40-vuotias, oletko tehnyt isoja elämänmuutoksia lähiaikoina?
Mikä ajoi elämänmuutokseen? Mitä muutoksia teit? Kannattiko?
Kommentit (14)
Kyllä. Luovutin elämässä.
Mikä tähän ajoi? Pohdin asiaa ja totesin, että miksi edes yrittää enää, kun kaikki on vain roskaa.
Jep, olen parin vuoden sisään lopettanut tupakoinnin, alkoholinkäytön, sokerin, huonot ihmissuhteet jne. Vielä kun lapset lähtevät pesästä muutan maalle elämäntapaintiaaniksi :D
Lopetin inhoamani työn ja elin säästöillä pari vuotta. Kävin plastiikkakirurgilla hakemassa uudet ja terhakat rinnat, naamasta leikattiin löysät pois, rasvaimulla imettiin läskikertymät pois mahasta, käsivarsista ja ja leuan alta. Botoxilla rypyt pois ja fillereillä sain täyteläiset huulet takaisin. Kampaaja vaalensi ja hoiti hiukseni. Personal trainerin kanssa hoidin itselleni timmin kropan. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi koulutus ja uusi työpaikka.
Olen tyytyväinen!
Pliis, ymmärtäkää nyt että lähiaikoina-sana viittaa tulevaisuuteen.
Erosin ja perustin uusperheen. Siinä välissä nussin rokkitähteä, työkaveria ja ihanaa random-jenkkimiestä. Kannatti ehdottomasti!
Lopetin jatkuvan laihdutuksen. Kun ei se mitään auttanut.
Nyt olo on seesteä. N 100kg
Olen. Asensin selaimeen mainosteneston. Nyt sujuu vauvapalstailukin miellyttävämmin.
Vierailija kirjoitti:
Erosin ja perustin uusperheen. Siinä välissä nussin rokkitähteä, työkaveria ja ihanaa random-jenkkimiestä. Kannatti ehdottomasti!
Arttu Wiskaria? Tai no ei se niin rock... Aattelin vaan av-mamman oletettua ulkomuotoa. Niin siinä mielessä sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Asensin selaimeen mainosteneston. Nyt sujuu vauvapalstailukin miellyttävämmin.
Tämä.
Aloin masturboimaan 2 kertaa päivässä. Ei tarvi miettiä enää Tindereitä.
En vielä, mutta haaveilen jatkuvasti mm. muutosta eri paikkakunnalle (ja sen myötä tietysti työpaikan vaihdosta). Vielä en ole uskaltanut lähteä toteuttamaan haaveita. Vielä.
Toivottavasti löydän itsestäni tarvittavan rohkeuden. Keski-iän kriisiä pukkaa ja tuntuu siltä että olen tähän saakka elänyt elämääni pitkälti niin, että olen vain ajelehtinut virran mukana enkä ole uskaltanut pitää riittävästi kiinni unelmistani ja siitä mitä juuri minä haluan ja mikä on itselleni tärkeää. En nyt halua muuttaa elämääni täysin toisenlaiseksi, mutta kuitenkin jotenkin aktiivisemmin tehdä valintoja ja pyrkiä kohti itselleni tärkeitä asioita. Eikä niin, että aina huomaan ajautuneeni johonkin vähän sinne päin olevaan ratkaisuun. Näin on käynyt tähän astisessa elämässä opiskelupaikan, asuinpaikan, puolison ja ammatin suhteen - kaikki isoja ja tärkeitä valintoja, joissa olen tähän saakka himmaillut.
Lopetin 15 vuotta tekemäni ja syvästi inhoamani palkkatyöt, ja ryhdyin kotirouvaksi, pientä yrirystoimintaa tosin pyörittelen tässä sivussa taskurahaa saadakseni.
Ihan mahtavaa, elämäni on alkanut uudestaan, vuosikausia kestänyt ahdistus ja väsymys ovat loppuneet ja elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta, olen aloittanut kolme uutta harrastusta, jaksan laitella kotia, ja tavata jälleen ystäviä. Ennen ei jäänyt töiden lisäksi energiaa mihinkään.
Tulen tekemään lähiaikoina.
Muutos alkoi jo kesällä. Kesää ikävä. Ja naista parasta, ihmeellisintä myös.
m40.
En, mutta mulla on ollut pitkään kauhean levoton olo! Sellainen, että jotain täytyy tapahtua. Mutta ei hajuakaan, mitä se voisi olla.