakuudet.

Tottakai, mutta kuka sellaista mörskää ostaisi millä ei itsellään ole takuuarvoa.

Palstalla huonon vanhemman merkki on se, jos ei osta lapselle omaa asuntoa tai ei takaa tämän asuntolainoja ja muita velkoja. Minusta tämä jos mikä on huonoa vanhemmuutta. Olen nähnyt näitä tapauksia paljon, lapsista kasvaa juuri näitä palstallakin leuhottavia ylimielisiä aikuislapsia. Kohtuus kaikessa, vanhempien soisi kyllä pitkän työuran jälkeen panostavan myös itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Palstalla huonon vanhemman merkki on se, jos ei osta lapselle omaa asuntoa tai ei takaa tämän asuntolainoja ja muita velkoja. Minusta tämä jos mikä on huonoa vanhemmuutta. Olen nähnyt näitä tapauksia paljon, lapsista kasvaa juuri näitä palstallakin leuhottavia ylimielisiä aikuislapsia. Kohtuus kaikessa, vanhempien soisi kyllä pitkän työuran jälkeen panostavan myös itseensä. 

Minun kokemuksen mukaan kasvaa rohkeita ihmisiä, jotka uskaltaa elää sellaista elämää mitä oikeasti haluavat. On sellainen luotto elämään.

Kukaan täysjärkinen ei takaa kenenkään muun lainoja. Se on ohjeistettu jopa raamatussa. Ei, ei, ei. Ei kenenkään, ei mistään syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilötakauksia ei nykyään edes hyväksytä. Omaisuudellasi voit taata n. 20 %.

Omaisuudellaan voi taata vaikka 100% eli asunnonostajalla voi olla säästöjä 0e, mutta pankki antaa silti lainaa asunnon hinnan verran, jos vanhempi tai kuka tahansa antaa riittävän suuret vakuudet.

No se ostettava asunto on yleensä vakutena 75 - 80% (osakkeessa vakuusarvo on isompi kuin okt:ssa), ja sille lopulle täytyy olla säästöjä tai muuta vakuutta. Eli vanhemman on mahdollista taata lainasta se 20%, edellyttäen siis että vanhemmalla on varallisuutta mitä käyttää vakuutena.

Et ole mitenkään erilaisempi, mitä meidän järjestelmässä yleensä ollaan. Laitat varmasti myös vanhempasi laitokseen ja sinun lapsi laittaa myös sinut laitokseen, pieneen komeroon, heti, kun vähän heikkenet. Meillä ei täällä sosialismissa ole mitenkään erityisen vahvat perhesuhteet. Nyt sinulla vähän omatunto kolkuttaa, kun et auta köyhää lastasi, mutta sellaista se täällä on.

Aika ennenkuulumatonta olisi kyllä meidän suvussa ainakin. 

Vaikea tilanne lapselle. 99% takaajista on omat vanhemmat. 

En ikinä takaisi. EIkä mun äiti taannut veljeni lainoja. Enkä oota että se munkaan. Molemmilla meillä on enemmän rahaa tilillä kuin vanhemmillamme joten lainat saadaan omasta takaata.

Et.

Olrn aina opettanut lapsillemme ettei kavereille lainata eikä kavereilta lainata penniäkään. Vain pankin kanssa asioidaan.

Olemme taanneet jokaiselle lapselle 25 000e asuntolainaa, ei enempää. Se on onneksi riittänyt ja siitä pääsee muutamassa vuodessa eroon.

Minkään en takaisi koko asuntolainaa enkä varsinkaan panttaisi omaa taloani takaukseksi. Mutta yhden luotetun sukulaisen asuntolainaa takasin antamalla rahaa pantatulle tilille ja sopimalla pankin kanssa että tämä.takaus "käytetään" ensin. Eli laitoin 20k silkkaa rahaa tilille ja rahat sain nostettua pois vajaan kahden vuoden jälkeen kun velallinen oli lyhentänyt lainaa tarpeeksi. Summalle maksettiin myös jotain minimaalista korkoakin.

Tässä olisi ap:lle yksi vaihtoehto toimia.

Riippuu tilanteesta ja rahatilanteesta. Jos lapsi on muutenkin huono rahankäyttäjä ja itsellä ei ole varaa maksaa sitä lainaa jos tulee se tilanne (esim. menettämättä omaa asuntoa tms...). Toisaalta asunto on hyvä sijoitus / pesämuna  ja tarpeellinen ostos (jossain sitä on asuttava) eli kyllä nimenomaan omalle lapselleni takaisin, mutten ikimaailmassa kenellekään muulle. 

Joo.

Mun vanhemmat eivät taanneet ja niinpä mulla ei sitten omaa asuntoa olekaan. Kaikki rahat menee vuokraan. Mitään ei jää säästöön vaikka kuinka tekisi duunia.

Sillä on suuri merkitys miten vanhemmat jälkikasvuaan tukevat.

Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että aikanaan takasivat ensiasunnostani osan. Pääsin jo hyvissä ajoin asuntovarallisuuteen kiinni ja nyt asun uudessa omakotitalossa. (Josta on kyllä velkaa, mutta takaajia ei enää tarvittu). Vanhempani olivat ihan tavallisia duunareita, joten varsinaista pesämunaa heillä ei ollut antaa. Asuntolainan takaaminen on melko riskitöntä, joten jos lapsi vaikuttaa asiansa hoitavalta, ei ole mitään syytä jättää takaamatta. Kannattaa ainakin selvittää näitä asioita pankin kanssa, koska meno on nykyään hiukan erilaista kuin silloin 80-luvulla, mihin todennäköisesti täällä olevat vertaa tilannetta. (Esim omassa lainassani oli ehto, että takaajat saavat tietää, jos yksikin lyhennys jää maksamatta. Lisäksi laina oli jaettu kahteen osaan niin, että vanhemmat takasivat vain sen pienemmän laina. Eli heille ei olisi koskaan voinut tulla sitä suurempia tappioita.).

En takaisi. Lapsi voi säästää.

Vierailija kirjoitti:

Joo.

Mun vanhemmat eivät taanneet ja niinpä mulla ei sitten omaa asuntoa olekaan. Kaikki rahat menee vuokraan. Mitään ei jää säästöön vaikka kuinka tekisi duunia.

Sillä on suuri merkitys miten vanhemmat jälkikasvuaan tukevat.

Itse aloin säästämään ASP lainaa noin 20 -vuotiaana opiskelijana pienillä summilla. Samoin teki silloinen poikaystävä, nykyinen puoliso. Oma koti hankittiin 32 -vuotiaina ASP-lainan ja siihen saatavan valtiontakauksen turvin. Emme edes kysyneet vanhempia takaamaan.

Ihan riittävästi kuullut kohtaloita, joissa "varma" työ menee alta ja takaajan asunto menee myyntiin... lama-aika vielä laskee myyntihintaa.