Tekisi mieli jättää koko ravintola-alan opiskelu, ensimmäistä kertaa työssäoppimassa tarjoilijana ja työ on aivan pe*seestä
Kiire, stressi, oletetaan että osaan, vaikka vasta pari viikkoa siellä ollut. Itkettää, kun en vain halua sinne takaisin. En tiedä mitä lähtisin opiskelemaan.
Kommentit (103)
Vetis 17v+1v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 17v+1v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä olet hyvä? Eli mitkä ovat vahvuutesi? Onko joku vaikeaa?
Vahvuudet, hmm... en tiedä, itseluottamus melko pyöreä nolla. Sen osaan sanoa, että kielet ei ole mun juttu. Vaikeaa kaikki lähestulkoon on, ihan vain senkin takia, kun luulen etten pysty tai osaa, vaikka äly on normaali, vaan itseluottamus oli se nolla. Joskus käy it*emurhakin mielessä, kun ei missään ole rotia tai järjestystä. Pää huutaa hoosiannaa.
Älä missään nimessä tee itsellesi mitään. Olin nuorena myös samanlaisessa tilanteessa. Tuntui etten osaa mitään enkä pysty mihinkään. Mutta minäkin onnistuin suorittamaan maisterintutkinnon yliopistosta. Olet vielä nuori! Älä ole itsellesi liian ankara. Sulla on paljon eri mahdollisuuksia edessäsi. ♡
Mistä huono itseluottamuksesi tulee? Sitä lähtisin ihan ekana työstämään
Noo... elämässä on koettu henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ei pahaa, mutta jatkuvaa, hyväjsikäyttöä myös, ei sekään pahaa, mutta hyväksikäyttöä.
Kiitos lohduttavasta viestistä, ihmiset ei nykyään kauheasti toisia lohduttele. Onnea menestyksestä.
No niin, ei ole mikään ihmekään, että itsetunto on pohjamudissa tuollaisten kokemusten jälkeen. Mutta se ei tarkoita, etteikö sulla olisi edessä mahdollisuuksia paljon parempaan. Ei se muutos heti tapahdu, kuten sanoin: anna itsellesi aikaa ja armoa. Myös ikä auttaa tässä, sillä nuoruuteen liittyy usein epävarmuutta muutenkin. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Vaikutat hyvältä tyypiltä.
Vetis 17v+1v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 20 v kokkina. Vaihda kokkipuolelle vaan. Töitä tulee riittämään. Harjoittelupaikka voi olla sinulle väärä, ihmiset siellä hanurista. Voit pyytää vaihtoa toiseen harjoittelupaikkaan. Pärjäät, jos olet reipas ja yrität.
Kokkihan musta valmistuu, tarjoilija-osio kuuluu asiaan, kumpikohan parempi? Kokki vai tarjoilija.
Tällä kokemuksella sanon, ehdottomasti kokki. Ei tarvitse katsoa ja kuunnella asiakkaita. Useat kiusaavat ja itkettävät tahallaan varsinkin kokemattomia asiakaspalvelijoita. Vanhempia eivät uskalla. Henkisesti tosi raskasta hommaa on tarjoilijan työ.
Kokkipuolella voit valita myös leppoisamman suurtalouspuolen. Näin tein itsekin perheellistymisen myötä. Harjoittelun tulisi olla tarkoituksenmukaista, siellä oppii eniten kun saa tehdä työtä erilaisissa paikoissa. Usein työntekijöiltä huonommissa paikoissa unohtuu, mitä varten se harjoittelija on siellä. Ei kenenkään kiusattavana vaan työssä oppimassa. Jos sinulla hyvä opettaja niin osaa etsiä sopivamman paikan. Voit myös jutella työpaikkaohjaajan kanssa tavoitteistasi, mitä paperin mukaan sinulla harjoittelussasi on. Työpaikkaohjaajalla pitää olla koulutus toimintaansa, ei harjoittelijalla saa teettää vain paskahommia.
Tämä asenne kyllä valitettavasti tiedetään. Ravintlla-alalla ei muuta osata kuin ilkeillä. Alalle päätyy monenlaista kulkijaa vahingossa, ja tympääntyvät ilkeileviin asiakkaisiin ja omiin turhaumiinsa. Sen vuoksi sitten meininkiin kuuluu uusille työntekijöille ilkeily. Oahnanpohjimmaisia ovat harjoittelijat. Se on sairasta.
Itse kävin aikoinaan kokeilemassa onneani alalla ja sain osakseni ihan törkeää käytöstä. Alalla pärjää, jos on luonnostaan ilkeä, röyhkeä ja ehkä vähän yksinkertainen myös. Kävin ammatinvalinnanpsykologilla ja pohdin kovasti, mitä oikeasti halusin elämältä. Hakeuduin korkeakouluun ja päätin samalla, etten eläessäni astu enää ravintolaan muuten kuin asiakkaana. Se päätös on pitänyt ja kiitän luojaani siitä joka kerta ravintolassa käydessäni. Arvostan alalla puurtavia, mutta työkulttuurille pitäisi saada kovasti aikaan muutoksia, tai ala ei tuosta notkostaan nouse ikinä.