Lue keskustelun säännöt.
En saa apua masennukseen
01.03.2014 |
Kuinka paljon pitää syödä lääkkeitä että kuolee?
Kommentit (10)
Lääkkeet ei auta, masennus on tunnetilaa jota lääkkeet vähän rauhottaa ja tasoittaa mieltäsi mutta kyllä ne ajatukset pitää käsitellä.
Olen itse surrut rankan suruajan ja suru on työtä. Minulle sanottiin ettei oloni ole niinkään masennusta vaan surua tapahtuneen asian vuoksi. Ja käsittelin siis suruani. Löysin sitten pitkän kompuroinnin ja etsimisen jälkeen minulle sopivia tapoja purkaa tunteitani ja aloin löytää itseäni uudestaan. Hetkittäin vaan nautin hyvistä asioista vaikka ne ensin tuntui väärältäkin kokea.
Mutta tämä on sinun elämää, sinun pitää elää ja saada kokea. Tee tästä hyvä päivä! Tekis mieli sanoa että olet sen arvoinen.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 10:43"]Mitä apuja olet hakenut?
[/quote]
Lääkärissä käynyt tietenkin
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 10:45"]
Mutta tämä on sinun elämää, sinun pitää elää ja saada kokea. Tee tästä hyvä päivä! Tekis mieli sanoa että olet sen arvoinen.. ;)
[/quote]
Tekis mieli??
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 10:43"]Mitä apuja olet hakenut?
[/quote]
Lääkärissä käynyt tietenkin
[/quote]
Psykiatrilla? Lääkitystä, saikkua ja terapiaa?
Lääkkeet eivät paranna, ne lievittävät oireita. Toipumistyö pitää tehdä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:33"]
Lääkkeet eivät paranna, ne lievittävät oireita. Toipumistyö pitää tehdä itse.
[/quote]
Harva pystyy tekemään tuon työn itse, ja kun itse siihen ei pysty, on haettava sitä apua... Apua ei anneta, sitä haetaan.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:33"]
Lääkkeet eivät paranna, ne lievittävät oireita. Toipumistyö pitää tehdä itse.
[/quote]
Harva pystyy tekemään tuon työn itse, ja kun itse siihen ei pysty, on haettava sitä apua... Apua ei anneta, sitä haetaan.
[/quote]
Kyllä se työ lopulta pitää tehdä omassa päässä. Usein kyllä ammattilaisten tuella. Kukaan ei voi terveyttä toisen päähän kaataa Nimim. kokemusta on vaikeasta masennuksesta ja osastohoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 11:33"]
Lääkkeet eivät paranna, ne lievittävät oireita. Toipumistyö pitää tehdä itse.
[/quote]
Harva pystyy tekemään tuon työn itse, ja kun itse siihen ei pysty, on haettava sitä apua... Apua ei anneta, sitä haetaan.
[/quote]
Kyllä se työ lopulta pitää tehdä omassa päässä. Usein kyllä ammattilaisten tuella. Kukaan ei voi terveyttä toisen päähän kaataa Nimim. kokemusta on vaikeasta masennuksesta ja osastohoidosta.
[/quote]
Varmaan ymmärsit??? Harva osaa tehdä sen työn itse, siksi se terapia on suurelle osaksi avuksi. Ethän sinäkään osannut itse, yksin, vaan avulla.
Noh, tässä vinkki kymmenien vuosien masennuksen selättänneltä. Mulla masis on aina tunnetta joka patoutuu. Eli jos vaan voit, menet yksin ja ilman häiriöiden vaaraa sänkyyn makaamaan ja rupeat niinsanotusti kuuntelemaan itseäsi, mutta tarkoitus ei ole kuunnella ajatuksia vaan tunteita. Ei siis niin että miettii sellaisia synkkiä ajatuksia mitä aina on (esim. mulla mitä yksi henkilö teki mulle), vaan niin että yrittää olla ajattelematta kokonaan, seuraa vaan sitä mitä tunteita itsessä liikkuu ilman tuomitsemista. Kaikki tunteet on ok ja suotavia ja oikeita, vain tunteista seuraavat teot voi olla vääriä. Kun masennuksessa helposti tulee tunne että kelluu synkkien tunteiden virrassa, tarkoitus on istua joen penkalle katsomaan sitä miten tunteet virtaa.
Tää on VAIKEAA varsinkin jos koko olemassaolo on lapsena perustunut tunteiden tukahduttamiseen, mutta sen voi hitaasti harjoittelemalla opetella. Ja sen milloin homma sujuu tietää siitä että sattuu aivan helvetisti ja lopuksi tulee itku, mutta samalla tuntuu jollain oudolla tavalla hyvältä. Sitten ei taas mene niin hyvin, jos työskentelyn jäljiltä on raastavien tunteiden vallassa ja tulee mietittyä vai epätoivoisia ajatuksia ja muisteltua epätoivoisia asioita. Terapiassa ollessa mulla ainakin oli se väärä käsitys että terapia auttaa jos muistellaan tapahtumia ja sitä mitä joku teki, tai tapahtumien logikkaa tai oikeutusta, mutta oikeesti kyse on tunnemöykkyjen kanssa työskentelystä eikä niinkään siitä että esim. muistaa tarkasti asioita.
Noh, en tiedä auttaako tämmöinen ketään, ja muutenkin suosittelen terapiaan hakeutumista. Paitsi että omasta kokemuksesta tiedän että terapiassa ei tällaisia taitoja välttämättä opeteta. Mun oma terapiakin oli sitä että menin sinne huoneeseen ja rupesin muistelemaan ja se oli vain sitä raastavaa asioihin ja tekoihin keskittymistä, joka ei johtanut mihinkään. Terapeutti sinne väliin sitten jotain ympäripyöreää ja myötätuntoista lisäili, mutta mitään apua siitä ei ollut. Kun löysin tuon mindfulness-tyyppisen tekniikan jota tuossa yritin kuvailla, kumppani sanoi kolmen viikon päästä että arjessa on havaittavissa ero. Kun sitä ennen olin käynyt vuoden terapiassa ja olotila vain paheni pahenemistaan. Mindfulnessista on kirjoitettu kaikenlaisia kirjoja, suosittelen tutustumaan.
Mitä apuja olet hakenut?