Nykyajan perheet ovat eristäytyneitä muusta yhteisöstä
Onhan viimeisten kymmenien vuosien aikana muuttunut paljon myös perheiden kuvassa. Perheet käpertyvät omiin kuoriinsa ja kaikki ulkopuolinen koetaan mahdollisena uhkana. Isät ja äiditkin varjelevat mustasukkaisesti omia lapsiaan. Ei ole lupaa puhua vieraille sedille ja tädeille eikä näillä ole lupaa sanoa mitään toisten lapsille. Nyt pidetään omien puolta, paitsi todellisia uhkia vastaan, joihin kuuluu mm. internet ja sosiaalinen media. Niistä on kasvanut merkittävä kasvatuksellinen tekija.
Sosiaalinen kanssakäyminen perheitten kesken on nyt hyvin rajoittunutta ja valikoivaa ja jos sitä tapahtuu, lapset eivät enää ole mukana. Yhteisön kasvattava merkitys on olematon.
Perheistä on tullut pieniä linnakkeita, jotka vaalivat omaa elintasoaan, mutta niiden kasvatusrooli loppuu tasan silloin kun lapset poistuvat linnakkeen portista vallihaudan vaaralliselle puolelle. Kukaan ei enää tiedä, mitä siellä tapahtuu, eikä se tunnu kaikkia kiinnostavankaan.
Eikö ole vain hyvä eristäytyä korona-aikaan?